Kanala

Henkilökohtaisessa elämässäni olen aina haaveksinut kanojen pidosta. Siis sellaisessa mittakaavassa, että saisin tuoreen munasen tai pari päivässä. Ja kotkottajat saisivat ruopia pihamaata ja tehdä kanojen juttuja. Toistaiseksi kananpito on jäänyt toteuttamatta, mutta koska jaamme pitkälti samanlaisen ajatusmaailman Kurjenpolven neitien kanssa, myös he ovat vannoutuneita kananystäviä. Kurjenpolvessa on pieni oma kanala, omiksi tarpeiksi ja iloksi. Minulla oli ensin Schleich-sarjan kaakattajia, joita keräilin. Taisinpa olla sitten Luksianian Riikka, jonka kanamuotoilu sytytti minutkin kokeilemaan. Niinpä tartuin Cernitiin ja muotoilin oman näkemykseni kanasesta. 
Tässä ihan ensimmäinen kätösteni aikaansaannos. Ruskeaa Cernitiä ja rautalangasta muotoillut jalat, joille tein kanan vatsaan valmiiksi reiät paiston ajaksi.
Kanakollaasissa sama kana eri suunnista.
Myöskään kanan ei ole hyvä yksin olla, niinpä hän sai kavereita.

Maalaaminen ei ole leipälajini, nämä eivät aivan lähietäisyyden tarkastelua kestä. Mutta ilmeikkäitä ovat ja varsin persoonallisia. Tämä yksilö vaikuttaa hitusen järkyttyneeltä, mitä lienee kauhistusta kanaparka kokenut.
Tässä olen ryhtynyt kana kaverinani sahaamaan Proxxonilla kanalan osia.
Tässä odotetaan että nikkaroitsija saisi tehtyä jonkinlaisen sillan, jota pitkin sisään kiivetään.
Nikkaroitsijan into ja taidot taisivat lopahtaa, tuo silta taitaa olla remontista ylijäänyttä lattialautaa.


Kanalassa on liukuovi, jonka saa yöksi kiinni.
Tässä yksilö, jolla on kysyvä katse.
Nämä hauskat kanaset pesissään ovat Luksianian Riikan tekemiä.
Tällaista tulosta Kurjenpolven neidit kanoiltaan odottelevat! Nämä söpöt munaset ovat kuitenkin Ainon munatuotantoa, kuten upea tuohikorikin.

1 kommentti:

minttumeirami kirjoitti...

Ihania kanoja! Kyllä minunkin puutarhaan kanakoppi tulee, jahka ehdin :)