Tirppalaumamme vasemmalta oikealle: Luleå, Pikkuveli eli Woody, ruotsintytsyt eli Bodie ja Bee, alhaalla vasemmalla the boss neiti Kaustinen, oikealla Isoveli eli Penny.
Vaikka en ole erityisesti harrastanut valokuvausta, se on hauskaa puuhaa. Erityisen kivaa ja kiinnostavaa se on ollut sen jälkeen, kun tirpat saapuivat meille. Tulee räpsittyä tosi paljon kuvia, linnut ovat niin kauniita ja kuvauksellisia. Ja hauskoja! Heikkohermoiset saattavat kyllä nielaista tyhjää seuraavassa kuvan kohdalla. Vannon ja vakuutan kuitenkin, että pullalautanen pestään seuraavaksi kerraksi, kun tulet nisukahville! :O)
Kaustinen, lutino undulaattineito iltalennon taukopaikalla.Lintuparvemme on nyt kuusihenkinen -kolme tyttöä ja kolme poikaa. Linnuilla on häkki, joka avataan alkuiltapäivästä ja kaikki halukkaat saavat lennellä sitten mielensä mukaan. Kaikki ovat käyneet jo ihan kunnon lennoilla ja ovatkin tosi taitavia lentäjiä. Myös laihanlainen eläinkauppaostos Luuleo, eli Luleåsta kotiutunut vanhempi herra. Luulimme ensin, että se ei oikein osaa lentää, mutta kylläpä osaa! Mitä lentämisen riemua! Ja kun lentelee oikein kunnolla, jaksaa syödä paljon vadelman ja pihlajanlehtiä, hirssiä ja siemeniä. Ja sotkea, sillä sitä nämä veitikat kyllä tekevät. Mutta ei haittaa, näiden seuraaminen on tosi hauskaa!
Tässä ruotsalainen neiti Bee.
Olen harkinnut lintukuvien keräämistä omaan blogiinsa. Kahden blogin ylläpito on kyllä aika iso haaste, joten ainakin toistaiseksi ujutan kuvia vielä tänne nukkekotiblogini väliin.
4 kommenttia:
Oi ihanuus, undulaattien sirkutus on sitten ihanan kuuloista ja mieli lepää kun saa katsella kauniita lintuja1
Edellisen postauksen mineilyt ovat aivan ihania!!
Are very beautiful...I have two same!
voi,onpas lauma!undulaattien ääni on aivan ihana,tulee lapsuus mieleen!mulla oli aikanaan myös kanarialintuja joista eräs oli Kaustinen...legendaarinen nimi siis.Hauskoja nimiä ja hulppeita kuvia.Tohdinkohan sittenkään syödä teillä enää pullaa.... ;))
Kivan lintuparven olet kotiisi antanut muuttaa! :D
Samalla ihastelin taas mineilyitäsi. itseäni laiskottaa moinen kovin... onneksi saa tehdä juuri silloin ku huvittaa!
Outi
Lähetä kommentti