sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Suuri sydän

Surua on vaikea pukea sanoiksi, miniatyyritaituri Jaana on poissa. Harrastuksen kautta tutuksi tullut Wooper on ollut niin minulle kuin varmasti kaikille suomalaisille nukkekotiharrastajille suuri innoittaja ja inspiraation lähde loputtomalla kekseliäisyydellään ja taidoillaan. Naurua, lämpöä ja huumoria ja vilpitöntä auttamisen halua Jaanalta sai aina, milloin minivinkkien ja ideoiden muodossa, milloin muulla tavalla. Aina hän auttoi, aina lähti pyyteettömästi mukaan kaikkeen, kun jotakin kysyi tai ehdotti.

Alla on kuva Jaanan tekemistä ankoista ja pupuista, jotka saivat minut kyyneliin pari joulua sitten ja joista kerroin teille silloin.


Sain joulun aikaan yllättäen suuren paketin postista. Jaana oli ommellut kymmenittäin pupuja ja ankkoja pehmeistä velourtilkuista. Kaikilla oli eriväriset nokat, vartalo ja korvat ja kaikille käsin kirjotut silmät ja pupuilla nenät. Pupuissa helisi kulkunen. Minä lähetin helisevät pehmot Vita Karlan kautta Petroskoin lastensairaalan pienille asukkaille jaettavaksi.

Jaanan sydän oli suuren suuri ja olen kiitollinen, että sain hänet tavata.

4 kommenttia:

Susanna kirjoitti...

Näin on.
Jaanan iloista naurua tulee ikävä...

Kristiina kirjoitti...

Olen sanaton. Tämä tuli minulle aivan täytenä yllätyksenä, ja tuntuu todella pahalta. Miten tämä on mahdollista? En ole häntä koskaan henkilökohtaisesti tavannut, mutta mineilyn ja blogin kautta hän tuli tutuksi. Tätä elämänkulkua ei voi aina ymmärtää, kun nuori ihminen tempaistaan täältä aivan ennen aikojaan...

Lotte kirjoitti...

Olipa kaunis kirjoitus! Jaanalla oli hyvä sydän! Surullisia olemme kaikki...

Merja kirjoitti...

Tää on ihan järkytys edelleen :(
suloisia pehmoja :´)