Talo saatiin mahtumaan autoon, kun takapenkit kaadettiin. Kantaminen oli kyllä aika jännittävä prosessi, mutta niin vain saatiin talo turvallisesti vitriiniin! Tässä rakentelemme näyttelyä, joka koostui kaikkiaan kolmesta vitriinistä. Merja, Hille, Heli ja HoO täyttivät upeilla asetelmilla, interiööreillä ja roomboxilla yhden vitriineistä. Leenan hieno, moderni Aalto-talo näkyy vasemmalla. Tässä vaiheessa alkaa meikäläistäkin jo naurattaa, muutama tunti oli nimittäin jo kulunut huoneita uudelleen rakenneltaessa! Tätä edeltävät tunnit naamani oli samanvärinen kuin paitani, kun aikataulu tuntui niin tiukalta. Miten rakentaa muutamissa tunneissa se, mitä on rakentanut viimeiset pari vuotta!
Niin se Kurjenpolvikin vain valmistui! Vieno nauttii kahvikupposesta teehuoneessa ja kanat kaakattavat talon katolla. Nyt vain peukuttamaan, että TackyWaxit pitävät ja kaikki pysyvät paikallaan! Tässä Leenan komea talo. Leena aloitti tämän rakentamisen MDF-levystä maaliskuussa ja tässä se on tämänhetkisessä kuosissaan. Valtavasti kauniita Aalto-huonekaluja ja esineitä, Marimekkoa ja muita design-tavaroita. Myös hieno panoraamakuva Tornion kaupungista. Alin kerros on kauppakeskus, jossa mm. Marimekon myymälä.
Tässä Merjan ottama kuva interiööri-vitriinistä. Laitan tähän vielä toisen, koska Helin kauniit asetelmat ovat ylimmällä hyllyllä. Paljon upeita juttuja, taitavia käsintehtyjä minejä ja sieviä asetelmia!
Näyttelymme avaajaksi saimme Tornionlaakson maakuntamuseon maakuntamuseotutkija Minna Heljala. Todella inspiroiva ja mielenkiintoinen puhe nukkekotiharrastuksen historiasta 1700-luvulta näihin päiviin. Olisi tosi ihanaa, jos voisi joskus päästä vaikka yleisöluennoille nukkistelun historiasta. Voihan sitä lukea itsekin, mutta mikään ei lyö vertoja sille, että joku osaa elävästi ja mielenkiintoisella tavalla kertoa asiasta!
Minna sai meiltä kiitokseksi upean hortensian design-maljakossa ja tietysti minikokoisen Meän tyärten minihuushollit-kortin, joka Heli teki. Kiitos Minna, oli todella upeata että tulit avaamaan ensimmäisen yhteisen näyttelymme!
Ihan oman kuvansa ansaitsee Minnan saama hortensia viheroksineen ja kauniine vaaseineen. Hortensian on valmistanut miniatyyrifloristitaituri Susanna ja maljakko on luonnollisesti Wooperin taidonnäyte. Tässä kukka upeasti paketissaan ja Helin suloinen pikkukortti vieressä!
Kiitos kaikille ihanille meän tyärille kerhosta, olipa uskomattoman jännä ja hauska kokemus! Näyttely on pystyssä yleisön pyynnöstä (tosi on, vaikka tänään olivatkin vasta avajaiset!) koko toukokuun, jolloin koululaisryhmät ehtivät sen käydä katsomassa vielä ennen kesälomaa.
Omat peipposeni olivat tietysti mukana avajaisissa ja heitä myös haastateltiin lehteen. Keskimmäinen aarteeni on saanut oman Lundbyn Hilleltä, joten uuden talon sisustus käy kuumana. Nuorimmainen peri Pikkaraisten pienen puutalon, joten nyt meillä on kaikilla projektia!
Nukkekodittomana on vähän orpo olohuone, mutta toisaalta, saapas pölyt pyyhittyä oikein kunnolla nukkekodin pöydän takaa ja sähköjohdoista. Kurjenpolven osan huoneiden puuttuvat listat eivät aiheuta huonoa omaatuntoa, ne kun pitäisi rakennella, mutta on niin hauskaa tehdä kaikkea näkyvämpää! Voi siis hyvällä omallatunnolla vaikka pistellä ristipistoja tai miksei vaikka aloittaa jälleen jotain uutta minityötä!
5 kommenttia:
Onnittelut suururakasta! Mahtavalta näyttää näyttelynne ja kiva tutustua ihan uuteen talotuttavuuteen. Leenallahan on aivan mieletön vauhti! Valtava urakka tehtynä parissa kuukaudessa.
Hyviä kuvia ja kattava selostus myös :) Oli kyllä jänskää että hauskaa!Hassulta tuntuu,kun nukkekodissa ei ole kuin yksi nukke paikalla ja osa tavaroistakin poissa.KP jättää suuren aukon poissaollessaan,koita kestää ilman sitä vähän aikaa.
Mummoblogissani on sullekin tunnustus ;P
Kylläpä näyttää upealta! Valtava urakka tuon on täytynyt olla, hatunnosto siitä :)
Jos vain vielä olisi jotain asiaa Tornion suuntaan, että näkisi kaiken livenä...
Hienon näyttelyn saitte esille!
Voi että, onpa teillä mahtava porukka, kun tuollaista kaikkea saatte aikaiseksi. Varmaan iso homma rakentaa näyttely, mutta on se hienoa!
Lähetä kommentti