perjantai 17. elokuuta 2012

Pupuäidin torikoju

Peipposeni ovat ahkeria massa-askartelijoita ja aika usein pyöräyttelevät Cernitistä jos jonkinlaisia taidonnäytteitä. Omille lakupötköille ja tikkareille torikojua on toivottu jo hyvän tovin ja Hannan ja Tiinan ihanat kojut näytettyäni ei enää ollut vaihtoehtoja; oma koju oli saatava! Kojun mallia katsottiin Angie Scarrin kirjasta Making Miniature Food and Market Stalls, josta löytyy auttavat kaavat yhdenlaiseen kojuun. Ei siis muuta kuin Kurjenpolven puusepälle tilausta vetämään!   

Tästä lähdin liikkeelle; rimat pätkittiin oikean pituisiksi ja Dremelillä porasin reiät kiinnitystappeja varten.  Alla näkyy kuvaa tavoitteesta, valmiista torikojusta.
Poikkipuihinkin oli helppo painaa sopivan syvät reiät Dremelillä. Se on kiva vehje!
Poranreikiin liimasin grillitikusta leikkaamiani liitospaloja.
Sitten meneekin jo vähän vaikeammaksi; yksi käsi tarvitaan tukemaan pystypuita ja toisella pitäisi varmistaa kappaleiden suoruus sekä lisätä liimaa.
Välistä puuttuu monta kuvaa, jossa tikut sojottavat sinne ja tänne ja liimaa tursuaa varsinaisen kohteen lisäksi monessa muussakin paikassa, tämä sliipattu loppukuva kuitenkin kertoo, että kaikki tukipuut ovat nyt pystyssä. Rakenne on tässä vaiheessa sanalla sanoen hyvin hutero.
Puristimet paikoilleen ja itse myyntitiski asennettuna. Tässäkin vaiheessa koju oli vakaudeltaan niin heikko ja huojuva, että se olisi aiheuttanut jo varovaisestikin leikkivien peipposten täydellisen turhautumisen. Systeemi heilui sinne ja tänne, niinpä puuseppä sahaili joka nurkkaan liimattavia tukipuita. Tukipuita tarvittiin lisää ja lisää... Vasemmassa reunassa näkyy muuten yksi kesäloman suurprojekteista, siitä lisää tuonnempana.
Taas jätin tarkoituksella monta mehevää otosta pois, mutta tässä ollaan nyt! Torikoju vihittiin juhlallisesti käyttöönsä ja  kärrättiin kai jo jonnekin markkinoille, koska sitä en sittemmin enää ole nähnyt. Tyttöjen pikkaraisperhe saanee kojusta kauppapaikan massaherkuilleen.

Torikoju oli kiva projekti, joka sisälsi rutkasti haasteita nimenomaan akilleenkantapäästäni; en tahdo saada mitään suoraksi, en oikeassa enkä minielämässä. Minttumeiramin blogissa on tavattoman hilpeitä viisauksia, joista erityisesti yksi on kohdallani masentavan totta; mikäli joku näyttää hiukan vinolta, se on todellisuudessa erittäin vino! Torikojun kohdalla näitä haastekohtia riitti.

Tähän torikojuun päättyy myös pitkä ja ihana kesälomani, joka tänä kesänä on sisältänyt paljon 1:12 puuhailua. On ollut tosi mukavaa viritellä harrastusta taas uudelleen ja toivonkin, että syksyn myötä näitä herkkuhetkiä tulee vielä lisää!






7 kommenttia:

Kikka N kirjoitti...

Hei Virpi, Joku syys-Swappi olisi ihan kiva!

mm kirjoitti...

Hienon torikojun olet tehnyt! Ja mitä liitoksia - wau! Dremellistä haaveilen, pitää kirjoittaa joulupukille :)

Sillä Silmukalla kirjoitti...

Wautsi mikä ihana koju. Just passelin kokonen pikkaraisille ja paljon tilaa herkuille.

Unknown kirjoitti...

Upea torikoju!Värikin on herkullinen!!

Piikko kirjoitti...

Hieno koju! Onnittelut!
-Mäkin muuten kuulun tuohon 'vinoilijoiden' sakkiin. ;DDD

mm kirjoitti...

Taitavalle tekijälle:
http://minttumeirami.blogspot.fi/2012/08/kiitos-thank-you.html

Plushpussycat kirjoitti...

The last photo with the little Sylvanian Family bunny is so sweet! You have a very cute blog! xo Jennifer