Nopsasormisimmat tekivät maton lisäksi vielä korin tai jakkarankin. Tässä kaikkien hienot tekeleet yhteiskuvassa:
Heli toi minulle lahjaksi aivan ihanan itse tekemäsnä hedelmä- tai leipäkorin, kiitos Heli, tämä oli tosi ihana yllätys:
HoO toi lahjan myös, mineistäkin mineimmän ruusukorin, kera kolmen tuoksuvan kukkasen. Ihana pieni kori on HoO:n punoma. Kiitos! :O)
Kiitos kivasta iltapäivästä Anja, Merja, Maarit, HoO ja Heli! Ensi kerralla sitten neulahuovutetaan, taas asia jota en olekaan aikaisemmin kokeillut. Ei malttaisi odottaa!
Sitten loppuun ei niin iloisia uutisia: Kurjenpolven uudisasukas Vaili Orvokki on joutunut vakavaan onnettomuuten eli corgin hampaisiin. 1:1 blogikoira Kerttu oli käynyt näpistämässä Vailin kodistaan ja maistellut aarrettani. Tukka on pilalla ja kallossa on pari hampaanjälkeä, muuten rouva on vahingoittumaton. Arvatkaas vain, mitkä olivat tunnelmat kun silmäteräni löytyi säkkituolin uumenista, pää aivan kuolassa ja tukka imeskeltynä tötteröksi. No, me tilaamme Vailille uuden peruukin, emme säikähdä näin pienistä ja hommaamme nukkekodille korkeamman kaapin, johon eivät asiattomat yllä.
Tässä tämä nelijalkainen petoeläin:
Vähän vaan maistoin...
14 kommenttia:
Heippa! Blogissani on yllätys sinulle.
Voi tuota Kerttua että osaakin olla viattoman näköinen:)
Odotinkin jo, että saamme varmaan pian lukea tuosta traagisesta onnettomuudesta:( Toivottavasti Vaili saa pian päänsä kuntoon!
Ihania nuo teidän solmeilut ja punonnat!!!
Voi Kerttu on ihan sen näköinen, kuin sanoisi "Minähän vain hiukan maistelin". Tutun kuuloista hommaa, minun kaksijalkaiset riiviöni ovat rämäyttäneet Känkkäränkän asuntoineen päivineen lattiaan, nalletalon oven "lasit" irroittelivat miljoona kertaa ja nyt minun nukkekodistani ikkunoiden "lasit" ovat päivittäin työnnetty sisään ja sitten niistä pienistä ruutu aukoista on työnnetty (asukkaitteni ihmeteltäväksi) jos minkäkinlaista muovi käärmettä ja dinosauruksia sisään.
Nukkekodissani on neljä salpaa ;D täytyy vain toivoa, että ne pidättelevät pikku herrat aisoissa!
Hih,Kerttu raukka...viaton tosiaan tuossa kuvassa.Toivotaan,että Vaili saa uuden peruukin ja korkeamman sijainnin mahtavalle kartanolleen :)
Vaikka kuin katson kuvaa, en näe vieläkään sitä karvaläjää teipattuna Kertun kuonoon muistutukseksi ja rangaistukseksi tihutyöstä ;) Älköön kukaan koiraihminen vetäskö hernettä nyt nenään, tää on sisäpiirivitsi :)
Mut tais tulla Kertusta kertaheitolla ulkokoira kuvasta päätellen?
Voi Vaili-ressua! Toivottavasti paranee pian! Eihän Kerttukaan kaikkea voi ymmärtää...
Ei Kerttu ole kyllä voinut tehdä mitään noin kauheeta. Sehän on kuin itse Viattomuus tossa kuvassa. Oiskos ollu vaikka naapurin tuhma sesse asialla.
Kerhossa on tehty hienoja mattoja.
Hih, vai selllainen tukanlähtö Vaililla! Tekijä on kyllä itse viattomuus kuvassa :)
Harmillinen juttu. Minä olen vahtinut mummuani myös, koska tyttöni tykkää siitä. Se oli kuitenkin aika arvokas nukke, että kyllä siinä muutama ruma sana vois tulla, jos sen pään joku lutkuttais pilalle :) No, eskari-ikäinen on eri juttu, kuin koira. Mä en varmaan osais olla edes vihainen koiralle. Olisiko Kerttu vähän mustasukkainen emännän harrastuksesta?
Kiitos, Virpi, itsellesi tiesdoista, joita annoit Vailista "haastattelun" myötä. Mutta nyt sun kyl pitäs saada seinälle joku taulu, missä ois ISO kala keihästettynä. Muistoksi Vailin hurjista tutkimusretkistä :D
Voi Vaili-raasu...toivottavasti hän nyt sitten tulevaisuudessa nauttii intialaisesta päähieronnasta, joka epäilemättä kuuluu uuden peruukin sovitukseen?
Ja Kerttu-tuhmeliini...voi on se niin suloinen :)
Ei kai sille voi olla vihainen?
Minulla ois sulle haaste blogissani.
Hui Vaili raukkaa! Olo helpottaa, kun huomenna jaat syntymäpäivälahjasi hänen kanssaan :)
Meilläkin pienet "viattomat" koirat seisovat takajaloillaan avoimien ovien edessä oikein VALITEN mitä nappaisivat suuhunsa.
Onpa ihania punontoja, en olekaan käynyt täällä uudessa blogissasi vielä. Voi Kerttua, eläimet kyllä ovat niin viattoman näköisiä.
Lähetä kommentti