Pirttikalusto

Kurjenpolven keittiössä on ollut jos jonkinlaista pöytämallia ja pirtinpöytiäkin kahdenlaista; ostettua ja itse tehtyä. Mikään ei ole tuntunut sinne täysin istuvalta, joten rohkaistuneena onnistuneista sahauskokemuksista päätin kokeilla Nukkekoti Väinölän tapaan - kirjan ohjeista pirttikalustoa. Aikaisemmassa blogikirjoituksessa vilautin jo sahausvaihetta. Sahasin kappaleet, kuten pöydän jalat, yhtä aikaa, jotta saisin niistä suurin piirtein samanlaiset.

Tässä osat ovat leikattuina ja saaneet jo pähkinänsävyistä Osmoa kylkiinsä. 

Tässä runko liimattuna. Liimauksen ajaksi viritin kuminauhat pitämään osia paikoillaan. Liimaus on aina ollut kaiken askarteluni pullonkaula ja jeremiadi ja olen inhonnut sitä kaikissa vaiheissaan (lue blogiesittelyni)  eikä se ole helppoa tämänkään työn osalta.

Tässä ei varmastikaan sanoja tarvita, kuva kertokoon kaiken! Kaikki puristimet käytössä, tavoitteena lujat ja pysyvät liimasaumat.

Tässä se on! Omin kätösin sahattu, osmottu ja liimattu! Tämä on suurin saavutukseni puutöiden saralla.

Kurjenpolven keittiössä on siivooja käynyt, puhallellut pölyt hyllyiltä ja pyyhkinyt lattian, tomuttanut matot ja järjestellyt hyllyn uudestaan.

Vieno on pistänyt pullataikinan tulemaan ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä. Kerttu on ottanut pullapelliin tiiviin katsekontaktin, luulisi, että sieltä nisu liikenee koirallekin.

Näkymää toiselta seinältä. Harrastuksessa viettämäni välivuodet ovat valitettavasti verottaneet myös tavaravarastoa. Eilen etsimme Vailin kanssa jauhopussia, mutta sitä ei löytynyt mistään. Sitä on varmasti tarvitttu naapuritaloissa.

Koska tyytyväinen ihminen on kehityksen jarru, on todettava, että tämäkään kalusto ei jää siksi viimeiseksi. Haluan Kurjenpolven keittiöön visakoivuisen kaluston. Mutta nyt miettimään, mitä seuraavaksi kirjasta kokeilen!