Otsikon sanoin peipposeni kutsuivat tätä perheemme rentoreinoa, Mauno A. K:ta, kun olivat pieniä ja Manu tuntui vaikealta lausua. Ihana kisumme syntyi huopataiteilija Hannan taitavissa käsissä nyt lisäksi 1:12 koossa, Kurjenpolven neitien stressinpoistajaksi ja elämän sulostuttajaksi. Koska Maunon perusasento, silloin kun se on kotona, on lepoasento, mielestäni se oli erinomainen asento myös huopakissalle. Hanna on vanginnut Manun asennon niin perusteellisesti, että kaueampaa katsoen se voisi olla ihan oikeasti meidän Manu! Asento, väritys, vatsan kuviointi ja muodot :O), söpö vaaleanpunainen nenä sekä piiitkä ohut häntä - ne ovat niin ominaisia kisulillemme. Ihan uskomattoman taitava Hanna on, en voi muuta sanoa.... Olen mykistynyt ja onnellinen, minulla on nyt Kurjenpolven aarteistossa uusi hieno aarre! Ehkä peipposet muistavat sitten joskus aikojen päästä nukkekotia katsellessaan, että hei, meillähän oli kotona just tällainen mirri!
Kuva on Hanna & Leijona-blogista.
Tässä vielä esikuvansa, meidän aristokatti Manu. Asento on tyypillinen, Manu harvoin nukkuu kippuralla kuin kisut usein, vaan yleensä näin rennosti venyttäytyneenä.
Kurjenpolvessa odotellaan jo kissan kotiutumista innolla. Siellä on tehty myös hieman keittiöremonttia, siitä lisää tuonnempana!
2 kommenttia:
Minimanu on tosi söpö ja isompikin on melkoinen rontti. Terkkuja Manulle meidän Siri- ja Symy-neideiltä!! Tuommoisia ne ovat - lutusia!
Onpas Manu reilun kokoinen kollipoika. =O) Hienon värinen, juuri sellainen jota olen itselleni toivonut seuraavaksi.
Hanna on mestari tekemään pikkukavereita, olen ihastellut niitä jo kauan.
Enköhän syksyllä taas vieraile Eläinsuojeluyhdistyksen kissatalolla katselemassa uutta kissaa meille. Kyllä niitä kuusi pitää olla... ei vaan taidan olla vähän liian innostunut kissoista.
Lähetä kommentti