Puutöitä

Pitkästä aikaa kaivoin esiin Dremelin ja kokeilin, vieläkö se starttaa. Olen käyttänyt sitä tosi vähän, kun en ole oikein keksinyt, mitä sillä tekisin. Siihen oli kytketty poranterä, joten sitä kokeilemaan siis. Kun olin saanut muutaman savuavan reiän aikaiseksi, keksin palikoilleni käyttökohteen. Vimmattua sahausta tylsällä pikkusahallani ja kas, minulla oli pian kaksi aika samankokoista palikkaa. Jo aiemmin olin aloittanut jonkinlaisen istuimen teon, mutta mittausvirheen takia se oli jäänyt pyörimään laatikonpohjalle. Siinä ei ollut ollenkaan jalkoja vaan se olisi riittävällä mielikuvituksella voinut toimia ehkä astinlautana. Vaili ja Vieno ovat pitkiä nukkeja ja ulettuvat kyllä moneen paikkaan, joten astinlautanakin se oli jäänyt unholaan. 

Porasin palikkaan reikiä ja osaa niistä suurensin hiomapaperilla. Uusi jalka on erivärinen, joten ehkä Osmo-vahaan koko hoidon liimakohdan kunnolla kuivuttua.

Pientä epätasaisuutta saumakohdassa, mutta eiköhän se hiomalla siloitu.

Tässäpä pienoinen nukkekotimiljöössä.

Rohkaistuin niin menestyksekkäästä Dremelinkäytöstä, että ryhdyin heti suunnittelemaan, millaiseen mööpeliin voisin sitä käyttäää. Piianpeili olisi kiva ja tietysti oikein kunnollinen pirtinpöytä! 

Rahi

Rahi on tehty kahdesta puupalikasta, jonka päällystin keinonahkapalasella. Reunoihin kiersin kirjontalangasta nauhakoristeen.

Tässä rahi paikallaan Kurjenpolven oleskeluhuoneessa. Tyhjensin sen eilen ja tomutin -köh - sekä hieman mööbleerasin.

Siivooja kävi täällä - Vienon huone ja taas jotakin valmista

Taas sain tehtyä loppuun yhden aloitetun ristipistotyön. Tein siitä tällaisen pötkömallisen niskan tai selän taakse laitettavan mallin.Nyt näitä puolivalmiita on enää kolme kappaletta, se oikeuttanee halutessa uuden työn aloittamisen, eikös vaan!

Kuvio on poimittu Pamela Warnerin mallikirjasta Miniature Embroidery for the Victorian Dolls´House. Nukkekotikokoisia tekstiilitöitä esittelevät kirjat ovat suuri heikkouteni ja niitä jaksaa selailla aina uudelleen.

Vaili ja Kerttu esittelevät tyynyn käyttötarkoitusta. Tuolinpäällinen on myös itse tehty ohuesta villasta. Minulla olisi näita samaisia DHE:n tuoleja vielä kolme alkuperäisillä tylsillä satiinipäällisillä. Siinäpäs olisikin projektia tehdä jokaiseen oma päällisensä. Nehän voisivat olla vaikka kaikki erilaisia!

Tyyny kävisi hyvin myös tämän sohvan kanssa. Sillä täytyisi tietysti olla pari.

Sain kuin sainkin tomutettua ja pyyhittyä Vienon huoneen. Radiostakin oli kuva lipaston päällä, niin paksulti talossa on pölyä! En ihmettele että neidit ovat kapinamielellä, kerran vuodessa siivous ei vain riitä!

Vienohan se siellä, tyytyväisenä kun siivooja on saanut hommansa suoritettua.

Manu-kisu on nukahtanut tuolille. Huomaa lipasto takaa pilkistävät Manolot!

Pöydällä itse tehty karuselli ja lahjaksi saatuja ihanuuksia.

Nukke- ja nallekokoelmaa. Nallukat pienessä kehdossa on itse tehtyjä, nuket Marian, niin kuin sänky ja kehtokin. Lisää satukirjoja ja joulukalenteriyllätyksenä tullut Piipan aivan ihana kukkotyyny!

Olen urakoinut blogin sivujen kanssa. Aika monesta huoneesta on jo blogin yläpalkissa oma sivunsa, johon kerään aiheesta kuvia ja tekstiä. Kesälomailen tänään kolmatta päivää, joten toiveissa on että sivuja tulee vielä lisää. Kuulumisiin!

Himmeli

Kesän toistaiseksi lämpöisimpänä päivänä tulee tietenkin mieleen joulukoristeet ja himmelinteko! Olen jo pidempään halunnut kokeilla, kuinka ruohonkorsista himmeli näillä näpeillä onnistuu. Ei ollut helppoa. Samassa himmelissä on kahta heinänkorsisorttia, tummaa ja vaaleaa. Toivottavasti vaalenevat suhteellisen samanvärisiksi. 

Aika monta kertaa sai pikkuosat tehdä, kun aina oli jostakin korsi haljennut. Tavallisen ompelulangan solmut jäivät kovin isoiksi, olisi voinut käyttää vielä jotakin ohuempaa..

Keskeneräisestä puolivalmiiksi

Mistä näitä aloitettuja je kesken jätettyjä käsitöitä piisaakaan! No, niitä tipahtelee vähän sieltä täältä, myös ristipistotyökirjan sivujen välistä. Tämän mallin olen aloittanut joskus, nyt sain sen parissa illassa tehtyä loppuun. Tavoitteena on tehdä kaikki puolivalmiit valmiiksi. Tai ainakin osa, ennen en saa aloittaa uutta. 

Tässä viimeisin keskeneräinen pistelytyö, joka on nyt puolivalmiin jakkaran istuintyynynä.

Myös jakkaroita on muutama aloitettu.

Vanhoja töitä valmiiksi

Vaikka en ole vielä kesälomallakaan, olen kurkistellut nukkekotitavaralaatikohin ja pussukoihin ja kaikenlaistahan sieltä löytyy. Aika paljon myös kaikkea keskeneräistä; useampi aloitettu ristipistotyö ja lähesvalmis kirjonta sekä monenmoista muuta viritelmää. Monen kohdalla en muista syytä innostuksen herpaantumiseen, joten olisiko se sitten vain että vastaan on tullut jotain vieläkin hauskempaa? Tämä kuvassa oleva kirjottu silkkityyny oli näistä ufoista valmiimmasta päästä, kuvio oli oikeastaan valmis, vain taustakangas ja tupsulat puuttuivat. 

Kuvio on kirjottu muliinilangoilla raakasilkkiselle kankaalle, jota on tyynyn taustapuolikin. Lopuksi pyörittelin kirjontalangasta kaksi säiettä yhteen ja ompelin ne tyynyn sivusaumoihin. Pikkuiset tupsut vielä tyynyn nurkkiin.

Tyyny päässee Kurjenpolven teehuoneen sohvaa somistamaan, jahka teehuoneen tekstiilit on pöllytetty, hyllyt pyyhitty ja lattiat kuurattu. Kurkkaan sinne iltaisin, josko jotakin olisi jo tapahtunut, mutta ei.  Vaili ja Vieno ovat nähtävästi nyt kiireisinä ihan muissa puuhissa!

Vaili vaihtaa keveämpään

Vaili on valinnut pukeutumiseensa varmalla maullaan pitkälti harmaan sävyjä. Vaatetusprojekti oli aika pitkä ja siitä on useampi bloggaus ja projektikuva . Vaatteet on ommeltu ja liimattu kasaan nuken päälle eli ne ovat saaneet sittemmin kelvata. Kivathan ne ovat, mutta luvalla sanoen aika harmaat ja kukapas nainen ei kaipaisi vaihtelua! Niinpä päätin aloittaa Vailin pukemisen vähän vaaleampiin väreihin. Kurjenpolvessa on aikamatkailtu aluksi 1900-luvun vaihteessa, mutta koska harrastus toi mukanaan paljon viehättäviä miniasioita  muilta vuosikymmeniltä, en ole välittänyt hermoilla totuudessa ja oikeissa vuosiluvuissa pysymisestä vaan olen antanut vain mennä ja tehnyt miniasioita jotka ovat olleet kivoja. 

No, Vailin asu on tässäkin valossa tuntunut vähän raskaalta ja harmaalta ja onhan se hänellä jo useamman vuoden jo ollutkin. Takki ja hame ovat ohutta villakangasta, alla on alusvaatteet, villaiset säärystimet sekä irtokaulus ja irtorannekkeet, jotka ovat kätevät naamioidessa hankalia aukkokohtia vaatteessa.

Tässä lähtökohta.

Tässä takki on raksittu takasaumastaan pois nuken päältä. Vaililla näkyy tässä kuvassa jo vähän kaulusta ja pitsisiä kalvosimia ranteissa. Ne aion jättää myös seuraavaan asuun.

Vaatteen teko alkoi kahdesta kappaleesta. Olen usein ommellut vaatteet suoraan nuken päälle, eikä niitä siis voi vaihdella. Kangas oli tosi jäykkää ja huonoa, helposti purkaantuvaa vuorikangasta. Ei toiminut oikein millään!

Tässä puku alkaa jo vähän hahmottumaan. Muotoilen hihoja ja miehustaa kun se on nukelle puettuna, se on mielestäni helpompaa.

Muutama työvaihe ja tässä ollaan. Ompelin mikronappeja miehustaan ja vanhasta puvusta irrotettiin rusetti. Koru on lahja ja saa olla kaulassa aina.

Seuraava työvaihe vei mennessään ja hameen teosta ei ole minkäänlaista tilannekuvaa. Hamekangas on swappiaarre, joka sopi kauniisti puseron väriin.  Tässä tähyillään Kertun kanssa näkymiä Kurjenpolvesta ulkomaailmaan.

Hameeseen ompelin sisäänottoja vekeiksi, liimasin helman käänteen ja pujottelin sinne lankaa, jolla kiristin pieniä vekkejä lisää, jotta helma olisi vähän eläväisempi ja liikkuvamman näköinen.

Uudessa asussa myös Kristiinan maalaamat kauniit kengät pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.

Karuselli

Liimaa näpeissä niin että osa heposista ei irrota kavioitaan kynsistäni millään, pitkin lattioita tippuvat minihelmet ja ruttuileva printtipaperi, joka vain luistaa veitsen alta pitkin poikin. Lisätään vielä uusi ainesosa, Distress Ink jolla tavoitella ikääntynyttä vaikutelmaa ja suhataan sormenpäät mustiksi pitkäksi aikaa. Kaikki ainekset ihanaan ja rentouttavaan minihetkeen! Hoksauksen karusellipuuhaan sain Väinölästä, printti ohjeineen on Minisonjan blogista.

Tässä hiukan mittakaavaa, niin pientä ja täydellistä sopivalta etäisyydeltä katsottaessa!

Lähikuvista saa aina taivastella, kuinka vintturaan tai väärässä paikassa asiat voivatkaan ollakaan, varsinkin kun olet tarkkana tyttönä kieli keskellä suuta keskittyneesti liimaillut tuntikausia. Mutta ei haittaa!

Karuselli voisi löytää paikkansa Vienon huoneesta, josta löytyy muitakin leluja ja hassuja keräilykohteita. Paljastetaanpa näkymää laajemmin, jahka neidit ovat saaneet huushollattua.

Kylläpä oli kiva ja rentouttava printtitehtävä! Tällaisia kolmiulotteisia paperijuttuja voisi tehdä lisääkin, olen suotta arastellut ja puuhaillut aikaisemmin vain lähinnä lituskaisten paperitöiden parissa. Rohkeasti vain toimeen, pätee minielämän lisäksi isommassakin mittakaavassa!

Uutta kirjarintamalla

Meitä nukkekoti-innokkaita hellitään tänä kesänä kotimaisella kirjauutuudella. 

Kirjan kansi on niin kaunis! Hyvään kirjaan voi myös uppoutua vain kuvia katselemalla, vaikkakin tämän kirjan tapauksessa voi olla vaikeaa välttää inspiraation iskemistä.

Minun ja monen, monen muunkin nukkekotiharrastuksen aloitukseen on vaikuttanut Nukkekoti Väinölä ja Marian ehtymätön innostus ja inspiraatio. Itse etsin joulunaikaan 2006 jotakin, johon upottaa ajatukset ja suunnata kiinnostus, jotakin arkeen lisää sisältöä tuovaa. Silloin netissä seikkaillessani vastaan tulivat nukkekodit ja Marian blogi, josta kaikki sitten sai alkunsa. Lukuisat ovat Marian askarteluohjeet, joita olen kokeillut ja lukuisat ovat myös ne minityöt, joihin sormeni ja silmäni ei vain ole yrityksistäni huolimatta taipuneet. Juuri sellainen on Marian Väinölä; innoittava, haastava ja kaikessa tekemisessä on autenttisuuden, tarkkuuden ja täsmällisyyden lisäksi paljon aitoa iloa ja tekemisen riemua. Maria arpoo nyt heinäkuussa ilmestyvän kirjansa Nukkekoti Väinölän tapaan blogissaan  omistuskirjoituksella 10.7.2012. Käy sinäkin kokeilemassa onneasi, pidän peukkuja sekä sulle että mulle! 

Ikikukkia

Tässä koko joukkio. Alkuperäinen on oikeanpuolimmainen ja se on markkinaostos  Forssasta Marialta. Muistaakseni en tuolloin itse päässyt Wanhanajan Lelumarkkinoille vaan Suski toimi välittäjä.

Kurjenpolvessa taitaa olla taas aika vuosittaiseen blogipäivitykseen, koska sitä päivitystahtini näyttää olevan. Viimeisin postaus on viime kesälomalta. Lomaan on tänä vuonna vielä muutama viikko, joten olen aikataulusta edellä. Kurjenpolvi ei vieläkään ole saanut osakseen sitä intoa mitä muutamia vuosia sitten, mutta mielessä se käy usein ja miniajatukset viipyilevät mielessä monesti. Niin kuin nytkin, kun olen ryhtynyt Heljä Liukko-Sundströmin Ikikukkien keräilijäksi, muistin Kurjenpolven neitien kokoelmassa olevan yhden tällaisen. Kaivoin sen esiin ja siitä inspiroituneena muotoilin eilen kasan kukkasia Cernitistä. Ja tänään sitten maalailin.

Tässä nämä. Miniasiat vaativat aina harjoitusta ja huomaan, että esimerkiksi kuvaustaitoni on ihan ruosteessa, eihän tuosta pikkuisesta ota mitään selvää..

Kurjenpolvesta löytyvistä asioista löytyy usein sattuneesti yhtymäkohtia minun elämääni. Tällaisesta haaveilen siis minäkin, koko ikkunalaudallinen näitä helppohoitoisia kukkasia!

Lomaa odotellessa aion tehdä vuotuisen suursiivouksen Kurjenpolvessa ja putsata pölyt huone kerrallaan. Ehkä raportoin Kurjenpolven neitien kuulumisista, kun tapaan heidät pölyhuiskuineen!