Vaili

Kaunis Vailini on saapunut! Kristiinan ja Rauhaniemen väen luona Turussa mukavan loman viettänyt Vaili palasi turvaisasti Itellan kyydityksellä takaisin kauniiseen Torniolaaksoon. Vienohan on kera Kurjenpolven edelleen näyttelyssä Tornion kirjastossa, joten Vaili ei ole häntä päässyt vielä tapaamaan. Otimme kotiintulovalokuvat sitten vain Kurjenpolven irtonaisen etuseinän edessä.

Vaili on niin kaunis ja seesteinen neiti, nyt huomaan jälleen hyvin näiden kahden samanlaisen nuken, Vailin ja Vienon, erot ulkonäössäkin. Vienokin on kaunis, mutta Vaili on ihanan seesteinen ja viisaan näköinen nukke!

Vailihan lähti Turkuun tapaamaan Rauhaniemen taitavaa suutaria Kristiinaa, joka valmistikin Vailille upeat kengät. Näistä näet Kristiinan ottaman hienon kuvan ja voit lukea lisää täällä. Hienojen kenkien lisäksi Vaililla oli muutakin tuomista. Hän oli saanut näin upean nahkaisen käsilaukun! Tämä meidän hienolta neidiltä puuttuikin mutta nyt tämä laukkukaunotar viimeistelee Vailin asun hienosti. Laukun suljinsysteemi on ihana, tiedän nuo osaset, mutta enpäs olisi ehkä heti osannut niitä näin laukun sulkimeksi asentaa. Laukku on muuten tavattoman pehmeää nahkaa!

Yritin kovasti ottaa hyvää kuvaa Vailin hienoista kengistä, mutta kuvaustaitoni eivät siihen yltäneet. Aion yrittää jahka opin vaihtamaan kameraan toisenlaisen putken... Seuraavassa kuvassa näkyvät kuitenkin uusien hienojen kenkien lisäksi muutakin uutta; kenkien lisäksi suutari Kristiina oli neulonut Vailille villaiset nilkkaimet pienenpienine nappeineen! Aivan ihanat, niin pienet ja niin täydelliset! Ja niin hyödylliset, Kurjenpolvessa on vetoisat nurkat eikä sääriänsä kannata palelluttaa. Voi että nämä ovatkin suloiset:

Tämä Kristiinan kanssa käymäni vaihto oli niin hauska ja ihana, tästä jäi mitä mukavimmat muistot! Ja muistojen lisäksi jäivät nämä Kristiinan tekemät hienot jutut, joita tulen vaalimaan arvokkaina aarteinani. Kiitos Kristiina! :O)

Arvokkaista aarteista puheen ollen täytyy vielä näyttää tämä hieno esine, jonka sain viimekertaisesta Meän Tyärten Minihuushollit-kerhokerran swapista. Heli vääntää myös rautalangasta mitä vain, mm. tällaisen upean kolmikynttiläisen kynttilänjalan. Aivan upea esine!

Minun swappiyllätykseni oli jälleen kerran tyyny. Kerhossa oli hauska tunnelma, koolla olivat Helin ja minun lisäkseni äitini, peipposeni sekä modernia Aaltotaloa rakentava Leena. Teimme hortensioita ja hauskaa oli, kiitokset vielä!

Vuoden koiranmuonat = paaaljon euroja vaikka nukkekoteiluun!

Juu, ihan OT, mutta blogikoira Kerttu osallistui Pohjolan Sanomien "Maakunnan kaunein koira"-kisailuun ja tarvitsemme juuri sinun äänesi! :O) Äänestys tapahtuu netissä ja palkintona on voittajahauvalle vuoden koiranmuonat! Siinäpä olisikin huippupalkinto ja mikä parasta, siinä säästyisi sen verran euroja, että ne voisi sijoittaa esim. nukkisteluun! Siispä klikkaa Posariin ja napsauta äänesi albuumista 5 löytyvälle Kertulle! Ja tämän näköinen koirulihan oli kyseessä, ihan söpökin vielä siis. Joku Kurjenpolven vanhoista tutuista saattaa muistaa, että ko. rellulla on kontollaan Vailin alkuperäisen hiuspehkon syöminen. Mutta ei muistella sitä nyt!

Ole hyvä, kilpailulinkkiä saa vapaasti levittää eteenpäin!

Meän tyärten minihuushollit-näyttely Tornioviikolla

Meän tyärten minihuushollit-kerhomme oli kutsuttu rakentamaan näyttely Tornioviikon iloksi hienoon kirjastoomme Rajakartanoon. Olipa urakka mutta erittäin hauska ja opettavainen sellainen! Omalta osaltani kaikki alkoi Kurjenpolven tyhjentämisestä. Purin huoneen kerrallaan muovirasioihin. Muutama arvomööpeli sai paikan ihan omassa pakastusrasiassaan, ettei mikään kallisarvoinen vain mene särki. KP oli hieman lohduton näky näin riisuttuna. Tuossa keinutuolissa vietän paljon aikaa, nostan koipeni rahille ja ihailen taloani, joskus samalla mineillen. Nyt tämä paikka on kyllä tosi tyhjä!

Talo saatiin mahtumaan autoon, kun takapenkit kaadettiin. Kantaminen oli kyllä aika jännittävä prosessi, mutta niin vain saatiin talo turvallisesti vitriiniin! Tässä rakentelemme näyttelyä, joka koostui kaikkiaan kolmesta vitriinistä. Merja, Hille, Heli ja HoO täyttivät upeilla asetelmilla, interiööreillä ja roomboxilla yhden vitriineistä. Leenan hieno, moderni Aalto-talo näkyy vasemmalla. Tässä vaiheessa alkaa meikäläistäkin jo naurattaa, muutama tunti oli nimittäin jo kulunut huoneita uudelleen rakenneltaessa! Tätä edeltävät tunnit naamani oli samanvärinen kuin paitani, kun aikataulu tuntui niin tiukalta. Miten rakentaa muutamissa tunneissa se, mitä on rakentanut viimeiset pari vuotta!

Niin se Kurjenpolvikin vain valmistui! Vieno nauttii kahvikupposesta teehuoneessa ja kanat kaakattavat talon katolla. Nyt vain peukuttamaan, että TackyWaxit pitävät ja kaikki pysyvät paikallaan! Tässä Leenan komea talo. Leena aloitti tämän rakentamisen MDF-levystä maaliskuussa ja tässä se on tämänhetkisessä kuosissaan. Valtavasti kauniita Aalto-huonekaluja ja esineitä, Marimekkoa ja muita design-tavaroita. Myös hieno panoraamakuva Tornion kaupungista. Alin kerros on kauppakeskus, jossa mm. Marimekon myymälä.

Tässä Merjan ottama kuva interiööri-vitriinistä. Laitan tähän vielä toisen, koska Helin kauniit asetelmat ovat ylimmällä hyllyllä. Paljon upeita juttuja, taitavia käsintehtyjä minejä ja sieviä asetelmia!

Näyttelymme avaajaksi saimme Tornionlaakson maakuntamuseon maakuntamuseotutkija Minna Heljala. Todella inspiroiva ja mielenkiintoinen puhe nukkekotiharrastuksen historiasta 1700-luvulta näihin päiviin. Olisi tosi ihanaa, jos voisi joskus päästä vaikka yleisöluennoille nukkistelun historiasta. Voihan sitä lukea itsekin, mutta mikään ei lyö vertoja sille, että joku osaa elävästi ja mielenkiintoisella tavalla kertoa asiasta!

Minna sai meiltä kiitokseksi upean hortensian design-maljakossa ja tietysti minikokoisen Meän tyärten minihuushollit-kortin, joka Heli teki. Kiitos Minna, oli todella upeata että tulit avaamaan ensimmäisen yhteisen näyttelymme!

Ihan oman kuvansa ansaitsee Minnan saama hortensia viheroksineen ja kauniine vaaseineen. Hortensian on valmistanut miniatyyrifloristitaituri Susanna ja maljakko on luonnollisesti Wooperin taidonnäyte. Tässä kukka upeasti paketissaan ja Helin suloinen pikkukortti vieressä!

Kiitos kaikille ihanille meän tyärille kerhosta, olipa uskomattoman jännä ja hauska kokemus! Näyttely on pystyssä yleisön pyynnöstä (tosi on, vaikka tänään olivatkin vasta avajaiset!) koko toukokuun, jolloin koululaisryhmät ehtivät sen käydä katsomassa vielä ennen kesälomaa.

Omat peipposeni olivat tietysti mukana avajaisissa ja heitä myös haastateltiin lehteen. Keskimmäinen aarteeni on saanut oman Lundbyn Hilleltä, joten uuden talon sisustus käy kuumana. Nuorimmainen peri Pikkaraisten pienen puutalon, joten nyt meillä on kaikilla projektia!

Nukkekodittomana on vähän orpo olohuone, mutta toisaalta, saapas pölyt pyyhittyä oikein kunnolla nukkekodin pöydän takaa ja sähköjohdoista. Kurjenpolven osan huoneiden puuttuvat listat eivät aiheuta huonoa omaatuntoa, ne kun pitäisi rakennella, mutta on niin hauskaa tehdä kaikkea näkyvämpää! Voi siis hyvällä omallatunnolla vaikka pistellä ristipistoja tai miksei vaikka aloittaa jälleen jotain uutta minityötä!

Vienon tukka, nukke ja kanaset

Olen urakoinut viikonloppuna Vienon uuden tukan kanssa. Niin kaunis kuin hänen nutturansa onkin alkuperäisasussaan, Vailin sisaren frisyyriin kaipasin pöyhkeyttä ja kuohkeutta, jonka peruukki aikaansaa. Siispä Heidi Ottin valmisperuukki kynitään kolmasosaan ja liimataan nukelle päähän. Sitten vain neula ja lankaa ja ompelemaan. Muotoilin hiukset muutamaan osioon, joita kiersin kutakin niin että ne muodostivat helposti käsiteltävät suortuvat. Sitten ompelin hiussuortuvia sinne ja tänne, ristiin ja rastiin, vähän nutturakampauksen muotoon.

Kun ompeleita on riittävästi, ei lanka enää näy tukasta ja tukka pysyy tukevasti muodossaan. Leikkelin harittavat karvat pois ja sudin tukkaan vielä Fray Checkiä. Se pitää haituvat kurissa.

Tein viikonloppuna muutaman pikkunuken. Nämä ovat edelleen suosikkimineilyni, ohje on Marian.

Myös Kurjenpolven kanala sai vahvistusta, kun sain maalattua kolmannen kanan. Myös tämä on Cernit-rotua rautalankavarpain ja tuo maalaustekniikkani on nähtävästi aina sama: suditaan muutamaa väriä päällekäin ja sinne tänne.

Kurjenpolven kanalassa kaakatellaan mukavat pyhäillantoivotukset kaikille!