Räätälintöitä

Tällaista teen nyt, Vaili se jaksaa aina vain tyynesti mannekeerata! Nyt on siis työn alla Vailin päällysvaatteet. Ajattelin ensin mekkoa, mutta mielestäni Vaili ei ole ihan perusmekkotyyppiä. Takki on ohutta villakangasta. Hameenalku on sekoitetta, eikä jotenkin nyt istu tuohon asuun niin kuin haluaisin. Pitää kokeilla jotakin muuta. Haasteellista ja niin mukavaa hommaa!

Blogiarvonta suoritettu!

Kurjenpolven blogin ensimmäisen blogiarvonnan tulokset ovat tässä! Vain päivän myöhässä, erittäin monimutkaisia 5- ja 6-vuotiaiden peipposteni arvonnan sääntöjä noudattaen kaksi onnekasta kommentoijaa on nyt selvillä. Onnea Piipa ja onnea Anja!

Vaili nappasi Piipan ja Anjan suosikkinuket syliinsä kuvaa varten. Piipa ihastui pikkuruisimpaan nukkeen, jolle tein vielä mekon solkineen. Anjaa taisi sykähdyttää tämä tumma kaunotar, jonka nenä kaipaa vielä pientä niistoa. Tämä suoritetaan ennen arvontapalkinnon toimitusta. Onnea siis vielä kerran ja kiitos jokaiselle kommentoijalle, jokainen kommentti oli iso ilo!

Blogissa on myös uusi hieno banneri sekä bloginappi, jotka on tehnyt ihana HoO! Kiitos!

Viime aikaisiin hommiin kuuluu Vailin vaatetus sekä makuuhuoneremontti. Uudet tapetit ovat seinissä ja bambutikkuinen lattia on maalattu. Katossa on kattopaperia, sellaista kuviollista. Vaili joutuu nukkumaan vielä Marian "futonilla", koska sopivaa sänkyä ei ota löytyäkseen. Ei kuitenkaan hätää - faneria on tilattu sängynrakentamista varten! En valitettavasti osaa taaskaan lisätä tänne kuvia siten että ne voisi myös suurentaa -anteeksi!

Tähän huoneeseen tulee paljon arvokkaita swappitavaroita sekä Forssan markkinoilta ostamiani aarteita. Kuvasta huomaan, että itse pistelemäni maton nuppineulat eivät ole niin huomaamattomia, kun arvelin. Niin, se on vieläkin vähän vaiheessa Chrisse! :O) Kurjenpolven corgiherra Ulvo miettii mihin päänsä kallistaisi, Sylvi-neiti aikoo kellahtaa Riikan tekemään pehmoiseen petiin.

Pikkunuket osa 2

Tässäpä pikkunukkejoukkoni koossa. Oikeassa laidassa esikuva, Marian aito ja alkuperäinen pikkunukke, aarteeni Forssan markkinoilta. Minulle tulee tästä aina mieleen Celine Dion! :O) Nukeista parilla on edessä muutto peipposteni nukkekotiin ja kaksi nukkea on varattu eräille pienille tyttösille. Koska blogissani ei ole vielä ikinä arvottu mitään, voisikohan tässä olla arvonnan paikka? Eli laita terveisesi kommenttilooraan, arvontapalkintona vapaavalintainen nukke kuvasta. Arvotaan kaksi nukkea, arvontapäivä voisi olla vaikka ensi viikon sunnuntai.
Celine Dion ei kuulu arvopalkintoihin, se on Vailin ja minun yhteisen nukkekodin nukkekeräysharrastuksen kivijalka.
Tässä vielä yksi parhaita paloja, nämä ovat kuvissa kyllä hassumpia kuin luonnossa:

Saa vapaasti nauraa, peipposeni ovat kierineet pitkin lattioita massujaan pidellen. Hauskuuden kohteena tietysti äidin maalaustaito ja sen salaisuus: epävakaa käsi ja lyhyt pinna! :O) Tämä nukke nimettiin peippostoimesta "Hienoneiti Possunenäksi".

Vailin alusvaatteet

Vailin pukeutumisessa olen päässyt tähän vaiheeseen. Pöksyjen lahkeiden rusetit ovat idea, jota mietin ja etsin ja jonka sitten löysin Kristiinan Rauhaniemen apteekkarska Tigerin asustuksesta. Näin pysyvät Vailin piipunrassisääret piilossa ja päälle ompelemani puku istuu mukavammin, kun Vailissa on vähän täytettä. Pöksyjen kangas on synttäriswapissa saatua puhdasta puuvillaa (Vaili arvostaa kovasti käytännöllistä, tukevaa mutta pehmoista pumpulikangasta), pitsit ovat Doloresista. Vaililla näyttäisi olevan keskeneräistä tilkkutyötä jos jotakin, siinä mielessä nukke ja emäntä ovat kyllä samaa maata!

Pikkunuket

Viime viikkoina meillä on muovailtu ahkerasti Cernitiä. Marian pikkunuket-ohjeen mukaan muotoilin pieniä nukkevartaloita. Muovailu oli hauskaa ja välillä onnistui ihan hyvinkin. Muovailussa kivaa oli, että selvästi kehityin, onneksi tässäkin hommassa välillä aina onnistuu, sitten taas jaksaa yrittää. Alla pari pikkuista nakupelleä, punapäältä pilkistelee vähän rautalankaa. Kuva ei kerro, mutta tummatukkaisen tytön pää liikkuu! Onnistuin jotenkin tekemään sellaisen barbimaisen kaularakenteen (vahingossa...) ja päätä voi tosiaan liikuttaa ees taas. Akilleen kantapääksi on ennenkin muodostunut maalaaminen. Voi tuska, miten pieniä ovat maalattavat kohteet ja miten vapiseva, kömpelö ja valtaisa on lapio, jota kädekseni joudun kutsumaan! Maalaus menee prinkkalaan, tulee suttua ja tuhrua vaikka kuinka olen kieli keskellä suuta. Harmillista! Mekoiksi kietaisin pitsiä, vyönä on ohut silkkinauha jossa solki. Näitä on niin ihana tehdä, kun niistä tulee hauskoja persoonia. Ja kun yrittää katsoa kokonaisuutta ja unhoittaa viikset ja muut rannut, joita maalaukseen tottumaton käteni saa aikaiseksi niin ihan persooniltahan ne näyttävätkin.

Vaili

Vaililla on menossa hiuskokeilu. Tukkana on tällä kertaa Heidi Ottin harmaa nutturaperuukki, jonka olen purkanut, jota on ohennettu ja muotoiltu ja liimattu paikalleen. Ihan ok, vähän vielä leikkausta ja sitten uuden nutturan ompelu. Tässä tämä nyt tuuheatukkaisempi Vailini:

Näin lähikuvassa huomaa, että Kerttukoiran syleilyyn joutuneelta Vaililta raapiutui hommassa myös vähän nahkaa nenänpäästä. No, arvet kaunistavat ja mielestäni Vaili on edelleen luultavasti maailman kaunein nukke!

Aloitin myös uuden puvun räätälöinnin. Vitsi vie, kun olisi ollut ihana löytää ohuenohutta villakangasta. Mutta en löytänyt ja halusin vanhan mustan sijaan tämän harmaan, joten ostin tavallista housukangassekoitetta, joka oli kohtuullisen ohutta. Harteille tulee vielä jonkinlainen lyhyt keeppi ja pukuunkin nauhakoristusta. Ja ehkä nappeja miehustaan?