Kaktus & Co.

Mineilysormi alkaa kevään myötä syyhyämään, huomaan! Mukavaahan se on. Nämä Wooperilta saamani rakkaat kulhot ovat puhutelleet viime päivinä ja keksin, että ne voisivat toimia ruukkuinakin. Eilen iski sitten yhtäkkinen tarve ryhtyä kaktusta tuskartelemaan. Inspiraatio löytyi Marian aikaisemmin tekemästä kaktuksesta ja tällainen tuli omastani, multa vielä purkista uupuu mutta ihan hyvin piikkipalleroni sinne istuu:

Ja mikä hauskinta, mineillä ei taaskaan tarvinnut yksin! Täytyy sanoa, että olipa taas mitä hauskimmat mineilyiltamat omien peipposten kanssa - naurua piisasi! Muisteltiin myös nuorimmaisen "Gaagaa" eli ihan kammottavaa kaktusrumilusta, joka kerran tuli vastaamme kirpputorilla. Se oli istutettu läpinäkyvään oluttuoppiin ja muoto oli, no, joku olisi voinut saada siitä joitain mielleyhtymiä... Kieltäydyin maksamasta rumiluksesta kahta euroa peipposten ruinutessa kuorossa, mutta kaktuksestaan eroon tahtova myyjä kai kuuli enkelikuoroni ja kiikutti Gaagan tuoreelle nuorelle emännälleen. Saimme sen siis ilmaiseksi, vaikka en olisi sitä vapaaehtoisesti ottanut, vaikka minulle olisi maksettu. Siitä asti se on meitä ilahduttanut, on hyvin elinvoimainen, kasvaa omintakeiseen muotoon ja kellahtelee kumoon. Mutta Gaaga on edelleen ainoa huonekasvimme, jolla on nimi! :O)

Nämä kaksi kukkivaa kaunotarta tehtiin taikataikinasta. Nuorimmaisen pylväsmallin kanssa oli tekeminen, taikataikinamme oli kai vähän löysää, kun pylväs ei meinannut millään pysyä pylväänä uunissa!

Tänään lähti synttäritoivotus eräälle erittäin taitavalle naiselle, kerron myöhemmin, mitä pakettiin sujahti!

Mosaiikkia

Teimme ihanien nukkekotiystävieni kanssa mosaiikkitöitä. Ihanaa, rentouttavaa puuhaa, tykkäsin! Näistä puuttuu vielä laasti välistä, sitten ovat valmiit.

Orkideat

Löysin viime vuonna Fimosta aloittamani orkideat ja liimasin ja istutin kukkaset kahvinpuruihin. Kukat ovat väritöntä Fimoa, joten tuiskasin terälehtiin väriksi hieman valkoista akryyliä.

Tänään tapaamme nukkekotiharrastajien kera täällä meillä ja askartelemme nanomosaiikin kanssa - mukava ilta siis odotettavissa!

Pientä aikaansaannosta

Kurjenpolven blogin uusi vuosi on avattu! Vuosi on jo pitkälle helmikuussa ja minipuolella on tapahtunut kaikenlaista pientä. Näistä mainitsemisen arvoinen on kiva kymmenen hengen synttäriswap-piiri, johon olen alkanut valmistautumaan. Sen lisäksi on ollut tällainen tuunaustyö työn alla. DHE:n tuolit ovat vähän "hengettömiä" ja pistelinkin yhteen kokeeksi uuden päällisen. Materiaali on ohuenohut villa, joka tässä kevätauringossa pörhistelee. Raaputtelin tuolin pintaa vähän hiekkapaperilla. Nämä ovat kuitenkin aika kivan värisiä jo itsessään, joten väriä en ryhtynyt muuttamaan.


Viimeksi teimme kerhossa lamppuja. Itse viikkasin Helin tildapapereista pienet vekkilamput ja askartelin Tellun lääkemitasta tämän pienen kukkaislampun. Kiva kerhokerta olikin!

Bloginpito aiheuttaa vähän huonoa omaatuntoa. Olisi niin kiva löytää puhtia päivittää tänne aina kaikki jutut, mitä aikaiseksi saa. Elämäni on kuitenkin loksahtanut viime vuoden lopuilla niin hurjalle vaihteelle, että se ei onnistu oikein edes yrittämällä. Valittaa en voi, olen vuosikausia haaveillut koulutustani vastaavasta työstä ja nyt minulla sitä on, oikein kaksin kappalein. Eikä se ensimmäinenkään työpaikkani ohi ole, vaan käytännössä hoidan nyt kolmea työmaata. Yhtä 50% työajalla, Taidekerho Sutista Aineen taidemuseossa 35% työajalla ja omaa pikkuista hartiapankkiani sitten lisäksi. Tykkään työstäni /töistäni kovasti ja olenkin ajatellut, että nämä ovat nyt niitä ruuhkavuosia kai sitten.

Nukkekotiharrastukseni pitää edelleen pintansa ykkösasiana silloin, kun haluan rentoutua ja miettiä jotakin ihan muuta.

Jouluaatto

Reettan paketti kruunaa jouluaaton; suloinen valkoinen herätyskello pienen virkatun liinasöpöläisen kanssa. Kiitos Reetta kivasta joulukalenteritoveruudesta!

Näin aattoiltana haluan toivottaa Lämmintä ja Rauhallista Joulunaikaa kaikille blogiystävilleni!

23. joulukuuta

Saana Nukkekoti Kettulasta oli tämän päiväinen nukkekotikalenteriystäväni. Ihanaakin ihanampi Suojelusenkeli-taulu kauniisti kehystettynä. Tämä on meidän monen, myös minun lapsuudestani tärkeä kuva, joka sykähdyttää aina vain. Lisäksi Saana oli tehnyt todella kauniit kaulakorut kummallekin Kurjenpolven neideistä ja olipa mukana vielä kaunis kimppu valkoisia kukkasia, taitavat olla neilikoita. Ihania, kiitos Saana!

Hurrrja joulutervehdys Rauhaniemestä!

Ällistyttävien, ihanien ja ihmeellisten jouluyllätysten sarja jatkuu! Viime päivinä olen saanut nautiskella paitsi ihanaisista joulukalenteriluukuista, myös yllättäen ja pyytämättä saapuneista jokatytön unelmakengistä, Loten Manolo Blahnikeista. Mutta eipäs tässä ollut vielä kaikki, koska postilaatikosta löytyi tänään hieno punainen paketti kera joulukirjeen. Kuvassa kirje näkyy taka-alalla, kuvassa ovat Rauhaniemen kauniit tyttäret Ester, Anna ja pikkuinen Sofia. Kirje on siis Rauhaniemestä Kristiinalta ja hänen ihanalta nukkeperheeltään.
Muistin Kristiinan kirjettä lukiessani hänen kerran maininneen eräästä, joka makoilee "suu ammollaan" hänen työpöydällään. Kummalliselta se silloin kuulostikin! Hauskan joulukirjeen luettuani avasin varovaisesti paketin ja silloin arvoituksellinen juttu selvisi: Kristiina on tehnyt Kurjenpolveen, käsittääkseni neulahuovuttamalla, ihan mielettömän jääkarhutaljan! Siis taivas varjelkoon! Leukani loksahti luultavasti yhtä suurelle kuin karhusella, niin suuri oli hämmästykseni. Uskomattoman upea, hieno, uskomaton työ, jota ei voi kuin hämmästellä! Mistä Kristiina on tämän keksinyt - miten ihmeessä tämä on nyt minulla!

Tässä näkyy tämä mahtava pää ja mahtavat hampaat ihan lähietäisyydeltä! Ja nallella on ilme, erittäin jäätävä sellainen, joka kertoo että erittäin hurja on tämä otus eläissään ollut. Pää on ihan tavattoman kaunis, todella hienoa ja kaunista työtä. Ihan tiiviskin ja tuo kuono ja mustat huulet - en ikinä osaisi tehdä tällaista!

Olen mykistynyt, sanaton, järkyttynyt ja aivan sanomattoman iloinen ja kiitollinen. Minulla on uskomattoman upeita nukkekotiystäviä ympäri Suomea - kiitos Kristiina, tiedät varmasti, että tulen vaalimaan tätä hienoa työtä suurena aarteenani. Kiitos!