Vienon huone

Tästä lähdettiin: yksi Kurjenpolven huoneista on säilynyt täytenä arvoituksena näihin päiviin saakka. Siihen olen vaihtanut tapettia ja se on ollut ruokahuoneena, kirjastona, tutkimushuoneena... Kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei ole oikein tuntunut luontevalta. Oikea tabula rasa koko huone! Mutta sitten yhtäkkiä sainkin mummokuumeen ja Vailin sisar, Vieno muutti Kurjenpolveen.

Tilasin Colonial Cardens -tapetin Minimaailmasta ja pistin tuulemaan. Uudet tapetit, listat ja katto valmistuivat ja huoneen sisustukseen käytin kaikenlaista ylimääräistä, jolle ei oikein luontevaa paikkaa ole löytynyt. Ja vaikka huone ei olekaan vielä valmis, olen siihen oikein tyytyväinen.

Meille jäänee ikuiseksi arvoitukseksi tämä kirstun "Aila", luultavasti vain kirstumaakari Maria tietää vastauksen! :O) Ellei nyt sitten jonain päivänä siskoja ilmesty lisää...

Kun sisustelin Vienon huonetta ja eritoten, kaivelin esiin kehyksiä ja mietin, mitäs kuvia Vienon huoneessa voisi ollakaan. Sitten leikkasi: tietenkin kanoja! Kun Vaililla ovat corgikoirat Sylvi ja Ulvo, Vieno on tietysti kanojen ystävä! Miten loogista ja nyt ymmärrän, miksi pakottava kanalaprojekti ajoi minut kanakopin nikkarointiin tovi sitten!

Vailin kengät

Rauhaniemen Kristiina, joka muiden taitojensa lisäksi on myös armoitettu nukkesuutari, on valmistanut Vaililleni kengät. Kuva puhukoon puolestaan!

Suosittelen myös hankkimaan päivän piristysannos lukemalla koko suutarin ja Vailin tarina Rauhaniemen blogista, se on hauskaa luettavaa!

Kuva on kopioitu Rauhaniemen blogista ja se on Kristiinan ottama.
Kengät on maalattu ja niissä on kultaiset soljet sekä nappien avulla tehty kolmiulotteinen koriste. Pinta on lakattu. Uskomaton taidonnäyte, olen ihan mykistynyt - Vailillani on maailman kauneimmat kengät!

Kurjenpolven neiti Vieno Lemmikki ajatuksiinsa vaipuneena. Näitä nukkeja on ihana kuvata ja kuten moni on huomannutkin, "samasta muotista" tehdyt Taru Astikaisen taidenuket ovat kaikki ihan oman näköisiään persoonallisuuksia!

Vieno Lemmikki

Päätös on nyt tehty, valitsin ihanista ehdottamistanne nimistä tämän yhdistelmän: Vieno Lemmikki. Etunimeksi Vieno siksi, että Vaili-nimi on mummani etunimi ja hänellä on ollut hyvä ystävä, Vieno nimeltään. Nimet sopivat yhteen ja Lemmikki valikoitui Orvokin pariksi. Orvokki on muuten myös äitini sekä edesmennyt kummini. Kiitos teille jokaiselle upeista ehdotuksistanne!

Kuvassa Vieno Lemmikki, Vaili Orvokin sisar.

Siskon vaatetus - hame

Sain Vailin sisarelle tehtyä tänään hameen. Helma on kääntämättä, kun arvuuttelen vielä sen soveliasta pituutta. Tällä neidillä on todella muodokkaat sääret verrattuna Vailiin, jonka sääret ovat enemmän tyyppiä hankisääski.
Olen aikonut vaihtaa tälle nukelle myös tukan. Olin tilannut tällaisen tuhkanvaalean peruukin, mutta kokeillessani sitä tulin siihen tulokseen, että väri ei passaa ollenkaan. Tukka näyttää ihan punaiselta ja neidiltä pakenee väri kasvoilta. Ei hyvä, harmaa sopii näihin kasvoihin paljon paremmin! Tilasin uuden uuden tukan Doloresilta, joten siitä lisää sitten.


Tässä nojaillaan sitten Tacky Waxiin ja haravaan Vailin kamarissa. Työn alla on tällä hetkellä sen tyhjän huoneen rakentelu makuuhuoneeksi. Ihana tapettikin on tilattu, joten toivon kovasti että pääsen pian näyttämään kuvia rakenteluvaiheista.

Siskolle vaatetta

Puhutaanpa vielä sisaresta, en nimittäin millään pysty nyt päättämään, mikä uuden neidin nimeksi tulee, hyviä vaihtoehtoja tuli niin paljon! Lupaan kuitenkin tehdä päätöksen pian, eihän sitä nimetönnä sovi täällä blogimaailmassakaan esiintyä!

Ryhdyin tänään vaatettamaan neiti äksää. Ompelin puhvihihaisen puseron suoraan nuken päälle, kangas on vähän nukkekotinukelle jäykähköä puuvillabatistia. Ohuempi kangas, vaikka joku ihana silkki, olisi ollut kiva myös. No, seuraava puvustus sitten! Ompelin pitsin kaulukseksi. Rispaantumisen estävä Fray Stay oli tässäkin puuhassa ihan ehdoton juttu.
Pitsiä laitoin myös hihansuihin, jotta vaatteeseen tulisi vähän eloa.

Ompelin pienen napin kaulukseen ja sovittelin vähän pitsiä miehustaan. Toisen hihan pitsit kiinnitin myös, vaikka eivät tässä kuvassa vielä ole paikallaan. Minulla olisi myös tallessa Doloresista tilaamani kiva solki, jonka haluaisin tälle nukelle. Nappeja voisi paidassa olla ehkä useampi.

Löysin Vailin vanhan pliseeratun villahameen ja kokeilin sitä alaosaksi. Valoa oli jo sen verran vähän että kuva näyttää tärähtäneen. Hame kyllä ei oikein passaa, täytyyhän siskoksille nyt olla omat hamekankaat.

Oikein antoisa ministelypäivä! Kanalassa kaakattaa aamupäiväisen lelukaupparetken tuloksena uusi ruskea Schleich-kana ja Cernitiä on ostettu muotoiluinspiraatiota odottelemaan. Mikäpäs voisi olla sen mukavampaa!

Nimiäänestys

Kuvassa Heliltä swapissa saamani, rautalangasta väännetty amppeli.

Kurjenpolven uusi nukkekaunotar on nimeä vailla. Nimiehdotuksia tuli jo muutama postaus sitten, mutta lisää kaipailisin. Kivoista nimiehdotuksista voisi valita Vailin sisarelle sitten sen sopivimman! Yksi nimiehdotus olisi omasta takaa, peipposten keksimänä: Vaili Orvokin sisar voisi olla Heili! Jos mieleesi juolahtaa jotakin, rustaa se kommenttilooraan!

Listaan tähän ehdotuksianne:

Heili Elviira

Suoma Ainikki

Sylvi Onerva

Hilja Kyllikki

Viviika / Valentiina
Fretriika, Malvi, Aaja, Edvina tai Ilse
Vieno Annikki
Lyyti/ Lyyli Lemmikki
Aila Ulpukka
Vilma Malviina
Vieno Unelma
Maili Kanerva
Heili Maria
Anja Malvia tai Siiri Malvia
Viola/Violet
Saimi Veronika
Aila Talvikki
Lyyli Madilta, Madilta Lyyli, Saima Katariina
Aili Alisa
Mailis
Vilja Vellamo, Lilja Esteri, Oivi Margetta
Alma, Raili, Raila, Elviira tai Saini
Lili Kielo, Floora Kukka, Marke Marketta
Petronella Alexandra
Aili Ulpukka
Lilli Matilda, Lilli Matleena
Vieno Annikki

Suuri päivä!

Kuten kaikki Kurjenpolven tapahtumista tietoiset tietävätkin, viime päivät ovat olleet yhtä jännitystä! Löytyykö Tampereen messuilta Vailille sisko, onnistuuko Tiina nappaamaan mummelin kotiin? No onnistui tietenkin ja tämä nukkekaunotar saapui tänään kauniisiin kankaisiin ja reiluun kuplamuovikerrokseen käärittynä. Kiitos Tiina!
Mikä sulotar!
Kyseessä on siis samanlainen nukke, kuin oma Vailinikin, Taru Astikaisen upea nukke. Vailin sisar siis! Ja näössä on eroavaisuuksia, ihan selkeästi! Tällä lyylillä on reilut ripsivärit ja kulmissakin korostusta sekä hentoista punaa poskilla. Vailin hillittyyn olemukseen ei meikkaukset kuulu, tämä sisar on siis vähän rempseämpää mallia. Tällä nukella on myös erittäin muodokkaat pohkeet ja maalatut korkokengät, Vailin sääret ovat selvästivähän kuivetumpaa sorttia. Aivan upea ilmestys! Olen tilannut nukelle uuden tukan. Vailin tarinasta muistavat muistanevat hiusepisodin, jossa nukke joutui corgin hampaisiin ja menetti hiuksensa. Tilasin Doloresista peruukin ja Kuuralehdon Anjan kanssa sitä sovitettiin varmaan useamman kuukauden, (myös Anjan tukkaa soviteltiin..) ennen kuin sopiva malli muotoutui. Tälle rouvalle on uusi tukka myös tulossa. Lisäksi solkia ja nappeja ja nauhaa vaatteisiin ja tänään kipaisin kangaskaupasta hakemaan vielä puuvillabatistinia sekä vaaleanruskeaa hamekangasta. Katsotaan, millainen tästä nukkerouvasta sitten muotoutuu!

Nukkelähetyksen mukana tuli myös pieni salaperäinen lähetys: tervehdys joulukalenteripariltani Minnalta! Upea väri, minulla ei ole tätä ennestään! Kyseessä tietenkin Wooperin haluttuakin halutumpaa nukkekotiposliinia. Ihana Mariaskooli, kokoelmiini jatkoksi, sekä piirakkavuoka. Kiitos Minna!

Vailin kanafarmi sai myös uutta verta, kun viime vuotinen Ystävänpäiväystäväni Riikka lähetti kaksi sievää luksianialaista kanaa pesineen. Ovat niin somia! Näyttävät munivalta sortilta, tiedoksi vain naapurikaupan Dagmarille! :O) Riikka saa paluupostissa pari pikkuista tyynyä.

Ja sitten viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä uusi aluevaltaukseni: Pikkaraiset! No, nämä ovat oikeasti Peipposten tuliaislelut, mutta ovat kyllä hurmanneet minutkin. Ehkä alamme rakentamaan tyttösten kanssa pikkaraistaloa. Tässä ollaan ilmeisesti asemalla, taustalla höyryää viime kesän Forssan Wanhanajan Lelumarkkinoilta Nukkekoti & Lelusta ostamani peltijuna.

Vielä pieni otos viime aikaisista hankinnoista. Työmatkalla Helsingissä poikkesin Minimaailmaan ja ostin tämän jo pitkään himoitsemani kirjoituslipaston rulokannella, Hua Mei Collection-sarjaa. Saman sarjan pökerryttävän ihana lintuhäkki jäi edelleen kauppaan, rahat kun ottivat ja loppuivat heti alkuunsa. Tässä lipasto Vailin kamarisa.

Punainen yllätys

Tuulia Sekametelisopista pistäytyi tuomaan Villasukka!-keräykseen ison pussillisen pikkuisia villasukkia. Kiitos vielä Tuulialle ja kaikille näppäräsormisille auttajille, sukkasaldo on jo huima!

Eikä tässä tietysti kaikki, sukkalähetyksen lisäksi Tuulia ojensi minulle aivan upean yllätyksen: vaatetta Vailin kauan (ja edelleen, ainakin ensi viikonloppuun!) kadoksissa olleen sisaren vaatetarpeisiin näin upea tulipunainen takki sekä asuun sopiva, aivan upea lierillinen, virkattu pitsihattu. Siis vau!! Nämä ovat ihan täydellisiä pikkuminejä, takissa on pikkuiset napit, tyylikäs kaulus ja takana tamppi. Aivan ihana! Uskon, että nämä sopivat aivan täydellisesti tulevalle omistajalleen. Hmm... onkohan Vailin sisaressa hiukan tulisempaa temperamenttia kuin ehkä vähän harmaassa sisaressaan? Jää nähtäväksi. Tässä nämä kauniit käsityöt, kiitos Tuulia!

Mitä mukavin päivä siis, toivottavasti teillä muillakin!

Kanakoppi

Kanafarmaus edellyttää tietenkin asianmukaisen kanakopin valmistusta. Niinpä aikani Luksianian edistyksellistä kanakoppimuotoilua opiskeltuani päätin yrittää. Malli on siis kopioitu Riikan kanakopista niin hyvin kuin vain on osattu. Ja ei kun saha laulamaan! Puutavarana käytin Nukkekoti & Lelun arkkivaneria. Tässä kanan kanssa ihmettelemme, mitä tästä oikein tulee!

Ajattelin kerrankin tehdä kuvasarjan tekeleistäni, mutta kanakopinrakennus osoittautui niin haasteelliseksi, että kesken jäi. Seuraavassa kuvassa onkin jo valmista.

Osmovahasin puuosat, sinisävyinen on kyyhkynsinistä Osmoa, tumman värin nimi on "Eebenpuu". Liimasin kappaleet yhteen kuumaliimalla. Oikea liimaus olisi varmasti parempi. Etuseinämän liukuovi liukuu ihan oikeasti, siitä olen ylpeä! Kattoon täytyy hankkia vielä saranointi ja sisustaa koppi sisältä heinillä. Lisäksi puuttuu tuo luiska, millä kanat pääsevät nousemaan koppiin.


Klaara rohkeimpana on kiivennyt koppiin. Päivä paistaa takanurkasta, puutyötaitoni ovat kyllä heikot, pehmeät materiaalit ovat enemmän alaani.

Kanalassa on myös uusi jäsen, viikolla syntynyt pilkullisen kukertava, tuntematonta rotua edustava kananeito. Ihmettelee tässä Kurjenpolven kanafarmin menoa. Lakkasin kanaset, akryylimaali tuntuu sormiin siten miellyttävämmältä. Vaikkakaan eiväthän kanat oikeasti noin kiiltele.

Kaunis ja mukava sunnuntaipäivä mineillen takanapäin. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!