Nukkekotikurssi Torniossa!

Nyt kaikki innostuneet ilmoittautumaan! Tornion kansalaisopisto järjestää nukkekodinrakennus kurssin. Rakennetaan nukkekoti. Putaan koulukeskus. Pe - su 11.-13. ja 18.-20.9. Pe klo 17.30-20.30, la ja su 10-16.15. Kurssimaksu 45 e.

Pikkusängyn patja ja petivaatteet

Tei Marialta saamaani pieneen nukensänkyyn viikonloppuna sänkyvaatteet. Ensin pieni patja pikkuisesta puuvillatilkusta, täytteenä huovutusvillaa.

Pikkunuket osallistuivat tietysti patjan testaukseen, pienin ja kurittomin on minun tekemäni, kaksi sievää kultakutria ovat Marialta.

Olen saanut tämän ruusuisen kankaan vaihdossa. Se sopi oivallisesti kera kapean pitsin pikkusängyn tyynyyn ja peittoon.

Sänky on kyllä mahdottoman pieni ja suloinen kapistus!

Ompelin loppuun myös kirjomani tyynyn. Kirjottu silkille, malli on kopioitu jostakin, muistini mukaan jostakin nukkekodin kirjontajuttuja käsittelevästä kirjasta. Silkistä tulee ihanan hohtavia tyynyjä, mutta tämä minun kankaani rispaantuu herkästi. Lisäksi se imaisi kuin sieni FrayStayt, joka sitten vähän tahrasi tyynyn alareunaa.

Maria on tehnyt Vienolleni niin upean sängyn, että minun on sitä vaikea sanoin kuvailla, kurkatkaapas itse!

Sohva

Valo tulee jo nyt sellaisesta kulmasta olohuoneeseen, että Kurjenpolven kuvaus luonnonvalossa on aika vaikeaa. Keinovalossa taas kaikki kivat asiat eivät näytä yhtä upeilta, kuin ne oikeasti näyttävät. Niin kuin nyt tämä sohva, jonka pinta näyttää oikeassa valossa ihanan pehmeytensä! Ja pehmeä se onkin, ja ihana! Näkyyhän se kissankin naamasta, tosin lieneekö tuolla asiaa nahkasohvalle terävine kynsineen...

Ja kyllä, Marian upea työ on tämäkin sohva.

Tuolit ja ihanuudet

Tänään tein vielä kaksi tuolikokeilua. Sahauksessa alkaa selvästi jo taito karttua, eikä teräkään katkea enää ihan joka käänteessä. Kysymykseni edistyneemmille nikkareille: millaisilla työkaluilla tuolin saa liimattuoa suoraksi? Käsipelillä tuolin osia yhteen puristaen lopputulos jää aina vähän lenkuksi ja toispuoleiseksi. Pitäisi olla joku systeemi, jolla osat voi puristaa yhteen suoraan. Sitten ihanuuksien esittelyyn: Vieno on saanut punatukkaisen neidon toveriksi punamekkoisen neidon. Ihana Marian tekemä pikkunukke täydentää Vienon kokoelman. Se on niin kaunis! Marian käsialaa on niin ikään kuvassa näkyvä hieno punottu jakkara sekä aivan hurmaava pikkusänky nukeille. Ihania, niin suloisia juttuja! Vieno on selvästi myös ihan haltioissaan!

Pikkuinen nukensänky tarvitsee vielä pienet petivaatteet.

Tässä nämä söpöläiset vielä lähikuvassa. Olen kartuttanut kokoelmaani vielä ihan mielettömällä nahkasohvalla, Marian käsialaa sekin. Kameralla oli kuitenkin niin suuria vaikeuksia saada esiin pehmeän nahan sävyä ja sohvan kaunista muotoa, että kuvaan uudelleen paremmalla valolla. Ah, kyllä pienet asiat voivatkin suoda suuren onnen! :O)

Inspiraatio

Sain eilen kaksinkertaisen inspiraation: postipoika kantoi laatikkooni uusimman Nukkekoti-lehden. Lisäksi kipaisin hakemaan paketin postista. Jälkimmäisestä lisäinfoa myöhemmin! Vaan olipa taas niin maan mainio Nukkekoti-lehti! Erinomaisia juttuja, kiinnostavaa luettavaa ja kuvia, joita voi tuijotella uudestaan ja uudestaan. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, on huippulehti! Larissa Vannisen Viipuri-huone löytyy lehdestä myös ja on niin kaunis, että se on nähtävä, vaikka vain kuvissa. Empirelinjaiset tuolit saivat aikaan sydämentykytystä - miten noin kaunista voi ollakaan! Lisäksi se "lisää myöhemmin"-pakettini aiheutti ihan vastaavaa huokailua. Niinpä päätin taas pitkästä aikaa kokeilla hieman puutöitä. Ei ole meikäläisen heiniä, sen olen tiennyt aikaisemminkin, mutta puutyösormi kutkutti niin pakko oli tarttua! Päässä visio Larissan empiretuoleista, kieli keskellä suuta, liimassa sormet... Proxxon laulamaan ja tässä tulos:

Eh, ei siis ihan empiretuoli eikä oikein sinne päinkään.... Mutta ensimmäinen puutyökalusteeni, jota en aio paiskata polttokoriin. Se ei nimittäin juurikaan keiku ja on melko tukeva, vaikka huteroiselta vähän näyttää. Ihan kauhea homma, kunnioitukseni nikkareita kohtaan säilyy edelleen korkeana!

Niin, ensi kuussa Tornion kansalaisopistossa on nukkekodinrakennuskurssi kahtena perättäisenä viikonloppuna. Tämä aloitteleva puuseppä löytyy sieltä myös, tarkoitus on nikkaroida peipposille oma nukkekoti. Jännittävää jatkoa siis seuraa! :O)

Rappausta ja maalausta

Jaahas, olin tänään niin aikaan saava, että laitetaanpa heti postausta perään. Siispä rappaukseen: kunnon loraus valkoista Helmi-kalustemaalia sekoitetaan FolkArtin keltaiseen. Vähän jännitystä oli ilmassa, kun en tiennyt miten vahvaa tuo pigmentti on. Reiluhko loraus keltaista muutti vitivalkoisen Helmin vaniljaiseksi, aika kivaksi väriksi.

Sitten vain sutimaan! Maali oli aika ohutta ja levittyi helposti ja ihan hyvin myös pikkuisiin nurkkiin sun muihin kolosiin.

Maali myös kuivuu tosi nopsaan, aamulla sutimiseni olivat nyt alkuillasta ihan kuivat. Rappasin kattoikkunat vielä kevyesti sävyttämälläni HobbyPointin laastilla. Tälläsin ovet paikalleen, meillä kun kokoontuu huomenna Meän Tyärten Minihuushollit ensi kertaa tälle syyskaudelle. Ja kyllä minua kovasti houkutti nähdä, mitä ihmettä keltaisella kaunokaiselleni olen tekemässä! Jaa-a. Nyt täytyy sanoa että tämän päälle täytyy ottaa vähän etäisyyttä, nukkua yön yli ja funtsailla, mitä mieltä tästä kaikesta olen. Onko valkoinen liian valkoista, vai pitäisikö ottaa uusinta keltaisemmalla sekoituksella?

Ovi ja mannaryynirappausta

Maalari teki päätöksen ja ovi sudittiin siniseksi. Voi että kun sävyn osaisin saada näkymään kamerassa samanlaisena kuin omin silmin! Tässä ovi on vähän tummempi ja synkeä, oikeasti se on hitusen sinisempi ja myös heleämpi.

Sitten tuokiokuva tämänhetkisestä tilanteesta muuten. Ikkunan umpeenmuuraus on aloitettu, mutta työt ovat kesken, kun tiilet loppuivat ja joku unohti tilata lisää... Arvatkaahan, kuuluuko talosta kirpeäsanaista motkotusta? :O)

Aloitin myös mannaryynirappaamisen - korppujauhoilla. Ensin siveltimellä reilu kerros liimaa pintaan, itse käytin Erikeeperiä. Sivellin oli paras työväline, käytin ensin kuvassa näkyvää "lastaa", joka on margariinirasian kannesta leikattu. Sivellin on hyvä ja liima pois pestävissä. Liiman kanssa kannattaa käydä joka nurkka läpi huolellisesti ja sitä on hyvä levittää ihan reilu kerros.

Mannaryynit eli tässä tapauksessa siis korppujauhot esiin ja rappaamaan! Tätäkin tuotetta on muuten yllättävän erilaisilla karkeuksilla. Minulla oli käytössäni K-kaupan versiota, joka oli mielestäni aika keskitasoista kooltaan. Niitä on myös pienempiä ja suurempia murukokoja! Kauppias ei aina voi arvatakaan, mitä rouva hyllyjen välissä niin tarkkaan vertailee :O) Korppujauhotusta ripottelin säästelemättä pintaan. Sitä varmasti myös yli ja liimautumatta, ylimäärän voi ravistella pois liiman kuivuttua.

Sitten vain odotellaan liiman kuivumista. Ja mietitään rappauksen väritystä, se aiheuttaa vielä hitusen päänvaivaa.

Nalleja edelleen

Illat ovat taas niin lyhyitä, että muurauspuoli on jäissä. Silloin voi syventyä pienempiin juttuihin.

Vieno ja nalluskat sekä punapää, edelleen soffalla.

Elokuun eka

Vielä kuva suloisesta punapäästä sekä Ikikukka kokoelmani esikoisesta. Kuvattu uudella pinnasoffalla, joka odottelee Kurjenpolven julkisivuremontin edistymistä. Sisätilat saavat kuitenkin vielä odottaa - lapset,työ, kesä, mustikat ja hillasuo... - kiirusta piisaa!

Sohvalla nojailee myös nalle, jollaista ei ihan heti taida tulla toista.... Hikeä ja kyyneleitä saa paljon mahtumaan noin pieneen otukseen! Ohje on täältä.

Nalle on ompelulankaa, silminä pikkuiset helmet ja villalankainen rusetti.