Ressu & Kaustinen

Nämä kaverukset eivät olleet tarkoitettukaan nukkekotiin vaan syntyivät eräänä iltana peipposten kanssa massoja pyöritellessä. Ensin tuli Kaustinen, joka onnistuikin ihan mukavasti, Ressu-raukka on vähän sinne päin. Minulla on itselläni lähes 40-vuotias oma Ressuni, jonka sain pikkutyttönä lääkärireissun tms. jännittävän koettelemuksen lopuksi. Muistan hyvin, kun sain valita Ressun lukuisien muiden joukosta, niitä oli vaikka minkä näköisiä ja - asuisia ja eri kokoisia. Minun Ressuni on n. 25 cm korkea ja jo useampaan otteeseen vaatinut tohtorointia rankan työn (unikaveri- ja lohdutustehtävät) johdosta. Se oli pukeutunut upeaan siniseen verryttelyasuun, mutta vaateparsi on ajan saatossa kadonnut. Voi että kun sellaisen voisi jostain löytää! Nykyisin Ressu toimii keskimmäisen peipposeni unikaverina, eikä sitä ilman uni tahdo tulla. Ressutavaraa on kertynyt jonkin verran vuosien varrella muutenkin ja pieni posliini- ja pehmokokoelma on nyt saman neitosen hallinnassa. Ressu taitaa olla niitä kavereita jotka ilahduttavat sukupolvesta toiseen.

 Cernit-näkemykseni näistä Charles Schulzin ikisuosikista.