Mistä alkaisin!

Yhtenä elokuisena lomapäivänä se sitten tapahtui: marssin kellariin, hain kaksi laatikkoa nukkekotitarpeistoa ja siirsin talon paraatipaikalle olohuoneesen. Niin, koko talo on viettänyt vuoden verran lähes unohduksissa. Pyyhin pölyt ja ryhdyin sortteeraamaan talon sisältöä. Mutta ennen kuin tähän tilanteeseen päädyin, oli tapahtunut jo paljon. Viimeiset pari vuotta ovat olleet elämässäni muutosten aikaa. Ensin teimme vaikean päätöksen ja laitoimme rakkaan talomme myyntiin. Se kävikin aika äkkiä ja edessä oli uuden kodin etsintä. Isoista neliöistä muutimme pienempään kerrostaloasuntoon. Sitten myin yritykseni, jonka eteen uurastin kahdeksan vuotta täysillä ja joka ikinen heti. Niin, hetkeen ei ollut kotia eikä työpaikkaa. Tapahtui kuitenkin jotakin, jota ikinä en uskonut voivan kohdalleni osua: sain työpaikan, joka on juuri sitä jota haluan tehdä. Kaiken tämän lisäksi sitten monenlaista ylä- ja alamäkeä. Palataanpa elokuiseen lomapäivääni, joka on ensimmäinen oikea lomani sitten teini-ikäni. Kaiken hyrskynmyrskyn jälkeen istahtaminen Kurjenpolven eteen ja nostellessani esiin kaikkia niitä esineitä, joihin liittyy muistoja vanhasta kodista, olin yhtä aikaa iloinen ja haikeakin. Nyt on hyvä. Ne pienet tavarat, joita laatikosta esiin tuli, toivat mukanaan myös muistoja tästä hienosta harrastuksesta ja niistä kaikista ihanista ihmisistä, jotka siihen liittyvät. Jatkan nautiskelua Kurjenpolven parissa tänäänkin. Ihanaa elokuuta kaikille!