Vailin virittelyä ja jakkara tietenkin

Paljon hitaampaa ei homma enää voisi olla, viime viikkojen tuunailujen tuloksena Vailin puku on saanut tereet, valmisnauhaa Doloresista ommellen ja liimaten. Kohta tulee kiire, syksy on jo pitkällä ja suunnitelmissani oli vielä ulkovaatteetkin! Pikkunapit vielä odottavat ompelua ja rintarossi sopisi kaulukseen hyvin, mistähän sellaisen keksisi tehdä...

Vailin tukka alkaa kärsiä ja hapsottaa kaikesta nysväämisestä, mutta olen päättänyt että rouva puetaan nyt ja tukka kammataan sitten lopuksi. Tässä pukua näkyvillä takaa.

Ja vielä kerran kylppärissä kera uskollisten ystävien Ulvon ja Sylvin.


Mitäpä olisi postaus ilman jakkaraa? Tällaisen tein viimeksi, alkaakohan Vaili olla kallellaan Tildan suuntaan? Olisiko tuo vähän sellainen? En tiedä, mutta vähän ehkä näyttää siltä. En ole kyllä itse yhtään tildamainen, mutta tällaisen tein edelleen samoin ohjein, valmiiden sorvausjalkojen ja swappikankaan avulla. Näitä on kyllä tosi mukava tehdä!

Meän kerho ja onnenpotku

Meän tyärten minihuushollit-kerhomme kokoontui jälleen, kivaa oli, kiitokset kaikille! Ennen kerhon alkua swappasimme arvontatyyliin. Koska juuri nyt minulla jyllää jakkarakausi, tein tällaisen:
Ohje on edellisessä postauksessa olevasta lähteestä. Tuoli on ihan naturel, käsittelemätöntä vaneria. Jalat ovat valmiit sorvaukset. Ihana kukkakangas on synttärilahjaswapista. Minun jakkarani arpoi itselleen Anja. Minä taas sain HoO:n poimimia ihanan makoisia viinimarjoja koko ämpärillisen ja kuivattuja sieniä purkillisen. Ihania! Anja teki minulle vielä kerhossa talven c-vitamiinit appelsiinien muodossa.
Itse tuhersin kolmatta tuntia sipulisatsia. Olipas uskomatonta nähdä, miten sipulien pinta alkoi muodostua massakerroksia lisätessä, vaikka uskalsin sitä välillä vähän epäilläkin. Sipuleita niistä kuitenkin tuli, tällaisia:

Onni on potkinut niin perusteellisesti viime aikoina, eikä vähäisimpänä Tippaliisan ihana arpajaisvoitto: kaunis tilkkupeite ja ihana nalleliina. Kiitos Tippaliisa!
Loppusyksyn ohjelmaan kuuluu monenlaista hauskaa nukkekotirintamalla, josta lisää aina kun jotain tapahtuu. Yksi syksyinen piristysruiske ja ilon aihe on joulukalenterin suunnittelu. Tänä vuonna joulukalenteriparini on Minna ja Joenmäenvuorenpaja. Tunnustustakin olen saanut, kiitos Inkiväärille, joka ojensi minulle Karvisen peukutukset. Kiitos!

Pikkujakkara

Pikkuinen jakkara 2.5mm vanerista, jota tilasin Nukkekoti&Lelusta. Ohje vähän mukaellen Freida Grayn kirjasta Dolls`House Furniture Easy-to-make projects in 1/12 scale. Osmovaha antiikkitammella sipaistu väriä. Pehmuste Wooperin synttäriswapkankaalla. Ja tässä sitten makuuhuoneessa.

Vailin vaatetus jatkuu

Syksy lähestyy ja Vailin pukemisessa täytyy pistää töpinäksi. Edessä on nimittäin lähtö jokivarresta ja matka Suomen Turkuun. Tästä enemmän kuitenkin tuonnempana.

Vaihdoin kuin vaihdoinkin Vailin hamekankaan samaan villaiseen kuin takkikin. Pliseerauksia ompelukoneella, kun en oikein muuta keksinyt pintaa elävöittämään. En ole nyt ihan varma tästäkään, mutta nyt täytyy hyväksyä tämä ainakin toviksi ja keskittyä viimeistelyyn - hihat, kaulus, napit/korut ja tietysti tukka, joka alkaa pikkuhiljaa hapsottamaan kaiken pukemisen ja riisumisen jälkeen. Olen tismalleen Auliinan kanssa samaa mieltä: Vailista muotoutuu ihan väkisin aktiivinen seniorikansalainen tältä vuosisadalta, jopa vuosituhannelta. Vaikka kuinka yritän työntää Vailia sadan vuoden takaiseen muottiin, eihän se siellä pysy vaan ponnahtaa takaisin! Alistun ainakin toistaiseksi Vailin tahtoon, katsotaan, jos asusteilla saisi lookia pikkuisen vanhahtavammaksi.

Tässä vielä tunnelmakuvaa Vailista Ulvon ja Sylvin kera teehuoneessa. Kuvassa ovat myös DHE:n tuolit, joihin minulla on sohvakin. Nämä tulevat jonnekin muualle, eivät siis tähän huoneeseen.

Valo osui niin kauniisti Susannan tekemään kasviin, että laitan kuvan tähän iloksenne. Vaililla on selkeästi myös tuo romanttinen puolensa, sen huomaa täällä makuuhuoneessa! Tässä kuvassa olevat jutut olen esitellyt jo aiemminkin, nukkea lukuunottamatta swap- ja markkina-aarteita.

Ja sitten loppukevennys: Kun avaan nukkekotini oven, en koskaan tiedä mikä yllätys siellä odottaa. Usein tapaan isosilmäisiä kirkasvärisiä otuksia, jotka kellivät ammeessa, sängyssä tai muuten vain rennosti ympäri taloa. Tämä näkymä ei ollut nukkekodissa vaan asetelma löytyi kukkapöydältä. Peipposet saivat pussillisen dinosauruksia. Toisella oli vyötärölle kiedottu pitsilaatikostani kaivettu pitsi ja kaulassa vaaleanpunainen rusetti. Hirmuliskoillakin on pehmeä puolensa; Rex oli tällaisissa hommissa: