Muuraus jatkuu...

Muuraushommat jatkuvat hitaasti mutta varmasti. Ajatuksenani oli laittaa tiiltä talon keskiosaan ihan ylös asti, muuten rappaan ylimmät kaksi kerrosta. Näin nyt toistaiseksi suunnitelma, toisaalta, tiilenlatominen on niin rentouttavaa puuhaa, että voisin jatkaa sitä vaikka kuinka pitkään!

Kakkoskerroksen ikkuna puuttuu syystä, se pysyy huonosti paikallaan, joten keksin, että muuraan sen umpeen.

Kyllä KP:n ulkonäkö vaan muuttuu! Olen aika arka kokeilemaan mitään ja tekemään muutoksia pelätessäni peruuttamattomia tunarointeja, mutta kyllä tässä tapauksessa talon ulkonäkö muuttuu paljon elävämmäksi. Ehkä vähän rapsutan Flower Softista sammalta sinne tänne lopuksi. Projektista rohkaistuneena olen ajatellut maalata oven myös.

Punainen, sininen vai vihreä, sitä jään pohtimaan seuraavaksi!

Forssan markkinoilla

Niin, minähän en harmillisesti ole ollut siellä päinkään tänä vuonna, vaan jäin rannalle ruikuttamaan. Vaikka ei sentään, sateinen viikonloppu kotosalla oli varsin mukavaa, pihapuuhia, lenkkeilyä ja tietenkin vähän muuraushommia. Pienen siivun markkinatunnelmaa toivon pääseväni haistelemaan niiden onnekkaiden blogeista, jotka Forssan minimarkkinoille pääsivät. Lohdutusta suo lisäksi forssantuliaiset, joita nappaamaan rekrytoin Susannan . Olen himoinnut näitä (muiden muassa) Väinölän Marian sivuilta ja nyt sellaiset ovat minullakin!

Punatukkainen tyttö ja Arabian Ikikukka, olisiko kellokukka? Suloinen kuva on Susannan.

Arabian Ikikukka ja iiihana punatukkainen sinimekkoinen tyttönukke! Olin antanut Suskille ohjeistuksen siepata minulle nukke ja kukkapallero, mutta enpä olisi arvannut että saan juuri tämän kaunottaren! Ihana! Tästä saa Vieno nyt oman keräilynukkensa, Vaililla kun on viimevuotinen. Ja eihän sitä tiedä, jos neidit innostuvat keräämään Ikikukkia. Tiedän, että he ovat alttiita monenmoisille hömpötyksille, just niin kuin minäkin! :O) Kiitos Susanna, olet huippu!

Muurarihommia

Julkisivuremontti on alkanut! Tiiliä tilasin kuorman FinnAimosta, kaivelin esiin pikaisloitteen, liiman ja sakset ja sitten hommiin! Ihanan terapeuttista palapelintekoa, helppoa ja jäljestäkin tulee ihan mukavan näköistä.

Sutaisen pikasiloitetta tiilen alareunaan ja toiseen sivuun ja liimaan sen paikalleen. Seuraavan samaan tapaan ja lopuksi siloittelen saumaa sormella. Pikasiloite on ihan vitivalkoista, joten voi olla, että yritän värjätätä sitä jollakin vähäsen haaleammaksi.

Sitten "taidekuvausta", ikkunasta näkyy pieni otanta ruusu- ja kurjenpolvipenkkiäni...

Tässä näkyy koko totuus. Olen latonut nyt parina iltana sitä KP:n pienempää etuovea, jäljellä on enää toinen puoli ja talon sivut. Voi mennä melkoinen ikuisuus, ennen kuin minulla on valmista näytettävää... Olin kaavaillut yläosan rappaukseen vaaleankeltaista sävyä, mutta se ei nyt enää jotenkin passaa alaosan tiilen väriin. Täytyy keksiä suunnitelma b ja sävyttää se sitten ennemminkin ruskeaan päin.

Huomenna starttaan äitini kanssa ulkomaille Piteån kesäkirppikselle koko päiväksi, muurausoperaatiosta lisää sitten kun homma taas hitusen edistyy!

Mauno

Kurjenpolven vastikään entratussa keittiössä istuskellaan iltateen parissa, neidit kera koiran. Kaikki kolme ovat kuitenkin suunnanneet tarkkaavaisuutensa johonkin muuhun kuin hilloleipään. Mikä sohvalla on herättänyt kaikkien kiinnostuksen?

Neljä valkoista jalkaa, pullea massu ja vaaleanpunainen nenä...

Juu, postilaatikosta kuului tänään kovia maukaisuja - Hanna oli laittanut Manun matkaan jo perjantaina ja ilmeisesti aika oli käynyt pitkän viikonlopun aikana Itellan huomassa pitkäksi. Nyt onkin sitten nukuttanut oikein makeasti!

Näin suloisesti se Mauno A. siellä sohvannurkassa sikeitä vetelee -Kurjenpolven ihana kisumirri!

Visio ja suunnitelma

Sain monta hyvää ja inspiroivaa kommenttia koskien Kurjenpolven julkisivuremppaa. Kiitos teille! Kommenttien pohjalta olikin aika helppo tehdä päätös. Laitan tännekin suunnitelmani. Käytän julkisivussa sekä rappausta että tiilipintaa. Rappauksen laitan 2. ja 3. kerroksen kohdalle, ykköskerros ja tuleva basement tulevat tiilipintaiseksi. Rappaukseen päädyin säästösyistä tekemään mannaryynitekniikalla, josta kokeilussa on mannaryynin sekoitus suoraan kalustemaaliin ja pigmenttiin. Näin ollen siis en käyttäisi ollenkaan liimaa mannaryynien kiinnitykseen. Minulla on tätä pieni pläntti testissä ja jos ryynit pysyvät ruodussa, aion kokeilla rapata vähän suuremmankin alueen. Talon yläosa siis vaalean keltaiseksi sävytetty rappaus ja alaosa kellertävää tiiltä. Lisäksi voisi valkoisesta tiilestä laittaa pystyriveja vaikka muutamaan ikkunariviin ikkunaa kehystämään. Lisäksi aion kokeilla rappauksen kuluttamista jostakin nurkasta niin, että sen alta tiilipinta pilkistäisi... KP:n "pylväät" ajattelin rapata niin ikään valkoisiksi , siihen käytän arvokkaan Hobbypointista ostamani struktuurimaalin. Tällaiset suunnitelmat siis! Enää puuttuu vain toteutus; aika, paikka ja rauha! :O)

Kuvaton postaukseni näytti tylsältä, joten laitanpa tähän otteen aarteistani. Ovat ne vain niin kauniita, Wooperin astiat siis. Tykkään erityisesti tästä värikolmikosta!

Julkisivuremonttipohdiskelua

Arkkitehtuuria tai taidehistoriaa laajasti tunteva herkkä henkilö voi järkyttyä tästä postauksesta, näin varoituksen sananen alkuun.

Tjaahas, kun aikansa pohtii yksikseen, eikä pääse puusta pitkään, lienee paikallaan julkistaa aatoksensa täällä. Eli olen pitkään suunnitellut Kurjenpolven julkisivulle uutta ilmettä. Pidän usein talon ovia kiinni, että pölyt ja kutsumattomat vieraat pysyvät poissa. Siksi silopintainen julkisivu on vähän tylsää katsottavaa. Siis ajattelin kivetystä sinne, laudoitusta tänne ja väriä pintaan. Minulla on jemmassa kiviefektimaali, johon lisäksi vaalea keltainen sävy ja tätä olen suunnitellut taloon laittavani. Mutta mitä muuta? Muuttuuko julkisivu nyt sitten kummemmaksi, paitsi silopinta rosoiseksi? Haluaisin siihen yksityiskohtia, jotain mukavaa katseltavaa. Plus ongelma; kiviefektimaalini ei varmaan riitä koko taloon, sillä on nimittäin tehty myös keittiöremppa.

Olen tullut siihen tulokseen, että KP:n arkkitehtuuri vastaisi ehkä lähinnä Yrjönaikasta englantilaista, jos nyt ei olla nöpönuukia ja tartuta yksityiskohtiin. Oikeasti KP on kai tanskalaisen nukkekotidisainerin mielikuvitusta, mutta minun maallikkosilmääni eniten ehkä kuitenkin tällaista tyyliä edustava:

Ja tässäpä sitten KP koko komeudessaan, minusta yhtymäkohtia on, ainakin verratessani sitä vaikka ihaniin Tudor-taloihin tai uudempiin Viktoriaanisiin.

Tässä kohtaa apua tarvitaan! Mihin sutisin kiviefektimaalini? Siitä tulee hieno rappausjälki, joten sen käyttäisi mielelläni. Arvelisin sen riittävän ainakin puoleen taloon. Mutta mitä muuta, voisiko alaosassa tai yläosassa olla jotakin muuta ja jos niin mitä? Kellarikerros taloon tulee, kun joskus sellaisen saan rakennettua eli sen voisi ottaa tässä jo huomioon.

Mau Miau Mau

Otsikon sanoin peipposeni kutsuivat tätä perheemme rentoreinoa, Mauno A. K:ta, kun olivat pieniä ja Manu tuntui vaikealta lausua. Ihana kisumme syntyi huopataiteilija Hannan taitavissa käsissä nyt lisäksi 1:12 koossa, Kurjenpolven neitien stressinpoistajaksi ja elämän sulostuttajaksi. Koska Maunon perusasento, silloin kun se on kotona, on lepoasento, mielestäni se oli erinomainen asento myös huopakissalle. Hanna on vanginnut Manun asennon niin perusteellisesti, että kaueampaa katsoen se voisi olla ihan oikeasti meidän Manu! Asento, väritys, vatsan kuviointi ja muodot :O), söpö vaaleanpunainen nenä sekä piiitkä ohut häntä - ne ovat niin ominaisia kisulillemme. Ihan uskomattoman taitava Hanna on, en voi muuta sanoa.... Olen mykistynyt ja onnellinen, minulla on nyt Kurjenpolven aarteistossa uusi hieno aarre! Ehkä peipposet muistavat sitten joskus aikojen päästä nukkekotia katsellessaan, että hei, meillähän oli kotona just tällainen mirri!

Kuva on Hanna & Leijona-blogista.

Tässä vielä esikuvansa, meidän aristokatti Manu. Asento on tyypillinen, Manu harvoin nukkuu kippuralla kuin kisut usein, vaan yleensä näin rennosti venyttäytyneenä.

Kurjenpolvessa odotellaan jo kissan kotiutumista innolla. Siellä on tehty myös hieman keittiöremonttia, siitä lisää tuonnempana!

Kirjontaharjoituksia

Kirjonta on tempaissut mukaansa! Homma on tarpeeksi joutuisaa, että se ei aiheuta tekemättömänä stressiä. Kun homma edistyy, tulee myös joka kerta pistoista tulee pikkuisen sievempiä. Tällä kertaa kirjottu ompelulangoin silkille.


Helppo ja nopea malli on poimittu Väinölän Marian ohjeista löytämästäni linkistä. Tyynyn täytteenä on huovutusvillaa. Kävin vielä tyynyn saumat ympäri ketjusilmukoiden ompelulangalla ja tein nurkkiin tupsut, joista yksi on vallan kuriton!

Say Cheese!

Meistä näpättiin tänään oikein yhteispotretti; minä, Vaili ja Vieno sekä mini-Kerttu samassa kuvassa. Neidit eivät ymmärrä katsoa ollenkaan kameraan, enkä kyllä minäkään! Koira on kylläkin oikein asennossa.

Uudistin samalla tuon profiilikuvani blogiin sopivammaksi. Olisi niin hauskaa saada neideistä yhteiskuva, jonka voisi teettää pienenpieneksi Kurjenpolven seinälle ja isoksi 1:1 kodin seinälle. Nämä neidit tuovat minulle ja tähän harrastukseeni niin paljon iloa ja hauskuutta! Niin ja neideillähän on ihan oikeat esikuvatkin oman sukuni naisista.

Kuvaaminen on kyllä aika vaikeaa, vaikka nämä neidit kiitollisia filmattavia ovatkin!

Sitten potretti oman talon edustalla. Vaililla näyttäisi olevan jo muita kiireitä, näyttää ihan siltä kuin olisi jo puoleksi lähdössä. Taitaa olla sitä mieltä, että nyt tämä turhuus saa piisata, työt kutsuvat!

Pikku-Kerttu on näin teerevä rellu, aina valppaana ja silmät loistaen valmiina toimintaan.

Sitten taas vähän perheenlisäysuutisia, kun en millään malta olla näitä hurmureita esittelemättä! Olen aina ihaillut lintuja ja joskus miettinytkin, että jos saisin joskus vaihtaa päiväksi rooleja jonkun kanssa, haluaisin kokea millaista on olla pääskynen! Linnut ovat todella uskomattomia, ne ovat pieniä ja kauniita, niin hentoisiakin ja tekevät uskomattomia juttuja; muuttavat tuhansia kilometrejä, vääntävät tukevat pesät pelkistä risuista tai savesta tai esimerkiksi pärjäävät Suomen talvessa. Ruokimme 1:1 talvilintuja aina pihallamme ja bongailemme niitä satunnaisesti. Lintujen tunnistus on mukavaa ja on tosi palkitsevaa, kun vaikkapa oppii tunnistamaan jonkun uuden tirpan laulun.
No, me saamme sitten nämä veljekset luoksemme alkusyksystä. Nämä ovat syntyneet huhtikuussa ja niiden elämän alkua munasta tähän päivään voitte vaikka kurkata täällä.

Eivätkös olekin kauniita! En malttaisi millään odottaa että sulokäpyset saapuvat! Minusta myös tuntuu, että Kurjenpolvessakin saatetaan pian aikaa kuulla kaakatuksen lisäksi myös kaunista viserrystä!

Ja kirjontaa...

Sama malli kuin edellisessäkin postauksessa. Harjoitusta vaatii! :O)