Pikkunuket

Viime viikkoina meillä on muovailtu ahkerasti Cernitiä. Marian pikkunuket-ohjeen mukaan muotoilin pieniä nukkevartaloita. Muovailu oli hauskaa ja välillä onnistui ihan hyvinkin. Muovailussa kivaa oli, että selvästi kehityin, onneksi tässäkin hommassa välillä aina onnistuu, sitten taas jaksaa yrittää. Alla pari pikkuista nakupelleä, punapäältä pilkistelee vähän rautalankaa. Kuva ei kerro, mutta tummatukkaisen tytön pää liikkuu! Onnistuin jotenkin tekemään sellaisen barbimaisen kaularakenteen (vahingossa...) ja päätä voi tosiaan liikuttaa ees taas. Akilleen kantapääksi on ennenkin muodostunut maalaaminen. Voi tuska, miten pieniä ovat maalattavat kohteet ja miten vapiseva, kömpelö ja valtaisa on lapio, jota kädekseni joudun kutsumaan! Maalaus menee prinkkalaan, tulee suttua ja tuhrua vaikka kuinka olen kieli keskellä suuta. Harmillista! Mekoiksi kietaisin pitsiä, vyönä on ohut silkkinauha jossa solki. Näitä on niin ihana tehdä, kun niistä tulee hauskoja persoonia. Ja kun yrittää katsoa kokonaisuutta ja unhoittaa viikset ja muut rannut, joita maalaukseen tottumaton käteni saa aikaiseksi niin ihan persooniltahan ne näyttävätkin.