Kurjenpolven historia

Olin pitkään etsinyt asiaa tai harrastusta, joka kiinnostaisi ja innostaisi, joku jota fundeerata töiden ja muun elämän ohessa ja jonka parissa voisin ilman aikatauluja puuhastella silloin kun siltä tuntuisi. Ajatus nukkekotiharrastuksesta virisi vuonna 2005, kun asioin kodinoston merkeissä  pankissa. Pankkiin oli sijoitettu iso harrastajanukkekoti,  joka sykähdytti: miten kaunis ja täydellinen se olikaan! Tuolla pankkireissulla ostettiin oma koti, mutta parin vuoden kuluttua vuonna etsin jo omaa taloa 1:12 koossa. Aika kauan selasin vaihtoehtoja, mutta sydämeni sykähti vain yhden kohdalla. Ihana Kurjenpolvi löytyi Nukkekoti & Lelu EM:n kautta ja on sittemmin jäänytkin ainokaisekseni. Ajoittain olen harkinnut toisen projektin aloittamista Kurjenpolven rinnalle, mutta toistaiseksi se saa edelleen jakamattoman huomioni. Vaikka talo on minulla ollut jo näin monta vuotta, ei se ole valmis lähimainkaan! Siinäpä kai tämän harrastuksen idea onkin; aina voi viilata, aina voi muuttaa mielensä ja tehdä uudelleen, kokeilla, yrittää, purkaa ja välillä myös iloita onnistumisestaan. Kurjenpolven nimikin liittyy vähän harrastukseni historiaan; kun ostimme sen 1:1 talon, perustin ensimmäiseksi kukkapenkin, jonka täytin suosikkiperennallani kurjenpolvella (Geranium). Ajallisesti siksi, että aloitin Kurjenpolven rakennuksen mielessäni 1900-luvun alkuvuosikymmenet. Käytännössä talosta löytyy kuitenkin varsin moderniakin mööpeliä sekä muuta viitettä uudempaan aikaan, olen antanut itselleni ja neidoille luvan käsitellä aikakautta varsin väljästi.  Aloitin bloggaamisen nukkekotiaiheesta vuonna 2007 vuodatuksessa ja siirryin tähän osoitteeseen pari vuotta sen jälkeen. Vanha ja uusikin blogi merkintöineen on tuonut paljon sisältöä harrastukseen. On kiva, kun tulee dokumentoitua projekteja ja tietenkin erityisen hauskaa ovat ystävät ja tuttavat, joita bloggailu ja harrastus tuo tullessaan! Kohokohtia ovat olleet erilaiset swapit ja vaihdot, osallistuminen nukkekotiaiheisiin tapahtumiin sekä tietysti paikkakunnan oma harrastekerho Meän tyärten minihuushollit.
https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhds5wv9XNmrQP7syoqKTI_iBmerKhobTEYk0ZELyZKYdVJMH5tBBwrGbz8g3uO1tqlKbicWz4LHhEjSuXV9ggDMw9120rXaav1cal0Ky_haK0TYQ3ta-8k8XXn6nbZgA8dKhCrKXNhFsg/s400/1.jpg
Kurjenpolvessa on kolme kerrosta ja ullakkokerros. Sen mitat ovat 90x45x90 ja huonekorkeus 22cm. Vuonna 2012 asuinkerrokset ovat vielä varsin keskeneräiset ja vintti toimii rompevarastona. 

Tätä tämä harrastus usein on: hyrskynmyrskyä ja tavarapaljoutta. Harrastus tuo mukanaan hamstraustarpeen, jonka vuoksi talon lisäksi tarvitaan lukematon määrä lootaa ja laatikkoa tilpehööreille.

Vuonna 2009 alkoi julkisivuremontti, joka on edelleen kesken. Tässä Kurjenpolven etuovi ja lähempi kuva tiiliverhoiluprojektista.






Kurjenpolven asukkaat Vaili Orvokki (vas.), Vieno Lemmikki sekä walesinkoiransa Kerttu
Kurjenpolvessa asuvat varsin väljästi sekä fyysisesti että ajallisesti neidit Vaili ja Vieno K. Sisarusten nimet tulevat suvustani, luonteenpiirteet ja muut persoonaan liittyvä on kaikki mielikuvitukseni tuotetta. Neidit ovat syntyneet nukentekijä Taru Astikaisen  taitavissa käsissä. Vaili ja Vieno ovat sama nukke ja onhan heissä tiettyä yhdennäköisyyttä. Minun mielessäni nukeille on kuitenkin muotoutunut jo aivan omat persoonat!
Toiveissani on, että nukketaloni joskus kelpaa lapsosilleni, eikä muodostu taakaksi "mitä ihmettä se muori on hamstrannut, jäätelötikkuja ja vaikka mitä kummaa rompetta pölyinen talo täynnä!".  Ehkä tästäkin johtuen olen kerännyt taloon viitteitä omiin ja perheemme intresseihin. Esimerkiksi Kurjenpolven lemmikit Kerttu ja Manu ovat olemassa myös 1:1 mittakaavassa.
Kerttu kahdessa koossa. Suloinen pikku-Kerttu on Hannan taitavista käsistä, isompi täältä.
Tässä Kurjenpolven koko perhe jouluisessa teehuoneessa. Manu -mirri, myöskin Hannan taikakäsissä syntynyt huopaunelma, nukkuu pöydän alla. 
Pidän itse kovasti kasveista, siksipä niitä löytyy paljon myös Kurjenpolvesta.
Rakastan lintusia ja toivoisin joskus asuvani siten, että voisin perustaa pienen kanalan. Kurjenpolvessa kanankasvatusta on harrastettu jo pitkään ja löytyypä sisältä sirkuttajiakin, kuten kuvan undulaatti.
Kurjenpolvessa on myös paljon kukkasia ja vihreitä kasveja. Lisäksi neideillä on taipumusta kauniiden asioiden keräilyyn: joulukoristeita, kirjoja, Ikikukkia, purtiloa ja kannua ja jos jonkinlaista lasimuotoilua lukematon määrä. Käsityöharrastus on tietysti meillä neitien kanssa yhteinen, me virkkaamme, ristipistelemme, kudomme ja kirjomme, harrastamme puutöitä, liimaamme, maalaamme ja muovailemme. Kaikenlaista siis ja siinä tämän harrastuksen suola ja sokeri, siinä voi kehittyä ja oppia uutta, se rentouttaa ja suo sopivasti päänvaivaa. Kaikkein parasta on tietenkin se, että se tuottaa paljon iloa, jonka voi jakaa toisten harrastajien kanssa!

Ei kommentteja: