sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Virkkauksia

Viimeaikaisten joulukalenteriaskartelujen lisäksi minulla on monenmoista tikkua, puikkoa ja koukkua ja neulaa tulessa. Kun aikaa on vain aina pieni hetki iltasella, välillä en tiedä, mihin tarttuisin ensimmäiseksi! Selkeästi kyseessä käsitöiden ahmintaa, aloitan liian monta juttua innostuksissani yhtä aikaa.

Tässä esittelemäni työ on kuitenkin aloitettu tovi sitten ja saatu poikkeuksellisesti valmiiksikin. Kyseessä ovat siis verhot ompelulangasta koossa 1:12 . Verhojen korkeus on 16.5cm, mittakaavaa on vähän vaikea kuvasta hahmottaa.


Valotan vähän verhovirkkuun taustaa: Juttu liittyy Vailin posliinisiin jalkoihin. Nyt kun Vailin pukeminen on ollut tapetilla, olisi kiva saada jalkoihinkin jotakin. Itse en pensseliin tässä tapauksessa rohkene tarttua, sen verran harjoitusasteella minimaalaukseni ovat. Niinpä kysyin Rauhaniemen Kristiinalta, haluaisiko hän ottaa haasteen vastaan. Eli tehdä Vailille kengät - tekniikka vapaa. Summa summarum: Vaili on lähdössä visiitille Rauhaniemeen ja tapaa siellä ollessaan sitten paikallisen suutarin. Siis Kristiinan :O) Tässäpä kuva Vailin siroista saapikkaista.

Ja nyt päästään taas niihin verhoihin. Suutarintöiden vastapalvelukseksi halusin tietysti tehdä myös jotakin ja Kristiina toivoi Rauhaniemen ruokasalin erkkeriin verhoja, joista sain mitat. Tässä ne sitten ovat, nyt vain jännittämään, sopivatko ne paikoilleen.


Vailin matkaraportti ja reissuunlähtökuulumiset jatkunevat myöhemmin. Voi myös olla, että saamme kuulla hänestä perille päästyään, jäädään siis kuulostelemaan, miten matka länsirajalta kohti etelää sujuu!
pst. Päivi T, joka juhlit syntymäpäiviäsi lokakuussa! Löysin kauhukseni synttärilahjakuoresi Kurjenpolvesta avatessani sen ovet pienen tauon jälkeen. Kirjekuori on unohtunut sinne, vaikka olen luullut sen postittaneeni! Olen tosi pahoillan viivästyksestä ja lähetän lahjani tulemaan tuota pikaa. Lämpimät onnittelut näin myöhäisesti!

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No huh - nuo verhot menevät minulla kategoriaan käsittämätöntä... Miten maailmassa olet jaksanut virkata nuo ja saanut vielä noin ohutta ja hyvin laskeutuvaa?? *ihailua ja aaltoja...*

A kirjoitti...

Aivan ihanat verhot olet saanut tehtyä; oikein ihmetyttää miten nniin pienet on saatu aikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Mielettömän ihanat KOKONAAN VIRKATUT verhot!! Olen aivan ihmeissäni...

sirpa kirjoitti...

Ihmetys on täälläkin suuri, noissahan on mennyt ikuisuus, eikö vaan? On ne kauniit, Kristiina on varmaan ikionnellinen!

Maria kirjoitti...

Mielettömän suloisia verhoja!!

Anonyymi kirjoitti...

Käsittämättömän ihanat verhot. Huokailee täällää ihmetyksestä...

Anonyymi kirjoitti...

Ihan uskomattoman upeat verhot!!! Olen ihan ällikällä lyöty! Todella kauniit!!!

Anonyymi kirjoitti...

No huh, minä liityn tähän ällistyneiden kuoroon ;D Ne on täydelliset! Jännä nähdä, millaiset kengät Kristiina Vailille loihtii :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihanat verhot! Niin ohuet ja kauniit! Kyllä on ollut tekemistä ompelulangasta. Hieno suoritus!

chrisse kirjoitti...

Uskomattoman kauniit verhot! Tässä niitä huokaillen ihailen.

Anonyymi kirjoitti...

Enpä voinut muuta kuin jäädä ihailemaan verhojasi, niin ovat hennon kauniit!!

Merja kirjoitti...

Yhdyn edellisiin,eli en voi ymmärtää että miten oletkaan taitava verhojen teossa :)
verhoissa juuri se laskeutuvuus tuottaa usein ongelmia,mutta nää on kyllä täydelliset!
Syy miksi tulin piipahtamaan täällä,on Virpin-päivä,eli hyvää nimipäivää!

H / Lumimäellä kirjoitti...

Ihania verhoja! Olet kyllä onnekas, kun omaat noin hienon taidon! :)

Samaa syystä täällä vierailulla myös kuin Merja - HAUSKAA NIMIPÄIVÄÄ!! :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos verhosta! Olin jo ottanut kuvan talteen, että joskus ehkä voisi itse virkata verhon. Mutta eipä tarvitse! Kiitos vielä kerran!

Anonyymi kirjoitti...

Virpi, laitan ISOT kiitokset myös tänne blogiisi - nyt, kun SAAN vihdoin tänne taas tulla! :) Sinähän kielsit minua kurkkimasta, ennen kuin Vaili on onnellisesti saapunut Rauhaniemeen. Laitoin muutamann kuvan blogiini, mutta harittaa, kun kamera ei suostu yhteistyöhön. Verhot, pikkuliina ja nuket on kokonaan vielä kuvaamatta. Ja Vailista perheen vieraana eri tilanteissa haluan runsaasti lisäotoksia.
Kaikki minulle tekemäsi ja antamasi aarteet, KAIKKI, ovat niin iki-ihania ja täydellisiä pieniä esineitä, että mykkänä niitä katselen. Kiitos, Virpi vielä kerran. Katsotaan, minkälaiset kengät suutari saa aikaiseksi.