Kaustinen pullavadilla sekä muita lintujuttuja

Tirppalaumamme vasemmalta oikealle: Luleå, Pikkuveli eli Woody, ruotsintytsyt eli Bodie ja Bee, alhaalla vasemmalla the boss neiti Kaustinen, oikealla Isoveli eli Penny.

Vaikka en ole erityisesti harrastanut valokuvausta, se on hauskaa puuhaa. Erityisen kivaa ja kiinnostavaa se on ollut sen jälkeen, kun tirpat saapuivat meille. Tulee räpsittyä tosi paljon kuvia, linnut ovat niin kauniita ja kuvauksellisia. Ja hauskoja! Heikkohermoiset saattavat kyllä nielaista tyhjää seuraavassa kuvan kohdalla. Vannon ja vakuutan kuitenkin, että pullalautanen pestään seuraavaksi kerraksi, kun tulet nisukahville! :O)

Kaustinen, lutino undulaattineito iltalennon taukopaikalla.

Lintuparvemme on nyt kuusihenkinen -kolme tyttöä ja kolme poikaa. Linnuilla on häkki, joka avataan alkuiltapäivästä ja kaikki halukkaat saavat lennellä sitten mielensä mukaan. Kaikki ovat käyneet jo ihan kunnon lennoilla ja ovatkin tosi taitavia lentäjiä. Myös laihanlainen eläinkauppaostos Luuleo, eli Luleåsta kotiutunut vanhempi herra. Luulimme ensin, että se ei oikein osaa lentää, mutta kylläpä osaa! Mitä lentämisen riemua! Ja kun lentelee oikein kunnolla, jaksaa syödä paljon vadelman ja pihlajanlehtiä, hirssiä ja siemeniä. Ja sotkea, sillä sitä nämä veitikat kyllä tekevät. Mutta ei haittaa, näiden seuraaminen on tosi hauskaa!

Tässä ruotsalainen neiti Bee.

Olen harkinnut lintukuvien keräämistä omaan blogiinsa. Kahden blogin ylläpito on kyllä aika iso haaste, joten ainakin toistaiseksi ujutan kuvia vielä tänne nukkekotiblogini väliin.

Lappu poikineen

Joulukalenterivaihto lähestyy ja kaikenlaista pientä sinne on jo kasassa. Tässäpä patalappusia, jokaisen nukkekodin keittiössä tarpeellinen juttu. Ompelulankaa ja olematon koukku työvälineinä.

Hattu hienostelijoille. Mallasin Kurjenpolven neideille, mutta he ovat liian käytännöllisiä tällaisiin hattuihin. Ehkä joulun alla jostain nukkekodista löytyisi hienostuneempi leidi tätä kantamaan.

Naltsut on aina ihania, erityisen söpöjä ne on näin pieninä. Omilla peipposillani on tällaiset taskussa koulutiellä, tuovat kuulemma turvaa. Nuorimmaiseni, eskarilainen, siis vielä vauva, ei millään olisi halunnut lähteä retkelle maatilalle. Onneksi mukana oli nalle, joka oli kovasti innostunut lampaista ja muista eläimistä. Päivästä olikin tullut oikein kiva!

Meän tyärten Minihuushollit-kerhomme kokoontui jälleen, allekirjoittaneen vetämä jakkaranvalmistus aiheenamme tällä kertaa. Askartelimme jakkaroita kirjan Dolls`House Furniture Easy-to-make projects in 1/12 scale, kirjoittanut Freida Grey, ohjeilla. Omani ovat vielä koristemaalauksia vailla. Ne ovat aina haaste, en millään tohtisi ruveta sörkkimään pensseleineni näitä. Käteni vapisee ja jälki on karmeaa. Ellen keksi kuvioksi sitten jotakin äärimmäisen minimalistista.

Laitan vielä jonain päivänä tänne kuvan Ressu-kokoelmastani, jota tämän päivän jälkeen voi jo kutsua melkein kokoelmaksi! Minulla on nimittäin n. 35-vuotias Snoopy-pehmo, joka on ollut minulle erityisen rakas lelu ihan pienestä pitäen. Nyt sama Ressu on keskimmäisemme ehdoton unikaveri. Ilman sitä ei uni tule! Löysin vuosia sitten kirpputorilta saman valmistajan isomman ressun ja tänään kirpparilta pikkuressun! Kolme pehmeää Snoopya siis. Lisäksi minulla on kaksi lasista pientä, hyvin halvalla kirpparilta ostettua, varmastikin kiinalaisvalmisteista, koriste-Snoopya. Tykkään Ressusta! Ja Kaustisesta kanssa, kurkkaas vaikka seuraavaan postaukseen! :O)

Kranssia, pitsiä ja hankintoja

Meän Tyärten Minihuushollit-kerhomme kokoontui syksyn ensimmäiseen varsinaiseen askartelutuokioon. Heli opasti meille kranssintekoa. Hienoja tuli, kun ohjeet ja idea olivat tosi onnistuneet! Näissä on paistettu Fimopohja ja kanervankukat ja vihreät lehdet on liimattu Tacky Gluen Fast Grap-liimalla. Oli muuten todellakin fast ja mukava liima muutenkin. Rusetit vielä niin söpöä tuli!

Kanervakranssit ovat minikerhomme syksyn satoa.

Marian Välitalon olohuoneen pitsiverhotkin ovat valmiina. Toivottavasti ovat sopivat niille ajatelluille paikoille.

Malli on näissä tämä perinteinen, Maria halusi hieman modernimpaa tyyliä mutta kuitenkin jotain ekstraa Välitalon hienostuneeseen henkeen sopivaksi. Reunassa on nyt sitten vähän koristusta.


Verhoissa on integroidut lenkit. :O) Ne voi ottaa poiskin, jos haluaa pitää verhoa suorana.

Käväisin työreissulla pääkaupunkiseudulla ja tein treffit Ainon ja Susannan kanssa, mukana oli vielä Susannan herttainen tytär. Jo perinteeksi muodostunut kierros nukkekotikauppaan ja Hobby Pointiin. Hankintoja tein varsin vähäsen, kun mitään erityistarpeita ei oikein ollut. Kuvasta on jo häippäissyt muutama pikkujuttu, joista yksi superihana Suskin vohvelilautanen kermavaahdolla ja mansikoilla.

Kuvassa olevan kynttiläkaaren olen aikonut ostaa jo monesti ja nyt sen sitten ostin. Tykkään tuosta kovasti, minusta se on tosi nätti! Kynttilät ovat oikeita, joten ne voi panna sitten palamaan. Saa vain olla todella tarkkana, alle viiden millin kynttilät on aika äkkiä polteltu...

Joulukynttelikkö Kurjenpolven keittiön ikkunalla.

Ja sama ikkunan takaa katsottuna.

Oli tosi kiva reissu, joka huipentui sitten vielä tutustumiseen Susannan sekä talon tyttösten tosi hienoihin nukkiksiin, unohtamatta sushibaaria tai iglua! Hienoja ja taitavasti tehtyjä minejä oli kiva nähdä livenä. Kiitos siis Ainolla ja Susannalle, ensi kerralla uudelleen!

Patja & Sänky

Ostin vuosi sitten Forssan Wanhanajan Lelumarkkinoilta Väinölän Marian tekemän ihanan patjan. Siitä asti olen haeskellut sille sopivaa sänkyä. Nyt sellainen sitten on, kun Maria nikkaroi sellaisen minulle ja patjalleni vaihdossa. Ja millainen sänky siitä tulikaan!

Mittatilaussänky, patjasi mukaan nikkaroituna! :O)

Sattuneesti Kurjenpolven asukkailla on samat nimikirjaimet kuin minulla. "VK" tämän sängyn päädyssä tarkoittaa Vienoa. Voi että -mitä tässä voi sanoa, niin kerrassaan kaunista koristelua!

Vieno on ryhtynyt heti touhukkaana petaamaan uutta sänkyään. Sänky passaa kauniisti Vienon huoneen väreihin!

Tämä sänky tarvitsee sänkyvaatteet. Tosin nyt kun saan käyttöön ja näkyville ihanan patjan, en kyllä raaski sitä heti peittää. Olkoot vaikka leikisti lakanat pesussa nyt hyvän tovin, niin saan ihailla sänkyä ja patjaa pidempään! Sängynpeitto tähän tarvitaan uusi, vanha neliöpeitto on vähän liian lyhyt.

Vailikin on jo sekaantumassa petauspuuhiin. Voi ihanuus miten hieno sänky on, kiitokset Marialle! Minä olen rustaamassa Marialle vaihdossa jotakin takaisin, josta postausta sitten kun valmista tulee.