torstai 27. syyskuuta 2012

Ressu & Kaustinen

Nämä kaverukset eivät olleet tarkoitettukaan nukkekotiin vaan syntyivät eräänä iltana peipposten kanssa massoja pyöritellessä. Ensin tuli Kaustinen, joka onnistuikin ihan mukavasti, Ressu-raukka on vähän sinne päin. Minulla on itselläni lähes 40-vuotias oma Ressuni, jonka sain pikkutyttönä lääkärireissun tms. jännittävän koettelemuksen lopuksi. Muistan hyvin, kun sain valita Ressun lukuisien muiden joukosta, niitä oli vaikka minkä näköisiä ja - asuisia ja eri kokoisia. Minun Ressuni on n. 25 cm korkea ja jo useampaan otteeseen vaatinut tohtorointia rankan työn (unikaveri- ja lohdutustehtävät) johdosta. Se oli pukeutunut upeaan siniseen verryttelyasuun, mutta vaateparsi on ajan saatossa kadonnut. Voi että kun sellaisen voisi jostain löytää! Nykyisin Ressu toimii keskimmäisen peipposeni unikaverina, eikä sitä ilman uni tahdo tulla. Ressutavaraa on kertynyt jonkin verran vuosien varrella muutenkin ja pieni posliini- ja pehmokokoelma on nyt saman neitosen hallinnassa. Ressu taitaa olla niitä kavereita jotka ilahduttavat sukupolvesta toiseen.

 Cernit-näkemykseni näistä Charles Schulzin ikisuosikista.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Pirttikalusto visakoivusta

Vaivaiskoivuinen kalusto odottaa siirtoa Kurjenpolven keittiöön. Nukkekodissa on tähän aikaan vuodesta niin heikosti valoa, että odottelen vielä parempaa hetkeä sen kuvaamiseen osana keittiön kalustusta.
Olen maininnut aiemminkin innostuksestani visakoivua kohtaan ja mainitsen sen tässä uudelleen - se on uskomattoman kaunista nukkekotimittakaavassa! Varsinkin hienokuvioinen sellainen. Olen haaveillut visakoivuisesta pirttikalustosta ja nyt sellainen sitten syntyi. Sain ylijäämäksi jääneitä puukontekijän puunpaloja ja niistä riitti juuri sopivasti pirttikalustoksi. Tämäkin kaluste on  kuuluu hankkeeseeni Nukkekoti Väinölän tapaan - kirjan läpikäymisestä itse tehden ja tämähän on jo toinen pirttikalusto kirjan ohjein.
Sain valikoitua puusta melko kivan kuvion toiseen penkeistä, toisesta tuli kuvioltaan paljon vaatimattomampi. 


torstai 20. syyskuuta 2012

Hannan hirvi

Voi sitä riemullista herätystä, kun vapaapäivän aamuna selailin nukkekotiystävien blogikirjoituksia. Aivan tuore sellainen oli Hanna & Leijona jossa oli kirjoitus Hannan tuoreimmasta taidonnäytteestä, metsien sarvipäästä eli hirvestä. Tarkemmin ottaen vielä hirvenpäästä, ei siis koko eläimestä ja tämä liittyi Hannalle esittämääni vienoon toiveeseen, että josko villan kanssa taiteileva taituri tekisi Kurjenpolven neitien olohuoneen seinälle sarvipään. Ja tällainen siitä tuli!

Mikä uljas profiili ja miten järeät sarvet, miten komeasti kaareutuva turpa ja sensuellit sieraimet! Tämä yksilö on taatusti ollut eläissään sinkkuneitihirvien suosiossa.
Katse on edelleen valpas ja ilme niin sympaattinen, vähän jo kaduttaa että en tilannut koko hirveä, tämä on tainnut olla aika hauska kaveri... Mutta mihis hirvi olisi laitettu, Kurjenpolvi sijaitsee kaupunkialueella ja hirvet kuuluvat metsään....
Ihana partakin sillä on ja profiili on kerrassaan komea!
En malta odottaa, että saadaan ryhtyä neitien kanssa kinastelemaan, mille seinälle komistus naulataan. Jo nyt talosta kuuluu kipakoita askeleita, kun mööpleeraus ja entraus on salissa aloitettu.

Kiitos Hanna, tällaiset todellisten taitureitten itse tekemät aarteet ovat nukkekotiharrastuksen yksi makoisimmista mausteista!

Panda ja Jääkarhu

Viime aikoina on myös virkkauttanut ja kuvan kaltainen pikkuinen pandakarhu on syntynyt. Vauveli on noin 1.8 cm pitkä (lyhyt) ja valmistunut mustasta ja valkoisesta virkkauslangasta. Vienohan keräilee näitä nallukoita ja hänen kokoelmassaan panda jo olikin, niinpä tämä nalle lähti kokeilemaan onneaan FB:n nukkekotikirppiksellä, jospa maailman seikkailut sille avautuisivat!
Pikkupanda on ujon sorttinen, ei suostunut katsomaankaan kameraan!  
Pikkupandalle syntyi myös kaveri, tämä on kai sitten jääkarhu. Se on pikkuisen pikkupandaa pidempi, koska se on virkattu hieman ompelulankaa paksummasta, ohuesta virkkauslangasta. Nämä nallet ovat kovia vilkuttelemaan, niin tämäkin!

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Oo-len pieni nalle vain!


Nukkekotiaskarteluissa on saha soinut ja tulostakin syntynyt. Yksi esiteltävä on pirttikalusto, joka on nyt vihdoista viimein visakoivuinen ja ehkä jää Kurjenpolven lopulliseksi keittiömööpeliksi. Ken tietää! Sen lisäksi syntyy pienempiä juttuja, joista aika moni on menossa joulukalenteriin. Uskalsin myös kokeilla onneani kauppalopona ja laitoin yhden pikkuisen nallenpalleron Facebookin nukkekotikirppikselle myyntiin. Saapi nähdä, millaisen kodin pikkunalle saa! Nallen speksit ovat harmaa ompelukonelanka, mustat silmät ja nenut, valkoista korvissa ja virkkuulankainen rusetti. Nalle on syntynyt neulomalla ja pituutta siunaantui pepusta päälakeen noin 1.8cm. Nalle on kai vähän laiskanlainen ja tykkää erityisesti istua ja vilkutella!
Hei hei, heiluttelee tässä pian maailmalle lähdössä oleva pikkunalle!

maanantai 3. syyskuuta 2012

Kukkapylväs

Olen jatkanut Nukkekoti Väinölän tapaan - kirjan ohjeprojektia: olen päättänyt kokeilla kaikkia kirjan ohjeita, myös ennakkoluulottomasti niitä jotka tuntuvat liian vaikeilta kankeille näpeilleni! Tämä kaunis kukkapylväs on kirjan kaavoilla tehty. Sahasin osat neljästä päällekkäin liimaamastani ( ja teipillä vielä varmistetusta) puulevystä. Siitä huolimatta kappaleet eivät olleet aivan identtisiä, joka herätti suurta ihmetystä - taito sekin! :O) Lopputulos on kuitenkin  kiva ja malli on hyvin kaunis.

Laskettakoon lukuun myös kaktus, jonka ohje löytyy niin ikään kirjasta. Sen olen tehnyt jo aikaisemmin.