Kanakoppi

Kanafarmaus edellyttää tietenkin asianmukaisen kanakopin valmistusta. Niinpä aikani Luksianian edistyksellistä kanakoppimuotoilua opiskeltuani päätin yrittää. Malli on siis kopioitu Riikan kanakopista niin hyvin kuin vain on osattu. Ja ei kun saha laulamaan! Puutavarana käytin Nukkekoti & Lelun arkkivaneria. Tässä kanan kanssa ihmettelemme, mitä tästä oikein tulee!

Ajattelin kerrankin tehdä kuvasarjan tekeleistäni, mutta kanakopinrakennus osoittautui niin haasteelliseksi, että kesken jäi. Seuraavassa kuvassa onkin jo valmista.

Osmovahasin puuosat, sinisävyinen on kyyhkynsinistä Osmoa, tumman värin nimi on "Eebenpuu". Liimasin kappaleet yhteen kuumaliimalla. Oikea liimaus olisi varmasti parempi. Etuseinämän liukuovi liukuu ihan oikeasti, siitä olen ylpeä! Kattoon täytyy hankkia vielä saranointi ja sisustaa koppi sisältä heinillä. Lisäksi puuttuu tuo luiska, millä kanat pääsevät nousemaan koppiin.


Klaara rohkeimpana on kiivennyt koppiin. Päivä paistaa takanurkasta, puutyötaitoni ovat kyllä heikot, pehmeät materiaalit ovat enemmän alaani.

Kanalassa on myös uusi jäsen, viikolla syntynyt pilkullisen kukertava, tuntematonta rotua edustava kananeito. Ihmettelee tässä Kurjenpolven kanafarmin menoa. Lakkasin kanaset, akryylimaali tuntuu sormiin siten miellyttävämmältä. Vaikkakaan eiväthän kanat oikeasti noin kiiltele.

Kaunis ja mukava sunnuntaipäivä mineillen takanapäin. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Vailille sisko - apua kaivataan!

Päätös on sinetöity: Lyyti Lemmikki, Aila Ulpukka vai Vanamo tai Talvikki... Nimiehdotuksia on jo tullut, mutta sisko itse on vielä maailmalla! Tarvitsisin siis apuasi! Olen itse ko. viikonlopun työmatkalla Helsingissä, enkä pääse Tampereelle vaikka sydän kyllä kovasti halajaisi. Jos olet menossa maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Tampereelle Taikasormet-kädentaitomessuille ja sinulla on kyynärpäätaktiikka hallussa... ei sentään: jos olet menossa messuille ja haluat auttaa, tarvitsisin apulaisen mummonhankintaan. Taru Astikainen on messuilla mukana ja koska Vaili on myös hänen tekemänsä, siskon pitäisi olla samaa geeniperimää. Lähettäisin siis tarvittavat varat mummonhankintaan, sinä nappaisit Tarulta Vailin sisaren ja lähettäisit mummelin minulle. Samalla systeemillä kotiutui Vaili viime vuonna, kiitos Riikan. Ikikiitollisuuden lisäksi mummoagentille voisin vielä rahakorvauksen lisäksi valmistaa jotakin.

Jos mummoagentin pesti tuntuu juuri sinun hommaltasi, saat minuun yhteyden
virpi.kanniainen ät gmail.com tai täältä blogin kautta kommentoimalla. Jään peukut pystyssä odottamaan! :O) EDIT: mummoagentti löytynyt!

Kana

Kiitos kaikille kanaideaa kannattaneille ja blogissani käyneille! Taidanpa tehdä niin, että ryhdyn tekemään suunnitelmia kanafarmin perustamiseksi! Tästä innostuneena sain sudittua Klaarallekin varsin mielikuvituksellisen höyhenpeitteen ja säikähtäneen ilmeen.

Vaili Orvokille selvästi toivottiin myös seuralaista Kurjenpolveen. Minäkin olen sitä miettinyt ja lähisukulaisen, esimerkiksi sisaren muuttaminen _siihen_ huoneeseen voisi olla hyväkin ajatus! Nukkesisko voisi olla vaikka Taru Astikaisen samanlainen mummeli. Vailin ilme on muuttunut uuden tukkatyylin ansiosta aika paljon muista mummeleista, joten saman voisi tehdä sisarellekin... Lyyti Lemmikki? Vai Aila, se nimi löytyy Kurjenpolvesta kauniista kapiokirstusta. Hmmm... Tämähän kävi jännittäväksi!

Vailistako kanafarmari?

Kurjenpolven sisätiloissa ei etene: huone, joka oli ensin tutkimushuone, kirjasto, alivuokralaisen huone, mitä milloinkin, on jäissä. En keksi sen funktiota, se ei tunnu luontevalta kun sitä yritän kalustaa joksikin. Nyt siellä säilyy kaikenlaista tarpeellista työkalua ja varastoin sinne kalusteita, jotka menevät muualle.
Olen miettinyt sinne alivuokralaistakin tai vaikkapa siskoa Vailille, toisen makuuhuoneen kalustaminen voisi olla kivaa... en tiedä, mikään ei kolahda oikein kunnolla ja mysteerinä tämä edelleen säilyy. Ideoita vastaanotetaan!

Olen aikaisemminkin maininnut Kurjenpolven basement-tarpeesta. Vaikka ei huoneita, mutta sellainen kunnon korotus, että talo vähän nousisi. Ja kun olisi kellarikerros, sen voisi tehdä hieman taloa leveämmäksi, näin olisi pihakin! Ihastelen aina Schleich-eläimiä, mutta en ole niitä hankkinut, kun en ole keksinyt mitään syytä niiden keräämiseen. Kaikkeenhan pitää olla aina hyvä syy... Mieheni toi kauppareissultaan minulle kuitenkin kerran kanan ja minä ostin hänelle kukon. Ja siitäpä se idea lähti - Vailihan voisi ryhtyä kanafarmariksi! Kaunis kanakoppi pihan perälle, kanasia sinne tänne nokkimaan ja komea kukko. Sieviä heinäisiä pesiä, munia ja tipusia!

Siispä tuumasta toimeen ja pusertelemaan Cernitiä pölyiseksi ja tahmaiseksi. Tällainen oli paiston jälkeen lopputulos - saanko esitellä Klaara, ruskea kana:


Klaara saa pintaansa vielä maalia, kun olen saanut tutkiskeltua, millaisia kanoja sitä onkaan. Ja sitten voisi ryhtyä suunnittelemaan kukko Komean haaremiin vielä muutamaa typykkää.
Klaaraa muovaillessani tuli taas eläväisesti mieleen, miksi mineilen: rentoutus jotain tällaista tyystin tulosvastuutonta tuskarrellessa on ihan täydellinen!

Yläkerran eteinen

Postaus tälle päivälle. Aloitin viikonloppuna tämän välihuoneen, eteisen remppaa. Tapetit, lattiat, listat, katto. Ihan ookoo, olen tyytyväinen värimaailmaan. Sisustusta vain puuttuu. Kaikki näyttää aina hyvältä, kun lätkäisen Piipan amarylliksen kuvaan etualalle. Huomaatte sen varmasti vanhemmista postauksista! :O) Oikealla Vailin makkari nuppineulaisine mattoineen, oikealla kylpyhuone.

Piti kuvata vielä Vailin lasieläinkokoelma uuninreunalla. Rakastan noita, kuten myös tuota ainokaista Aution lasilintuakin.

Vailin kamari

Olen työskennellyt jo tovin Vailin kamarin kimpussa. On niin tylsää näyttää keskeneräistä, mutta koska minun nukkekodissani keskeneräisyys on sääntö, tässä muutama kuvapläjäys.
Kurjenpolven huoneet ovat syviä ja matalia, joten huonekalut täytyy sijoitella aika etualalle, ainakin ne, jotka haluaa nähdä hyvin. Vailin sänky on aiheuttanut päänvaivaa, kun mieluisaa ei ole löytynyt. Nyt on Reuttersin sänky kelpuutettu, ainakin toistaiseki, joten se olkoon nyt tuossa. Se täydellinen sänky olisi sellainen, johon mahtuisi Marialta markkinoilta ostettu patja, mutta kuten Mariakin arveli, ei sellaista sänkyä ehkä löydy. Aion kuitenkin jatkaa etsimistä, koska patja kuuluu Kurjenpolven aarteistoon!

Tässäkin kuvassa on paljon rakkaita aarteita swapeista ja markkinoilta. Itse tehtyä on aika paljon myöskin.

Tässä Cocosta tilattu kehto, johon Vailin "tyttöset" ovat päässeet kiikkumaan.

Listoja ja muuta rakenneltavaa tässäkin huoneessa riittää. Lisäksi tauluja ja koriste-esineitä, mutta täytyy ensin tuijotella huonejärjestystä tarpeeksi pitkään, että oikeat paikat tavaroille löytyvät. Minä olen liimannut osan tavaroista paikoilleen silloin, kun olen löytänyt niille juuri sen oikean paikan. Ehkä vähän tylsää, mutta kun mielestäni joku on hyvin, se siinä sitten olkoon!

Kurjenpolvesta puuttuu vielä parin huoneen ja ullakon remontointi. Nyt on työn alla pikkueteinen Vailin kamarin ja pesuhuoneen välissä. Palataan siis asiaan, kun jotain (keskeneräistä) taas valmistuu!

Ystävänpäiväswap 14.2

Osallistuin Nuket-ryhmän Ystävänpäiväswappiin, jossa ystävät arvottiin. Minä ryhdyin valmistamaan pakettia Piialle. Koska tämän vuoden teemanani ovat tyynyt, Piian pakettiin pakkasin kaksi samanlaista tilkkutyynyä isoäidinneliöistä. Lisäksi Piia saa ryijyn, joka on virkattu villalangalla aidakankaalle. Ryijyn taustakankaassa on kuja tankoa varten, tässä on tällainen väliaikainen tikkutanko.

Ryijyssä on vähän modernia tunnelmaa, toivottavasti se sopii Piian kauniin talon kalustukseen. Mittasuhteita vielä selventämään tämä kuva:

Minä sain ystävänpaketin Kirsiltä. Iso kirjekuorellinen kaikenlaista kivaa. Tässä kuva materiaaleista:

Sitten kuva paketin muusta sisällöstä. Todella runsas ystävänpäivälahja, kiitokset Kirsille!

Tämän söpöläisen halusin kuvaan vielä erikseen, todella kaunis pikkuinen punottu kori!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille!