perjantai 31. elokuuta 2012

Kaakeliuuni

Tämä projekti nielaisi viimeisimmätkin rippeet Kurjenpolven vaatimattomasta puutavaravarastosta. On siis lähdettävä puukaupoille! Esittelen kuitenkin ensin kesän 2012 suurhankkeen (heh) eli kaakeliuunin. Innoittajana ja hyvin pitkälti mittojen, mallin ja maalaustenkin osalta mallina on ollut Mollamarin upea kaakeliuuni, joka minulla on onni omistaa. Tai itse asiassa omistan kaksikin, mutta tämän itse tekemäni innoittajana on nimenomaan tämä kaunotar.
Vaihekuvat ovat kaiken innostuksen keskellä jälleen jääneet pois. Aloitin kaakeliuunin liimaamalla uunin korkuisen ja uunin yläosan levyisen suorakaiteen muodon puulevyistä, joita minulla sattui olemaan. Lisäsin levyjä uunin alaosaan, jolloin siitä tuli massiivisempi. Valmiista listasta liimasin uunin hyllyn ja ylä- ja alakoristeen. Käytin kaakeliuunissani balsaa ja eri vahvuista vaneria. Paklasin koloset ja pyöristin nurkat.
Pohjamaalauksen tein pariin kertaan ja hioin maalausten kuivuttua. Siinä olisin voinut olla huolellisempi, koloset ja hutiloimiset näkyvät helposti lopputuloksesta. Sitten hauskimpaan vaiheeseen eli maalin sekoittamiseen. Maalasin uunin akryyleillä.
Sitten sitä tietenkin soviteltiin. Olisikos se sopiva tänne? Tämä huone tarvitsisi hieman terävöittämistä, kalusteiden päivittämistä ja muutenkin lisää yksityiskohtia.
Vai sittenkin teehuoneeseen? Ei, tämä on edelleen Kurjenpolven "päähuone" ja tänne pannaan parasta, siispä alkuperäinen Mollamarini jatkaa tämän tilan lämmittämistä.
Piirsin kaakelien rajat lyijykynällä.
Kaakelikuviot maalasin valkoisella. Lopuksi lakkasin uunin.
Myös kaakeliuunin kuvioissa otin mallia Mollamari-uunini kuvioista. Oma versioni on alkuperäiseen verraten kuin taaperoikäisen sutimaa. Itse tehden arvostus mestarin tekemää kohtaan vain kasvaa!  
Pientä vääntöä ja voilá - uuninluukut ovat paikallana. Luukku ja uunineduspelti ovat kuparia, osat naulasin messinkinauloilla uuniin kiinni.

Tässä vielä toisesta kuvakulmasta. Tässä uuniprojektin aikana olen murheekseni hukannut toisen kuvassa näkyvistä, kuvausrekvisiittana käyttämistäni kynttilänjaloista. En muista mistä ne olen ostanut, mutta pidän niistä kovasti. Siis tällä hetkellä vain siitä... Minulla oli kakluuniprosessissa  ahkerasti imuri mukana ja pelkäänpä pahinta, että kynttilänjalka on iäksi mennyttä.
Siellähän se on! Vailikin on jo touhukkaasti organiseeraamassa ja pöyhimässä tyynyjä. Tyytyväisiä olemme siis molemmat!

perjantai 17. elokuuta 2012

Pupuäidin torikoju

Peipposeni ovat ahkeria massa-askartelijoita ja aika usein pyöräyttelevät Cernitistä jos jonkinlaisia taidonnäytteitä. Omille lakupötköille ja tikkareille torikojua on toivottu jo hyvän tovin ja Hannan ja Tiinan ihanat kojut näytettyäni ei enää ollut vaihtoehtoja; oma koju oli saatava! Kojun mallia katsottiin Angie Scarrin kirjasta Making Miniature Food and Market Stalls, josta löytyy auttavat kaavat yhdenlaiseen kojuun. Ei siis muuta kuin Kurjenpolven puusepälle tilausta vetämään!   

Tästä lähdin liikkeelle; rimat pätkittiin oikean pituisiksi ja Dremelillä porasin reiät kiinnitystappeja varten.  Alla näkyy kuvaa tavoitteesta, valmiista torikojusta.
Poikkipuihinkin oli helppo painaa sopivan syvät reiät Dremelillä. Se on kiva vehje!
Poranreikiin liimasin grillitikusta leikkaamiani liitospaloja.
Sitten meneekin jo vähän vaikeammaksi; yksi käsi tarvitaan tukemaan pystypuita ja toisella pitäisi varmistaa kappaleiden suoruus sekä lisätä liimaa.
Välistä puuttuu monta kuvaa, jossa tikut sojottavat sinne ja tänne ja liimaa tursuaa varsinaisen kohteen lisäksi monessa muussakin paikassa, tämä sliipattu loppukuva kuitenkin kertoo, että kaikki tukipuut ovat nyt pystyssä. Rakenne on tässä vaiheessa sanalla sanoen hyvin hutero.
Puristimet paikoilleen ja itse myyntitiski asennettuna. Tässäkin vaiheessa koju oli vakaudeltaan niin heikko ja huojuva, että se olisi aiheuttanut jo varovaisestikin leikkivien peipposten täydellisen turhautumisen. Systeemi heilui sinne ja tänne, niinpä puuseppä sahaili joka nurkkaan liimattavia tukipuita. Tukipuita tarvittiin lisää ja lisää... Vasemmassa reunassa näkyy muuten yksi kesäloman suurprojekteista, siitä lisää tuonnempana.
Taas jätin tarkoituksella monta mehevää otosta pois, mutta tässä ollaan nyt! Torikoju vihittiin juhlallisesti käyttöönsä ja  kärrättiin kai jo jonnekin markkinoille, koska sitä en sittemmin enää ole nähnyt. Tyttöjen pikkaraisperhe saanee kojusta kauppapaikan massaherkuilleen.

Torikoju oli kiva projekti, joka sisälsi rutkasti haasteita nimenomaan akilleenkantapäästäni; en tahdo saada mitään suoraksi, en oikeassa enkä minielämässä. Minttumeiramin blogissa on tavattoman hilpeitä viisauksia, joista erityisesti yksi on kohdallani masentavan totta; mikäli joku näyttää hiukan vinolta, se on todellisuudessa erittäin vino! Torikojun kohdalla näitä haastekohtia riitti.

Tähän torikojuun päättyy myös pitkä ja ihana kesälomani, joka tänä kesänä on sisältänyt paljon 1:12 puuhailua. On ollut tosi mukavaa viritellä harrastusta taas uudelleen ja toivonkin, että syksyn myötä näitä herkkuhetkiä tulee vielä lisää!






maanantai 13. elokuuta 2012

Markkinaterveiset itselleni!

Minä raukka olen päässyt vierailemaan Forssassa Wanhan Ajan Lelumarkkinoilla vain kerran, vuonna 2008. Kekseliäänä tyttönä olen kuitenkin ilahduttanut itseäni kerran aikaisemminkin välillisellä markkinavierailulla, nimittäin kesällä 2009 Susanna toimi markkina-agenttinani ja yllätti minut itse itselleni valitsemalla yllätyksellä... Ja voi että oli hauskaa! Tänä vuonna Suski lupautui jälleen täyttämään lapsekkaat toiveeni ja nappasi minulle markkinatuliaisen, jonka esittelen tässä postauksessa. Susanna valitsi Marian pöydästä vedettävän puuhevosen, joka onkin oivallinen jatke Vienon lelukokoelmiin!
Puuhevonen on todella pieni toimiva täydellisyys, niin kaunis! Uskon myös, että mikäli Kurjenpolvessa vierailee joskus pikkuisia vieraita, he saavat varmasti kokeilla, kuinka lujaa poljettavalla pollella pääsee.
Ihana Susanna lähetti vielä terveisinä tämä J.R.R Tolkienin klassikon, seikkailusatu Lohikäärmevuori. Vaili ryhtyi sitä oitis silmäilemään, hän ei ole tainnut lukea hoppeleista. Vieno on tietenkin satukirjaekspertti ja kiitteleekin kovasti, että saa tämän satukirjaklassikon hyllyynsä!
Lisäksi sain tällaisen ihanan puulaatikon undulaattiaiheisella hyllypaperilla vuorattuna! Niiin soma!
Kiitokseksi yllätysagentilleni sahailin Proxxonillani tällaisen pikkujakkaran.
Suski saa yllärinsä tee se itse-henkisesti osissa, liimaa vain tippa alalautaan ja kanteen ja jakkara on kasassa!
Mikään ei tietysti vedä vertoja sille, että pääsee itse aistimaan markkinatunnelmaa ja lumoutumaan taitavien käsityöläisten taidonnäytteiden äärellä. Todettava kuitenkin on, että täydellinen pieni miniesine, polkuhevonen, ilahduttaa myös aivan erityisesti!

lauantai 11. elokuuta 2012

Joulu, loisteesi luo

 Kurjenpolven joulukalenteri 2012
  1. Reetta
  2.  Sirkka
  3.  Anita
  4. Reetta 
  5. Heli
  6. riSa 
  7. Heli
  8. Heli
  9. Tiinan kammari
  10. Tiinan kammari
  11. Tiinan kammari
  12. Tiinan kammari
  13. Sirkku
  14. Sirkku
  15. Sirkku   
  16. riSa
  17. Merja
  18. Merja
  19. HoO
  20. HoO
  21. HoO
  22. riSa
  23. Sinikkam
  24. Sinikkam

Kesälomaa on vielä reilu viikko jäljellä ja elokuu parhaimmillaan, mutta aina on ajankohtaista tuumata tulevaa ja joulua. Koska joinakin aikaisempina vuosina olen  vaihdellut ikimuistoisia joulukalenteriyllätyksiä harrastajaystävieni kanssa, ajattelin, että joulukuu 2012 voisi olla taas tällainen. Jos siis haluaisit vaihtaa kanssani joulukuisen kalenteriluukun tai muutaman, ilmineeraa itsesi kommenttilootaan!
                                          
 Kotipihan heinänkorsista valmistui himmeli eräänä tämän vuoden heinäkuisena päivänä

torstai 9. elokuuta 2012

Pirttikalusto

Kurjenpolven keittiössä on ollut jos jonkinlaista pöytämallia ja pirtinpöytiäkin kahdenlaista; ostettua ja itse tehtyä. Mikään ei ole tuntunut sinne täysin istuvalta, joten rohkaistuneena onnistuneista sahauskokemuksista päätin kokeilla Nukkekoti Väinölän tapaan - kirjan ohjeista pirttikalustoa. Aikaisemmassa blogikirjoituksessa vilautin jo sahausvaihetta. Sahasin kappaleet, kuten pöydän jalat, yhtä aikaa, jotta saisin niistä suurin piirtein samanlaiset.

Tässä osat ovat leikattuina ja saaneet jo pähkinänsävyistä Osmoa kylkiinsä. 



Tässä runko liimattuna. Liimauksen ajaksi viritin kuminauhat pitämään osia paikoillaan. Liimaus on aina ollut kaiken askarteluni pullonkaula ja jeremiadi ja olen inhonnut sitä kaikissa vaiheissaan (lue blogiesittelyni)  eikä se ole helppoa tämänkään työn osalta.
Tässä ei varmastikaan sanoja tarvita, kuva kertokoon kaiken! Kaikki puristimet käytössä, tavoitteena lujat ja pysyvät liimasaumat.
Tässä se on! Omin kätösin sahattu, osmottu ja liimattu! Tämä on suurin saavutukseni puutöiden saralla.
Kurjenpolven keittiössä on siivooja käynyt, puhallellut pölyt hyllyiltä ja pyyhkinyt lattian, tomuttanut matot ja järjestellyt hyllyn uudestaan.
Vieno on pistänyt pullataikinan tulemaan ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä. Kerttu on ottanut pullapelliin tiiviin katsekontaktin, luulisi, että sieltä nisu liikenee koirallekin.
Näkymää toiselta seinältä. Harrastuksessa viettämäni välivuodet ovat valitettavasti verottaneet myös tavaravarastoa. Eilen etsimme Vailin kanssa jauhopussia, mutta sitä ei löytynyt mistään. Sitä on varmasti tarvitttu naapuritaloissa.
Koska tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru, on todettava, että tämäkään kalusto ei jää siksi viimeiseksi. Haluan Kurjenpolven keittiöön visakoivuisen kaluston. Mutta nyt miettimään, mitä seuraavaksi kirjasta kokeilen!

tiistai 7. elokuuta 2012

Proxxon soi

Hankin Proxxonin kuviosahan jo joitakin vuosia sitten. Tauko nukkekotiharrastuksesta vei Proxxoninkin komeroon, josta sen joku aika sitten kaivoin esiin. Se on kiva laite; yksinkertainen käyttää ja yllättävän paljon se antaa anteeksi aloittelevan puutyöntekijän erheille. Enemmän ompelukonetta käyttänyt yllättyy siitä, miten paljon vempeleelle pitää antaa aikaa tehdä työnsä. Siis ompelukoneellahan painetaan täysillä ja pysähdytään vasta sauman lopussa. Proxxonin kanssa mennään hissuksiin suostutellen. Lisäksi kurveissa erityistä varovaisuutta, muuten on terä linkussa ja kone jumissa.
Nämä tuolinkappaleet ovat osastolta keskeneräisinä laatikonpohjalta löytyneet. En muista ollenkaan, mistähän olen kaavan keksinyt? Sellainen minulla tähän tuoliin on, tein näitä Proxxonin alkuaikoina muutaman kappaleen.
Tässä valmis Osmolla vahattu tuoli. Dremeliä laulatin selkälaudassa, johon kolmella poranreiällä ja hiekkapaperilla muotoilin sydämen.
Tuoli otettiin Kurjenpolvessa vastaan ystävällisesti mutta hieman viileästi. Kaikenlaista se ehtii kötöstääkin, vaikka siivous on täällä edelleen vaiheessa? Hmph!

maanantai 6. elokuuta 2012

Inspiraatio Väinölän tapaan

Myös minä sain odotetun Nukkekoti Väinölän tapaan - kirjan postilaatikkooni viime viikolla. Sittemmin olen nautiskellut luvun sieltä ja toisen täältä. Tämä siksi, että nukkekotikirjassa ovat kuvat vähintään tekstin veroisessa asemassa ja koska niitä on paljon, niihin pitää paneutua. Ja niissä sitä onkin nautiskeltavaa! On ihanaa, että kirjan luvut ovat huoneita; on aukeama keittiöstä ja aukeama suutarista, katsaus kampaamoon ja näkymä makuuhuoneeseen. Kuvat ovat upeita, informatiivisia ja kerrassaan kauniita! Yksityiskohtia on nostettu esille, mikä on hyvä pikkuisissa esineissä, jolloin pienetkin aarteet pääsevät esille. Kirjan ulkoasussa on estetiikkaa, se on on ulkoisestikin oikea kaunotar! Lisäksi on todettava, että se sopii oikein hyvin eri-ikäisille nukkekodeista kiinnostuneille, sitä ovat innokkaasti tutkiskelleet myös 9- ja 10-vuotiaat tyttöseni.

Tässä kirjakaunokainen ja kyllä, inspiraatio Väinölän tapaan iski lähes heti kun kirjan sain käsiini.
 Informatiivislla ohjeilla valmistui ensimmäinen työ, joka on tämä pikkuinen jakkara.
Ohjeet kirjassa ovat todella monipuolisia aina puutöistä virkkauksiin. Ne ovat selkeitä ja inspiroivat siksikin, että ne ovat oikeasti toteutuskelpoisia myös meille ei niin näppärille askartelijoille. Ne ovat ihanan persoonallisia, eikä vähiten niiden ajoittumisen vuoksi. Maailmalla nukkekotikirjat ja saatavilla olevat valmiit tavarat edustavat aika usein esimerkiksi viktoriaanista aikakautta, joka täällä meidän leveyksillä vaikuttaa käsittääkseni varsin vähän historiaamme niin sisustuksessa kuin rakentamisessa. Ne ovat kauniita, mutta myös aika vieraita. Toisin kuin taas populaarikulttuuri ja Väinölän 50- ja 60-luvun ikonit, kuten vaikkapa Eamesin kalusteet, mutta myös ehta talonpoikaistyyli. Tosin lapsuuteni ei ollut Eamesien ympäröimä, mutta tiedätte mitä tarkoitan!  Kirjaa on mahdotona selata toteamatta, että tuotakin voisin  kokeilla - ja tuota!
Pieni jakkaratyö rohkaisi mieleni niin, että päätin kokeilla, kuinka pirttikaluston kurvit onnistuvat Proxxonillani. Ohjeen mukaisesti kaksi kohtuullisen identtistä kappaletta saa kun teippaa sahattavat osat päällekkäin. Loistoidea, eikä kuviosahanikaan nikotellut vaan jyrsi uskollisesti menemään.
Ja tässä ovat valmiit kappaleet! Olen suorastaan häikäistynyt; kaavat ja ohjeet olivat tosi selkeät, enkä voi uskoa että toden totta sain myös kauniit talonpoikaiset kurvit lähes kaavanmukaisiksi! Käytin rungossa ohjeen mukaisesti 3mm puulevyä, mutta kansi on todella järeä 5 mm levy, joka oli jonkinlainen ylijäämäpala Ikean puisesta lokerikosta. Tässä vaiheessa niskani ja näppini olivat jo niin jäykistyneet jännityksestä, että jätän penkkien sahauksen toiseen kertaan.

Kurjenpolven keittiössä on käynyt jo useampi pöytä; siellä on ollut isompaa ruokapöytää ja pirttikalustoja kaksin kappalein; yksi ostettu, joka oli muovinen ja heppoinen, toinen itse tehty -heppoinen sekin, joka siellä edelleen on. Olen kyhännyt sen kokoon tikuista ja spaatteleista, eikä se kestä kovin läheistä tarkastelua. Lisäksi se on vähän liian pieni. En malta odottaa, että saan kaluston osat valmiiksi! Raporttia seuraa!