Inspiraatio Väinölän tapaan

Myös minä sain odotetun Nukkekoti Väinölän tapaan - kirjan postilaatikkooni viime viikolla. Sittemmin olen nautiskellut luvun sieltä ja toisen täältä. Tämä siksi, että nukkekotikirjassa ovat kuvat vähintään tekstin veroisessa asemassa ja koska niitä on paljon, niihin pitää paneutua. Ja niissä sitä onkin nautiskeltavaa! On ihanaa, että kirjan luvut ovat huoneita; on aukeama keittiöstä ja aukeama suutarista, katsaus kampaamoon ja näkymä makuuhuoneeseen. Kuvat ovat upeita, informatiivisia ja kerrassaan kauniita! Yksityiskohtia on nostettu esille, mikä on hyvä pikkuisissa esineissä, jolloin pienetkin aarteet pääsevät esille. Kirjan ulkoasussa on estetiikkaa, se on on ulkoisestikin oikea kaunotar! Lisäksi on todettava, että se sopii oikein hyvin eri-ikäisille nukkekodeista kiinnostuneille, sitä ovat innokkaasti tutkiskelleet myös 9- ja 10-vuotiaat tyttöseni.

Tässä kirjakaunokainen ja kyllä, inspiraatio Väinölän tapaan iski lähes heti kun kirjan sain käsiini.

 Informatiivislla ohjeilla valmistui ensimmäinen työ, joka on tämä pikkuinen jakkara.

Ohjeet kirjassa ovat todella monipuolisia aina puutöistä virkkauksiin. Ne ovat selkeitä ja inspiroivat siksikin, että ne ovat oikeasti toteutuskelpoisia myös meille ei niin näppärille askartelijoille. Ne ovat ihanan persoonallisia, eikä vähiten niiden ajoittumisen vuoksi. Maailmalla nukkekotikirjat ja saatavilla olevat valmiit tavarat edustavat aika usein esimerkiksi viktoriaanista aikakautta, joka täällä meidän leveyksillä vaikuttaa käsittääkseni varsin vähän historiaamme niin sisustuksessa kuin rakentamisessa. Ne ovat kauniita, mutta myös aika vieraita. Toisin kuin taas populaarikulttuuri ja Väinölän 50- ja 60-luvun ikonit, kuten vaikkapa Eamesin kalusteet, mutta myös ehta talonpoikaistyyli. Tosin lapsuuteni ei ollut Eamesien ympäröimä, mutta tiedätte mitä tarkoitan!  Kirjaa on mahdotona selata toteamatta, että tuotakin voisin  kokeilla - ja tuota!

Pieni jakkaratyö rohkaisi mieleni niin, että päätin kokeilla, kuinka pirttikaluston kurvit onnistuvat Proxxonillani. Ohjeen mukaisesti kaksi kohtuullisen identtistä kappaletta saa kun teippaa sahattavat osat päällekkäin. Loistoidea, eikä kuviosahanikaan nikotellut vaan jyrsi uskollisesti menemään.

Ja tässä ovat valmiit kappaleet! Olen suorastaan häikäistynyt; kaavat ja ohjeet olivat tosi selkeät, enkä voi uskoa että toden totta sain myös kauniit talonpoikaiset kurvit lähes kaavanmukaisiksi! Käytin rungossa ohjeen mukaisesti 3mm puulevyä, mutta kansi on todella järeä 5 mm levy, joka oli jonkinlainen ylijäämäpala Ikean puisesta lokerikosta. Tässä vaiheessa niskani ja näppini olivat jo niin jäykistyneet jännityksestä, että jätän penkkien sahauksen toiseen kertaan.

Kurjenpolven keittiössä on käynyt jo useampi pöytä; siellä on ollut isompaa ruokapöytää ja pirttikalustoja kaksin kappalein; yksi ostettu, joka oli muovinen ja heppoinen, toinen itse tehty -heppoinen sekin, joka siellä edelleen on. Olen kyhännyt sen kokoon tikuista ja spaatteleista, eikä se kestä kovin läheistä tarkastelua. Lisäksi se on vähän liian pieni. En malta odottaa, että saan kaluston osat valmiiksi! Raporttia seuraa!