Kurjenpolven Virpin, Vailin ja Vienon Nukkekotielämää 1:12...

Mistä alkaisin!

2011-08-12T08:55:00.003+03:00

Yhtenä elokuisena lomapäivänä se sitten tapahtui: marssin kellariin, hain kaksi laatikkoa nukkekotitarpeistoa ja siirsin talon paraatipaikalle olohuoneesen. Niin, koko talo on viettänyt vuoden verran lähes unohduksissa. Pyyhin pölyt ja ryhdyin sortteeraamaan talon sisältöä. Mutta ennen kuin tähän tilanteeseen päädyin, oli tapahtunut jo paljon. Viimeiset pari vuotta ovat olleet elämässäni muutosten aikaa. Ensin teimme vaikean päätöksen ja laitoimme rakkaan talomme myyntiin. Se kävikin aika äkkiä ja edessä oli uuden kodin etsintä. Isoista neliöistä muutimme pienempään kerrostaloasuntoon. Sitten myin yritykseni, jonka eteen uurastin kahdeksan vuotta täysillä ja joka ikinen heti. Niin, hetkeen ei ollut kotia eikä työpaikkaa. Tapahtui kuitenkin jotakin, jota ikinä en uskonut voivan kohdalleni osua: sain työpaikan, joka on juuri sitä jota haluan tehdä. Kaiken tämän lisäksi sitten monenlaista ylä- ja alamäkeä. Palataanpa elokuiseen lomapäivääni, joka on ensimmäinen oikea lomani sitten teini-ikäni. Kaiken hyrskynmyrskyn jälkeen istahtaminen Kurjenpolven eteen ja nostellessani esiin kaikkia niitä esineitä, joihin liittyy muistoja vanhasta kodista, olin yhtä aikaa iloinen ja haikeakin. Nyt on hyvä. Ne pienet tavarat, joita laatikosta esiin tuli, toivat mukanaan myös muistoja tästä hienosta harrastuksesta ja niistä kaikista ihanista ihmisistä, jotka siihen liittyvät. Jatkan nautiskelua Kurjenpolven parissa tänäänkin. Ihanaa elokuuta kaikille!

Paljon onnea Sirkka!

2010-08-15T07:55:00.005+03:00

Marjatan talossa juhlitaan tänään - onnea päivänsankarille! Talon emäntä on mahdottoman näppärä sormistaan ja taikoo mitä upeimpia miniasioita materiaalista kuin materiaalista. Minulta Marjatan talon pehmolelukokoelmaan lähti pieni virkattu panda ja EM:n valmiskehys. Nalle pääsi kuvaan, hän antaa synttärisankarille halauksen Kurjenpolven neitien puolesta!

Te ihanat blogini seuraajat käväisette aina jättämässä terveisenne. Ne eivät jää huomaamatta ja saavat aina mielen mukavaksi - kiitos siitä!

Laitetaanpa tähän kuvaterveiset myös tipusiltamme. Ihan kaikki eivät ole tässä yhteiskuvassa, kaksi puuttuu.

Mukavia loppukesän päiviä kaikille toivoen:

Marian syntymäpäivä

2010-07-05T07:43:00.005+03:00

Marian syntymäpäivää juhlittiin 4.7, lämpöiset onnittelut syntymäpäiväsankarille! Tämä nolo swappailija oli merkinnyt kalenteriinsa juhlapäiväksi 7. päivän, joten Marian lahja ei ollut perillä ajallaan... Kävin kurkkaamassa seuraavaa juhlijaa ja huomasin päiväyksen ja kauhistuin. Anteeksipyyntö Marialle myöhästymisestä!

Ajattelin, että Väinölästä voisi vielä löytyä muutama pienempi ikkunaruutu, johon nämä sopisivat. Välitalossakin piisaa ikkunoita, joten sinnekin ne saattaisivat käydä. Eivät ole kovin pitkät, joten käyvät aika pieneenkin ikkunaan. Materiaalina ompelulanka ja pikkuruisehko koukku. Tässäpä hieman lähempää tuota rakennetta. "Pidikkeet" voi irrottaakin ja sivuverhoa pitää myös suorana.

Lämpimimmät onnentoivotukset ja synttärihalaus Marialle syntymäpäivänäsi!

Nyt terästäydyn almanakkani kanssa ja toivotan kivoja kesäpäiviä kaikille!

Onnea Lotte!

2010-06-06T19:53:00.003+03:00

Synttäriswap-piirissä oli kesäkuun sankarittarena Lotte. Lämpimästi onnea Lotelle syntymäpäiväsi johdosta! Kuvassa lahjani Lotelle -virkatut verhot nallukaisten huvilaan. Verhot ovat rullalankaa, alareunassa on pieni lenkki, verhoja voi pitää suorana tai sitten koota ne lenkkeihin. Kuvan on ottanut päivänsankari itse, koska jätin kuvaamisen viime tippaan ja niinpä siinä sitten kävi että se jäi...

Kurjenpolvessa kesää vietetään varsin leppoisaan tahtiin, joten varsinaisia nukkistelupäivityksiä varmaan sitten syksymmällä. Ihania kesäpäiviä kaikille!

Yhtä juhlaa!

2010-04-28T20:33:00.016+03:00

Yhtä juhlaa on tämä ikääntyminen näin mainiossa seurassa! Olen mukana hauskassa synttärivaihtoswapissa ja olen saanut aukoa maailman suloisimpia pikkupaketteja oikein urakalla! Tässäpä kuvien kera osa näistä makupaloista, toivottavasti pääsen pian esittelemään niitä Kurjenpolvessa!

Villa Ikuisuusprojektin Marja oli tehnyt ristipistomaton! Hyvänen aika! Tässä vaiheessa täytyy muistuttaa, että omatekemäni ristipistomatto kesti syntyä kaksi vuotta ja vähän pienempikin ainakin puoli... Tosi ihanat värit matossa, passaavat upeasti Vienon huoneeseen! Mukana oli hapsumateriaaliakin, mutta minusta matto on kaunis näin. Korttikin on niin kaunis - kiitos Marja!

Maija oli kutonut synttäriyllätykseksi ihanan värisen, kesäiseen sisustukseen sopivan sängynpeiton. Nyt lähtee neitien sänkyvaatteet vaihtoon ja tilalle tulee kesäisempää tekstiiliä. Lumikkikirjaa tarvitaan heti maanantaina, neidit kun ovat lähdössä Tornion kirjastolle lukemaan satukirjoja lapsille koko toukokuuksi! Kiitos Maija ihanasta paketista! Minulla on näköjään kuvassa seuraakin...

Heli oli nikkaroinut upean kukkapöydän! Ihana viherkasvi ja kauniisti kukkiva Saint Paulia ja paljon luettavaa paketista löytyi - Seura-lehdessä makoisia juttuja, mm. "Martta pitää pintansa" sekä "Ruhtinasrokkia. Uskonpa, että neitejä saattaa hyvinkin kiinnostaa! Suurennuslasin avulla saisin itsekin luettua tekstin ja hauskat mainokset! Suunnittelevatkohan KP:n neidit matkaa Ranskaan? Kiitos Heli! :O)

Aino on ihan mieletön kirurginkäsi - en usko että normaalilla näkökyvyllä ja käsien vapina-asteella VOI tehdä näitä täydellisiä minisormikkaita! En saanut edes laskettua, montako nanosilmukkaa pikkuruisissa sormissa on ja jokainen ihan täydellinen - ne ja huivi ovat aivan ihana lahja, kiitos Aino!

Lotelta sain upean valikoiman kauniita nahkakenkiä joka lähtöön - työsaappaista punaisin sipsuttelusaappaisiin ja ihaniin korkkareihin! Lisäksi upeat nahkasormikkaat ja suloinen nahkalaukku! Meillä on Loten kanssa tähän liittyen vähän vaihtoakin, josta myöhemmin lisää.

Onko täydellisempää - näillä ovat neidit jo näköjään käyneet tekemässä pihatöitä ja ihan selvästi tuolla mudan ja puutarharoskan seassa näkyy höyheniä - niinpä tietysti! :O) Kiitos Lotte!

Heleenalta sain ihanan kahvihetken: rakastamaani Reutteria ihanassa ruusukuosissa, hienon pitsiliinan ja tosi upean tilkkupeiton! Vaili aikonee napata tämän sänkyynsä, hän katseli peittoa ihan sillä silmällä. Suloisia lahjoja - kiitos Heleena!

Marian paketista kuului kova kaakatus: olen kanahullu ja näitä höyhenveikkoja paketti oli pullollansa! Söpöt kana & kukkoparit saavat muuttaa Kurjenpolven kanalaa. Mukana oli aivan upeita kana-aiheisia kankaita, joista suunnittelin tekeväni myös itselleni kännypussin - kana-aiheinen sellainen olisi täydellinen! Lisäksi paketissa oli suloinen pikkunuken kehto ja aivan upea helmityönä tehty lintuhäkki neitien lintuharrastukseen! Ihania kaikki, kiitos Marialle!

Mirja oli jostain napannut kuvan neideistä odottamassa synttäripostia! :O) No voisi olla ainakin, ihana kortti! Kurjenpolven neitien kahvihetket ovat kyllä nyt taattua herkuttelua, sen verran upeita sokeriherkkuja kauniista paketista löytyi! Suklaakakkua, pikkuleipiä, leivoksia... ja lisäksi ihana kukka-asetelma ja hyvä palanen pitsiä! Kiitos Mirjalle makeasta lahjasta!

Marjatan talon violeteista pikkupaketeista kuoriutui huippuihana kanamainen yllätys - aivan upea kanankuva puulevyllä, tuon voisin panna seinätauluksi vaikkapa Vienon kanakuvakokoelman jatkoksi! Lisäksi todella kauniita keväisiä krookuksia ja vitsit minkälainen veska, kelpaisi minulle isommassa koossakin - aivan ihana! Kiitos Marjatan taloon ikimuistoisesta syntymäpäivälahjasta

Lämpimästi kiitoksia kaikille swap-ystäville ikimuistoisesta päivästä! Iloiset kiitokset myös kaikille muillekin onnittelijoille, on ilo vanheta kanssanne!

Jakkarat

2010-04-22T17:17:00.005+03:00

Meän Tyärten Minihuushollit- nukkekotikerhomme kokoontui jälleen askartelun merkeissä. HoO toimi ehtoisana askarteluemäntänä ja hyvät ohjeet olikin - kaikki saimme kerhokerralla jotakin valmiiksi! Tämä toteutuu varsinkin omalla kohdallani varsin usein, mutta kyllä vaan, jakkarat alakuvassa on mun! :O) Tähän pitäisi sitten linkittää vielä pitkä lista sponsoreistani, sillä vaikka kokoonnuimme keittiössäni, minulla ei ollut minkäänlaista tikkua eikä listaa omasta takaa. Kiitos siis tukijoilleni! :O)

Jakkarat maalasin lopuksi akryylivärein.

Tässä ovat koolla kaikkien jakkarat. Ovatpas ne sieviä!

Kurjenpolven keittiössä oli juuri sopiva paikka uudelle kättentyölleni.

Meillä koittaa kerhossa jälleen hauska ja jännittävä kuukausi. Osallistumme tänäkin vuonna Tornioviikoille kokonaisen kuukauden ajan ja näyttelyämme voi käydä katsomassa Rajakartanon ikkunalla. Tämän lisäksi rakentelemme pienempiä vitriinejä kirjastoon. Tiedän ainakin, että Vieno on lähdössä kirjastoon satutuntia pitämään - mitä muuta saamme aikaiseksi, siitä myöhemmin lisää!

Mini treasures wiki 1 vuotta!

2010-04-15T06:50:00.003+03:00

Mini treasures wiki viettää syntymäpäiviään! Paljon onnea meille kaikille ja isot aplodit ja sylillinen ruusuja JJ:lle! Jj tekee ihan mielettömän ihanaa työtä meidän kaikkien eteen ja on aina valmis neuvomaan ja auttamaan. Olenpa saanut henkilökohtaista puhelinpalveluakin toiselta puolelta maata, kun tumpelona en osannut lisätä Kurjenpolvikuvaani Wikin joulukalenteriin.

Kurjenpolvi sai hauskan tunnustuksen trafiikista blogini ja wikin välillä, tuntuipas hauskalta!

Pelargonia

2010-04-06T19:11:00.007+03:00

Rentouduin viikonloppuna minikukkasen parissa, askartelin tämän pelargonian. Olen tehnyt tällaisen joskus aikaisemminkin, Marian ohjeista jälleen:

Tässäpäs kukkanen nököttelee lähikuvassa. Saumasin mosaiikkipöytäni ja totesin, että mosaiikkeja liimatessa ei auta kiiruhtaa: irtonaiset pikkumosaiikit häviävät taivaan tuuliin laastia lisätessä.

Synttärionnea Mirjalle!

2010-04-01T06:58:00.003+03:00

Olen mukana pienessä mukavassa synttäriswap-piirissä. Tänään 1.4 juhlapäiväänsä viettää minitaituri Mirja! Onnea Mirjalle! Minä lähetin synttärisankarille alla olevan paketin: mosaiikkitarjottimen, orkidean sekä hiirulaisäidille taloustöitä varten patalaput ja essun taskulla.

Tässä muskottihiiriäiti esittelee kotitalousmuotia a`la Kurjenpolvi. Hän lähettää terveisiä kaukaisille jyrsijäsukulaisilleen ja toivottaa myös Mirjalle oikein hauskaa syntymäpäivää!

Onnea Mirja!

Kaktus & Co.

2010-03-29T18:45:00.006+03:00

Mineilysormi alkaa kevään myötä syyhyämään, huomaan! Mukavaahan se on. Nämä Wooperilta saamani rakkaat kulhot ovat puhutelleet viime päivinä ja keksin, että ne voisivat toimia ruukkuinakin. Eilen iski sitten yhtäkkinen tarve ryhtyä kaktusta tuskartelemaan. Inspiraatio löytyi Marian aikaisemmin tekemästä kaktuksesta ja tällainen tuli omastani, multa vielä purkista uupuu mutta ihan hyvin piikkipalleroni sinne istuu:

Ja mikä hauskinta, mineillä ei taaskaan tarvinnut yksin! Täytyy sanoa, että olipa taas mitä hauskimmat mineilyiltamat omien peipposten kanssa - naurua piisasi! Muisteltiin myös nuorimmaisen "Gaagaa" eli ihan kammottavaa kaktusrumilusta, joka kerran tuli vastaamme kirpputorilla. Se oli istutettu läpinäkyvään oluttuoppiin ja muoto oli, no, joku olisi voinut saada siitä joitain mielleyhtymiä... Kieltäydyin maksamasta rumiluksesta kahta euroa peipposten ruinutessa kuorossa, mutta kaktuksestaan eroon tahtova myyjä kai kuuli enkelikuoroni ja kiikutti Gaagan tuoreelle nuorelle emännälleen. Saimme sen siis ilmaiseksi, vaikka en olisi sitä vapaaehtoisesti ottanut, vaikka minulle olisi maksettu. Siitä asti se on meitä ilahduttanut, on hyvin elinvoimainen, kasvaa omintakeiseen muotoon ja kellahtelee kumoon. Mutta Gaaga on edelleen ainoa huonekasvimme, jolla on nimi! :O)

Nämä kaksi kukkivaa kaunotarta tehtiin taikataikinasta. Nuorimmaisen pylväsmallin kanssa oli tekeminen, taikataikinamme oli kai vähän löysää, kun pylväs ei meinannut millään pysyä pylväänä uunissa!

Tänään lähti synttäritoivotus eräälle erittäin taitavalle naiselle, kerron myöhemmin, mitä pakettiin sujahti!

Mosaiikkia

2010-03-26T20:11:00.001+02:00

Teimme ihanien nukkekotiystävieni kanssa mosaiikkitöitä. Ihanaa, rentouttavaa puuhaa, tykkäsin! Näistä puuttuu vielä laasti välistä, sitten ovat valmiit.

Orkideat

2010-03-23T07:18:00.005+02:00

Löysin viime vuonna Fimosta aloittamani orkideat ja liimasin ja istutin kukkaset kahvinpuruihin. Kukat ovat väritöntä Fimoa, joten tuiskasin terälehtiin väriksi hieman valkoista akryyliä.

Tänään tapaamme nukkekotiharrastajien kera täällä meillä ja askartelemme nanomosaiikin kanssa - mukava ilta siis odotettavissa!

Pientä aikaansaannosta

2010-02-07T08:13:00.003+02:00

Kurjenpolven blogin uusi vuosi on avattu! Vuosi on jo pitkälle helmikuussa ja minipuolella on tapahtunut kaikenlaista pientä. Näistä mainitsemisen arvoinen on kiva kymmenen hengen synttäriswap-piiri, johon olen alkanut valmistautumaan. Sen lisäksi on ollut tällainen tuunaustyö työn alla. DHE:n tuolit ovat vähän "hengettömiä" ja pistelinkin yhteen kokeeksi uuden päällisen. Materiaali on ohuenohut villa, joka tässä kevätauringossa pörhistelee. Raaputtelin tuolin pintaa vähän hiekkapaperilla. Nämä ovat kuitenkin aika kivan värisiä jo itsessään, joten väriä en ryhtynyt muuttamaan.

Viimeksi teimme kerhossa lamppuja. Itse viikkasin Helin tildapapereista pienet vekkilamput ja askartelin Tellun lääkemitasta tämän pienen kukkaislampun. Kiva kerhokerta olikin!

Bloginpito aiheuttaa vähän huonoa omaatuntoa. Olisi niin kiva löytää puhtia päivittää tänne aina kaikki jutut, mitä aikaiseksi saa. Elämäni on kuitenkin loksahtanut viime vuoden lopuilla niin hurjalle vaihteelle, että se ei onnistu oikein edes yrittämällä. Valittaa en voi, olen vuosikausia haaveillut koulutustani vastaavasta työstä ja nyt minulla sitä on, oikein kaksin kappalein. Eikä se ensimmäinenkään työpaikkani ohi ole, vaan käytännössä hoidan nyt kolmea työmaata. Yhtä 50% työajalla, Taidekerho Sutista Aineen taidemuseossa 35% työajalla ja omaa pikkuista hartiapankkiani sitten lisäksi. Tykkään työstäni /töistäni kovasti ja olenkin ajatellut, että nämä ovat nyt niitä ruuhkavuosia kai sitten.

Nukkekotiharrastukseni pitää edelleen pintansa ykkösasiana silloin, kun haluan rentoutua ja miettiä jotakin ihan muuta.

Jouluaatto

2009-12-24T20:43:00.002+02:00

Reettan paketti kruunaa jouluaaton; suloinen valkoinen herätyskello pienen virkatun liinasöpöläisen kanssa. Kiitos Reetta kivasta joulukalenteritoveruudesta!

Näin aattoiltana haluan toivottaa Lämmintä ja Rauhallista Joulunaikaa kaikille blogiystävilleni!

23. joulukuuta

2009-12-23T20:53:00.001+02:00

Saana Nukkekoti Kettulasta oli tämän päiväinen nukkekotikalenteriystäväni. Ihanaakin ihanampi Suojelusenkeli-taulu kauniisti kehystettynä. Tämä on meidän monen, myös minun lapsuudestani tärkeä kuva, joka sykähdyttää aina vain. Lisäksi Saana oli tehnyt todella kauniit kaulakorut kummallekin Kurjenpolven neideistä ja olipa mukana vielä kaunis kimppu valkoisia kukkasia, taitavat olla neilikoita. Ihania, kiitos Saana!

Hurrrja joulutervehdys Rauhaniemestä!

2009-12-22T19:52:00.006+02:00

Ällistyttävien, ihanien ja ihmeellisten jouluyllätysten sarja jatkuu! Viime päivinä olen saanut nautiskella paitsi ihanaisista joulukalenteriluukuista, myös yllättäen ja pyytämättä saapuneista jokatytön unelmakengistä, Loten Manolo Blahnikeista. Mutta eipäs tässä ollut vielä kaikki, koska postilaatikosta löytyi tänään hieno punainen paketti kera joulukirjeen. Kuvassa kirje näkyy taka-alalla, kuvassa ovat Rauhaniemen kauniit tyttäret Ester, Anna ja pikkuinen Sofia. Kirje on siis Rauhaniemestä Kristiinalta ja hänen ihanalta nukkeperheeltään.
Muistin Kristiinan kirjettä lukiessani hänen kerran maininneen eräästä, joka makoilee "suu ammollaan" hänen työpöydällään. Kummalliselta se silloin kuulostikin! Hauskan joulukirjeen luettuani avasin varovaisesti paketin ja silloin arvoituksellinen juttu selvisi: Kristiina on tehnyt Kurjenpolveen, käsittääkseni neulahuovuttamalla, ihan mielettömän jääkarhutaljan! Siis taivas varjelkoon! Leukani loksahti luultavasti yhtä suurelle kuin karhusella, niin suuri oli hämmästykseni. Uskomattoman upea, hieno, uskomaton työ, jota ei voi kuin hämmästellä! Mistä Kristiina on tämän keksinyt - miten ihmeessä tämä on nyt minulla!

Tässä näkyy tämä mahtava pää ja mahtavat hampaat ihan lähietäisyydeltä! Ja nallella on ilme, erittäin jäätävä sellainen, joka kertoo että erittäin hurja on tämä otus eläissään ollut. Pää on ihan tavattoman kaunis, todella hienoa ja kaunista työtä. Ihan tiiviskin ja tuo kuono ja mustat huulet - en ikinä osaisi tehdä tällaista!

Olen mykistynyt, sanaton, järkyttynyt ja aivan sanomattoman iloinen ja kiitollinen. Minulla on uskomattoman upeita nukkekotiystäviä ympäri Suomea - kiitos Kristiina, tiedät varmasti, että tulen vaalimaan tätä hienoa työtä suurena aarteenani. Kiitos!

22. joulukuuta

2009-12-22T06:50:00.005+02:00

Enää kaksi yötä jouluun! Tämän aamuinen joulukalenteriluukku kätki sisälleen Tippaliisan! Juu, kun ajattelen Tippaliisan blogia, minulle tulee mieleen nämä neulotut pienet mollamaijat. Ja kun nappasin tämän kuvan ja tallensin sen koneelle, sen nimeksi tuli automaattisesti Tippaliisa! :O) Ihana pieni molla tämä onkin, niin suloinen sinisilmä ja lettipää sievässä punaisessa mekossa.

Pienen Tippaliisa-mollan lisäksi paketissa oli vaikka mitä muutakin.

Ilmeisesti englanninlakritsiaddiktini on jo legendaa, koska Kurjenpolven neiditkin saivat sitä näin soman purkillisen. Hyvä, riittää kummallekin! Kukko pitää sisällään aamiaismunia ja on samaa sarjaa kuin eiliset munakupit. Ristipistotyönä tehty hienon enkelityön taidan kehystää ja laittaa seinälle. Enkeli on lisäksi minipieni, ihanan mallinen virkattu enkelikoriste, joka taitaa löytää paikkansa Kurjenpolven joulukuusesta.

Mulla on Manolot!

2009-12-21T21:36:00.003+02:00

Ettei vain jännitystä puuttuisi joulunajasta, postilaatikosta putkahti pieni mysteeripaketti Lotelta.

Saatekirjelmän kera pienessä rasiassa olivat nämä jumalaisen kauniit ja taatusti ihan aidot Manolo Blahnikit - punaisena! Voi jee, mitä tässä voi enää sanoa! Taivas varjelkoon, että joku voi olla pientä, sievää ja täydellistä ja niin kerta kaikkiaan kaunista! Lotte epäili, että nämä voisivat olla jomman kumman Kurjenpolven neidin tanssikengät hurjilta nuoruusvuosilta. Ehkäpä, voin kyllä kuvitellakin Vienon tangoavan näiden kanssa aamutunteihin! Nämä ovat todella kauniit, kiitos koko sydämestäni Lotte ihanasta ja hymyn huulille tuovasta yllätyksestä!

21. joulukuuta

2009-12-21T20:41:00.006+02:00

Tippaliisa on joulukalenteritoverini tänä vuonna ja hänen kanssaan vaihdamme joulukalenterin vuodelle 2010. Siihen tuntuu olevan niin pitkä aika mutta äkkiä tuo vuosi taas vierähtää! Tippaliisan kalenteriluukku on yhtä yltäkylläisyyttä: kranssi, havupallo ja maailman herttaisimmat kananpoikamunakupit! Vitsit, nämä ovat ihan ehdoton juttu Kurjenpolven neitien aamiaispöydässä!

Lisäksi paketissa oli Tippaliisan tekemiä ristipistotyynyjä kaksin kappalein! Olen aina ihastellut hänen mieletöntä jaksamistaan näiden minitöiden kanssa, ristipistotöitä on syntynyt aina, kun Nukkekoti Reinassa piipahtaa ja ne ovat viimeisteltyjä, loppuunsa tehtyjä! Mikä kadehdittava piirre ihmisessä! Aivan ihanan upea paketti, kiitos Tippaliisa! Niin ja jos jouluaaton suunnitelmat ovat vielä puolitiessään, suosittelen joulua Kivelän joulupöydässä!

Joulukuisia päiviä

2009-12-21T20:16:00.007+02:00

Aivan sulokäpyjä pikkuriikkisiä nallenpulleroita löytyi hienosti koristemaalatusta arkusta. Upeita ruusukuvioita, todella taitavaa ja pientä maalausjälkeä - kiitos Anname, tämä on upea!

Leilukan paketista kuoriutui minipieniä mosaiikkeja pannunalusen muodossa sekä kaunis vihreä piirakkavuoka. Suloisia ja suosikkiväreissäni, kiitos Leilukka!

Postaukseni laahaavat vähän perässä, mutta luukut aukaistaan ja taivastellaan ihan aikataulussa. Ihania juttuja niistä löytyykin, joka ikinen aamu! Tässäpä pieni kuvakooste saamistani ihanuuksista. Lämpöisin kiitos Anname, Anneve ja Malakoffit sekä Leilukka, olette ihania joulukalenterikavereita! :O)

Tosi hieno jouluinen kranssi ja aivan upea ruusutaulu! Näille löytyy heti paikka Kurjenpolvesta. Taulu on hurjan kaunista maalausjälkeä ja jiirejä tarkastelin huokaillen - miten ihmeessä tämän oikein teette!
Todella kaunis punaruskea huurrelasinen pullo sekä pieni sievä peili puukehyksillä löytyi tästä paketista. Aivan uskomattoman hienoja esineitä, kiitos Annave!

16. joulukuuta

2009-12-16T07:10:00.001+02:00

Annamen aamun kalenteriluukusta löytyi pikkuruinen kultakelloin ja - nauhoin koristeltu ovikranssi sekä iso purnukka ihanaa vattuhilloa! Ai että miten söpö purkki onkaan, näitä ei voi olla koskaan liikaa. Kiitos Anname!

Eilen illalla Meän Tyärten Minihuushollit-kerhomme kokoontui Aineen taidemuseolle. Pöytä oli lastattu pipareilla, tortuilla, suklaalla ja toffeella sekä sikaareilla - kyllä vain! Yhteislaulu raikasi ja meno oli mukavaa. Meillä oli juhlan kunniaksi mukana myös uusi jäsen ja ensi vuoden kerhokerrat saivat kaikkien näpit jälleen syyhyämään. Hauskaa on luvassa siis ensi vuodellekin! Erittäin salainen jouluystävä-swap oli myös illan ohjelmassa. Minä "yllättelin" HoOn ja minua yllätti Tellu hurjan runsaalla ja mitä söpöimmällä itse tehdyllä paketilla.

Siis kaikki tässä kuvassa on Tellun tekemää, paitsi kakku, joka on Tellun tyttären. Siis omena ei ole puusta pudonnut kyllä minnekään! Ihania juttuja - kynttilänjalka on taivaallisen kaunis. Piirakat ja minit piparit ovat suloisia niin ikään ja aina tarpeellista tavaraa keittiössä. Iso pussi omppuja sekä ampparinpesiä Kurjenpolven vinttiin. Vau! Kiitos Tellu, aivan hurmaavan ihana jouluyllätys!

Kiitos hauskasta pikkujouluillasta jokaiselle yhdessä ja erikseen, on tosi mukavaa odottaa taas ensi vuotta ja uusia yhteisiä kujeita!

15. joulukuuta

2009-12-15T07:01:00.001+02:00

Aivan uskomattoman suloiset pienet kiinalaishenkiset tossut löytyivät aamun paketista, jonka lähetti Sinikka. Suloiset kuin mitkä, ottaisin tällaiset mieluusti myös itselleni!

Tänään juhlimme Meän Tyärten Minihuushollit-nukkekotikerhomme kanssa pikkujoulua. Minullakin on paketti valmiina erittäin Salaiselle Jouluystävälleni! Jännitystä siis tiedossa!

14. joulukuuta

2009-12-14T06:50:00.001+02:00

14. päivän luukusta löytyivät huopaiset nilkkakengät Kurjenpolven neitien kokoa hienossa vihreässä kenkälaatikossa silkkipaperiin pakattuna. Aivan ihanat huopikkaat, näissä on liukumaton pohjakin, pysyy neidit pystyssä liukkaillakin! Paketista löytyi myös suloinen vaaleanpunainen hyasintti, joka on varma joulun tuoja. Kiitos Sirkka ihanasta kalenteriluukusta!

Monta joulukuun päivää: 8., 11., 12., ja 13. joulukuuta

2009-12-13T18:34:00.009+02:00

Monta ihanaista pakettia on aamuisin aukaistu, mutta blogipäivitykseni ovat jäljessä! Anteeksi, se ei johdu innostuksen ja inspiraation puutteesta, pelkään vain välillä, että olen vain haukannut marras-joulukuussa liian suuren palan. Perustyöni lisäksi teen kahta tosi mukavaa hommaa, toista aina niin ihanalla Aineella, toista ihan uudessa paikassa, Humakissa. Aine jäänee joulukuun lopussa, mutta tuon toisen pestin pidän koko ensi vuoden. Nämä olivat vain tarjouksia, joista oli vaikea olla kieltäytymättä, niinpä teen hommia nyt loppuvuoden ihan joka ikunen päivä. Siksi siis kalenteri on vähän jäljessä, mutta se asia korjaantuu nyt!

Ensin syvennytään 8. päivän luukkuun. Olen ollut sekaisin kuin Käki tämän vuoden joulukalenterissa ja kasipäivän luukku on jäänyt kelkasta jo päiviä sitten. Ihana paketti on Tiinalta ja siellä on maailman täydellisin pieni kannu sekä tuo kukka, jonka nimeäisin vaatimattomilla hortonomintiedoillani gladiolukseksi. Tässä paketissa olivat myös ihan mahdottoman pienet minihelmet, jotka erehdyksessä laitoimme toiseen Tiinan pakettiin, peipposeni avasivat vahingossa tämän ja korjasivat erehdyksenä hieman hassusti. Paketti on kuitenkin suloinen kuin mikä, kiitos Tiina!

Ja sitten välissä oli pari päivää ja Ainon paketeista toinen paljasti tällaiset hurmaavat minisukat! Nämä on täytynyt neuloa ihan ohuilla silmäneuloilla ja jollain täysin hengettömällä langalla. Mutta kun niissä on palmikotkin! Kääk Aino! Täytyy sanoa, että Vieno saa näistä aivan ihanat ja täysin sopivat unisukat yöksi! Kiitos Aino!

Lissun kanssa vaihdoimme myös kaksi luukkua. Ensimmäisestä luukusta eli 12. päivä paljastuivat nämä kauniit enkelityynyt. Ihanan romanttiset ja suloiset pikkutyynyt sujahtavat jomman kumman neidon petiin. Luulen, että Vienon, nämä ovat hänen tyyliään! Aivan ihanat, kiitos Lissu!

13. joulukuuta avasimme toisen Lissun paketin. Aivan huippukaunis kylpytakki, minipieni saippua, pehmoinen pyyhe ja vielä hyvää tuoksua suihkepullossa. Oi että - kiitos Lissu! Nämä myös menevät eräälle romantikolle, arvannette, kummasta neidistä on kyse!

Joulukalenterivaihto on joka vuosi aivan yhtä ihanaa! En voisi kuvitellakaan jättäväni tätä enää väliin. Tästä nauttii oikeastaan melkein koko perhe, peipposet avaavat näitä äidin aarreluukkuja aina vielä suuremmalla innolla kuin omiaan. Ehkä hekin sitten lähivuosina voisivat ryhtyä omaan kalenterivaihtoon. Tiedän melkoisen varmasta lähteestä, että toinen neitosista saa joulupukilta ihan oikean harrastajanukkekodin. Sielä asuu varmasti aluksi Siili-Pikkaraisperhe sekalaisine ystävineen, mutta ehkä sitten joskus.

Peipposista puheen ollen joulukuussa iloa on tuottanut myös se asia, että olen keksinyt yhteistä mukavaa tekemistä teini-ikäiseni kanssa! Kyllähän me yhdessä puuhaamme kaikenlaista, mutta sellaista erityistä meidän juttua ei ole kyllä oikein ollut viime aikoina. Nyt meillä on ollut jo monta hauskaa iltaa tämän puuhan parissa:

Meillä on siis huopapallopaja. Teini tekee mummolle joulupukin apulaisena tuollaista punavalkoista kaulakorua. Minun palleroni ovat noita ihmeellisiä violetin ja vihreän sävyjä. Pikkupeipposet ovat rysäyttäneet sitten kerralla rohkeasti ja kunnolla mustaa, punaista ja keltaista.

Tällaista puuhaa siis nyt, kun kolmaskin adventtikynttilä on syttynyt. Toivon ihania joulukuunpäiviä jokaiselle blogissani pistäytyvälle!

10. joulukuuta

2009-12-10T07:25:00.001+02:00

Kymmenes päivä ja kymmenen pientä munaa sekä huipputäydellinen pieni tuohikori! Aivan käsittämätöntä kädenjälkeä, kori on viimeistä piirtoa myöden kuin oikea, iso tuohikori. Ja munat ovat raskaita ja soikeita - ihan kuin oikeita. Uskomattoman suloinen paketti, kiitos kiitos Aino!

9. joulukuuta

2009-12-09T07:19:00.001+02:00

Ihana metallilankakori löytyi Piipan paketista! Tämä on ihan huippusöpö, kiitos! Tuossa kelpaa säilytellä vaikka vihanneksia tai munia Kurjenpolven keittiössä.

Ja munista puheenolleen, tällainen kiekuja tupsahti paketista myös! Siis aivan upean ihana kukkotyyny! Vau! Se on tehty kirjontalangalla maalaten - ihan mielettömän hieno tekniikka, jonka jälki on aivan kuin maalauksessa. Siis upeita juttuja, kiitos Piipa!

7. joulukuuta

2009-12-07T18:33:00.002+02:00

Vaili näyttää kuvassa vähän väsyneeltä - voiko nukkensa kanssa jakaa saman tunteen?

Minulla on nimittäin näin loppuvuodesta just sellainen olo, kuin Vaililla kuvassa! No, onneksi seitsemäs luukku toi helpotusta jouluvalmisteluihin, nimittäin koko pellillisen iihania luumutorttuja!

Tiina oli tehnyt myös aivan hurmaavan herttaisen minipienen tuohikorin. Vitsit, olen ihan heikkona näihin tuohijuttuihin, nämä ovat niin upeita, enkä ikinä saisi näin pientä ja sievää aikaiseksi. Lisäksi söpöjä pyöreitä ja soikeita puuhelmiä sekä mikroskooppisen pieniä helmiä vaikka minkälaisia askarteluja varten. Kiitos Tiina ihanasta yllätyksestä!

Itsenäisyyspäivä

2009-12-06T17:54:00.001+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille Kurjenpolvessa vieraileville!

Ihanan kuutosluukun takaa löytyi aivan upea, tyylikäs ja hienostunut smaragdinvihreä hattu! Täydellisen upea hienolle neidille!

Kiitos Leilukalle, hattu on upea! Tässä Vaili ihastelee, Vienon tyyliin tämä istuu kyllä kuin nenä päähän. Tässä hattu vielä lähikuvassa.

5. joulukuuta

2009-12-05T08:18:00.001+02:00

Näin makoisia makkaroita, hunajaa ja melonia saivat Kurjenpolven neidit joulupöytäänsä! Kyllä kelpaa siivutella, kun makkaraakin on monenmoista! Nämä ovat itse tehtyjä, tosi hienoja herkkuja! Kiitokset Sinikka!

4. joulukuuta

2009-12-04T12:30:00.002+02:00

Voi miten ihana paketti odotti aamulla avaamista! HoO n paketista paljastui kaunis orkideataulu (ne jiirisakset ovat kyllä huiput, kehykset ovat just ja jetsulleen, ihan huippusiistit!), ihana rautalankatyö sekä herkkupussi! Nami! Orkideataulu sopii muuten nyt mitä parhaiten Kurjenpolven lintuhuoneeseen, jahka se valmistuu. Ihana, kiitos HoO! Kuvassa on lisäksi Sirkan lähetämä ihanainen nukkekotikokoinen joulukalenteri. Kiitos Sirkka, en kyllä raaskinut avata kuin vasta yhden luukun, kun kuva on niin kaunis!

3. joulukuuta

2009-12-03T07:42:00.003+02:00

Outi tietää ihan selvästi, että olen heikkona Reutteriin! Tämä ihana suolasalkkari paljastui kolmannen päivän luukusta. Siis ihana, ihana! Sitä paitsi - minun Reutterin hellani on punainen ruusukuvioitu, joten tämä on täydellinen pari sille. Kaunis kuin mikä, kiitos Outi!

Simmut kiinni joulukalenteriystävät!

2009-12-02T17:57:00.003+02:00

Joulukalenterivaihtoon kanssani ryhtyneet voivat nyt klikata itsensä toisaalle, koska seuraa salainen postaus! En ole kuvannut erikseen lähetettyjä paketteja, vaan kokosin kaikki yhteen kuvaan ja räps! tässä ne ovat. Eli paketeista löytyy näitä, vuoden aikana syntyneitä minejä.

Liila-poika kuvassa nautiskelee poppelia.

Tässä ne kaikki sitten ovat. Oikeastaan en ole vuoden aikana kummoisesti muuta saantukaan aikaiseksi. Ylipäätään Kurjenpolven remppailut ja varsinaiset aikaansaannokset ovat olleet vuoden aikana aika vähäiset. Selkeästi näkyvin lienee ulkopuolen tiiliverhoilu, keskeneräinen sekin. Onneksi Kurjenpolven neidit ovat hyvin ymmärtäväisiä ja asustelevat melko lailla mukisematta keskeneräisessä kodissaan. Hyvä niin!

Enkeleitä lasista ja pitsistä

2009-12-02T17:25:00.001+02:00

Heliltä saamani tiffanyenkeli on nyt tässä kuvassa, tämä löytyi luukusta 31.11. Aivan ihana, tämän voi laittaa Kurjenpolven ikkunaan. Kumpikin neideistä arvostaa taidekäsityötä ja minä myös, suloinen kuin mikä!

Tässä seuraa taas sarjaa "erikoiset otokset". Eli yritin kuvata pikkuruista virkattua pitsienkeliä, joka ei ole musta, kuten kuvasta voisi päätellä, mutta sen kuvaaminen oli heikossa valossa ihan käsittämättömän hankalaa. Enkeli on virkattu ompelulangalla.

2. joulukuuta

2009-12-02T17:21:00.001+02:00

Toinen päivä joulukuuta ja suloinen pieni rasia täynnä hienoja lemonaadipulloja. Suloisia, korkitkin kuin oikeat! Söpöläiset oli pakattu sievään rasiaan - kiitos MarEvelle kivasta yllätyksestä!

1. joulukuuta

2009-12-01T17:16:00.006+02:00

Tulihan se kauan kaivattu päivä ja joulukalenterin avaamishomma saatiin alkuun! Eipä tietenkään kommelluksitta, sen tietävät kummatkin kalenterikaverini Tiinat! :O) Mutta siis tänään sain avata ihka ensimmäisen jännittävän pikkupaketin, josta löysin seuraavat ihanuudet: Ihan mieletön miniheijastin! Vaili tarvitsee ihan ehdottomasti nyt kunnollisen pompan ulkoilua ja tätä heijastinta varten. Tosi suloinen ja toimiva, testattu on! Söpö kuin mikä! Lisäksi paketista löytyi inspiraatiota herättelevä korunosa, tarvitsenkin tällaista kun jaksan taas ryhtyä sähköasennushommiin. Aivan upean käsinmaalatun tarjoiluastian sekä suloisen puutarjottimen Tiina oli pakannut pakettiini myös! Ihania ovat, kiitos Tiina mukavasta pakettiyllätyksestä!

Esiteltävänä minulla on myös Helin kanssa tekemäni ikkunaverho-lintuhäkkivaihto. Heli toi minulle kauniin paketin, josta kuoriutui tämä upea lintuhäkki. Heli on sen itse kolvannut, lisäksi siihen on tehty jos mitä käsittelyjä, jotta se pysyy kirkkaana. Sen pohja on lasia ja siinä on toimiva sarana sekä salpa, että tindet saa teljettyä tarpeen vaatiessa häkkiin. Tämä on tosi ihana kapistus ja tulee saamaan kunniapaikan Kurjenpolvesta! Halusin häkistä ison, koska tarkoitus on askarrella sinne koko meidän lintukatraamme, kaikki kahdeksan kujertajaa ja kiljujaa minikoossa. Häkissä on myös asianmukaiset orret istuskelua varten. Voi vitsi että tämä on hieno! Heli on nähnyt ihan mielettömän vaivan tämän kanssa. Vielä kun printaan pohjalle sanomalehteä ja löydän jostain minisiemeniä siemenautomaattia varten, on komeus valmis. Kiitos Heli, tämä on todella ihana ja mieleinen!

Heliltä sain vielä jotain ihanuutta, jonka sovimme 30.11 luukuksi. Sen kuvan näette tässä sitten kohta!

Piti tietenkin heti ryhtyä kokeilemaan linnunmuovailua. Sain jonkinlaisen miniundun aikaiseksikin fimosta ja paistoin sen. Se tipahti kuitenkin lattialle, ja pitkä pyrstö hävisi sinne jonnekin leivänmurujen sekaan. Uusi yritys siis tulossa, tähän voin kokeilla vielä maalausta.

Oi ihana joulukuu!

Joulukalenteri 2009 lähti matkaan

2009-11-17T18:49:00.006+02:00

Kiikutin tänään postiin ison kassillisen pieniä paketteja. Kaikki kalenteriini osallistuneet saavat siis pakettinsa huomenna tai viimeistään ylihuomenna. Tämän meän perän tyäret saavat omansa kun nähdään - siis Heli, HoO ja Outi. Laitan tähän vielä kaikkien osallistujien nimet ja kirjoitan nimen viereen, jos pieni paketti on tupsahtanut jo tänne päähän. Joulunodotusta siis kaikille meille, jotka sormet syyhyten kuun vaihtumista odotamme! :O)

30.11 Heli 1. Tiina Paketti täällä - jännittävää! :O)2. MarEve paketti tullut, kiitos! 3. Outi ja Veikkolan vaari Paketti saatu4. HoO paketti tuotu porstuaan saakka 5. Sinikka paketti tullut, jännittävää! 6. Leilukka Paketti perillä!7. Tiina juu, paketti on täällä! 8.Tiina kuten tämäkin! 9. Piipa kuka jaksa odottaa joulukuuhun, kun pakettikin on jo tullut? 10. Aino paketti tullut ja ihan vähän vain olen sitä helistellyt 11. Aino ei sentään, en helistellyt, mutta tätä ehkä vähäsen! 12. Lissu Ihanaa postia tullut! 13. Lissu ja tämäkin 14. Sirkka Postia tullut!15. Sinikka pikkupaketti on perillä! 16. anname paketti perillä - kiitos! 17. anname tämä myös, jännittävää!18. anneve Postitontut toivat pienen lähetyksen, jännitys tiivistyy! 19. anneve Perillä on! 20. Leilukka Kiitos, paketti perillä! 21. Tippaliisa Jännittävää! :O) 22. Tippaliisa Perillä on! 23. Reetta Paketti on perillä, kiitos Reetta! 24. Saana Jännitys tiivistyy...25. HoO Myös täältä tullut suloinen pikku lähetys!31.12 Minna Jännittävää kirjepostia saapunut!

Montako yötä vielä, että saa avata ensimmäisen?!?

Kransseja

2009-11-15T15:05:00.005+02:00

Tein tänään tällaisia kransseja. Peipposet ryhtyivät eilen illalla fimoilemaan, joten se tarkoitti sitä, että oli toimittava mikäli massasta mieli itselleen vielä jotakin, sen verran tuotteliaita mineilijöitä nämä nimittäin ovat.

Muotoilin sitten vain rinkuloita kranssipohjiksi. Aamulla mineilysormea syyhytti siihen malliin, että päällystelin kransseja valmiilla Flowersoftilla, kesällä keräämälläni jäkälällä ja sitten vielä pikkuruisilla hirssinsiemenillä.

Ylhäällä hirssinsiemeniä, alhaalla jäkälää, oikealla Flowersoft Vintage Christmas-sekoitusta.

Tässä sitten koko pläjäys, ruseteilla ja nauhoilla koristeltuna.

Vieno esittelee tässä uusinta hankintaamme - iihanaakin ihanampaa Pauligin kahvipusseista tehtyä kauppakassia. Kurjenpolvessa arvostetaan kierrätystä ja päätimmekin neitien kanssa yhdessä siirtyä kerta heitolla nykyaikaan, vaikkakin Kurjenpolven aika on ollut kai melko mielikuvituksellista tähänkin saakka. Nykyään on nimittäin paljon niin ihania juttuja, joita nukkekotiin haluamme, mukaan lukien nyt sitten tämä kahvipussikassi.

Kassi on löytö Huutonetin kautta, tekijänä Väinölän Marian äiti. Tästä voimme siis jälleen nähdä, että mineilytaito on monesti myös ihan sukuvika! :O) Hieno kassi, siitä olemme Vienon kanssa samaa mieltä!

Jotakin valmistakin, vaihteeksi!

2009-11-09T19:07:00.006+02:00

Koska minulla on yleensä aina kaikki projektit kesken, esittelen tässä nyt aivan itseänikin ilahduttaakseni vähän oikeesti ihan valmiita juttuja. Aloitetaan patalapuista, tässäpä muutama:

Kynttiläkranssin tein pahviin jäkälää ja Flowersoftia liimaillen. Hammastikkukynttilät esittävät kynttilöitä:

Rautalanka-askartelu on koukuttavaa! Opin kerhotapaamisessamme kynttilänjalan vääntämisen alkeet ja olen vääntänyt niitä ja paljon! Kuvaan on päässyt vain osa tuotoksistani, suurin osa jaloista on vintturoita tai muuten vänkkyröitä. Näihin liimasin vähän Flowersoftia manseteiksi ja maalasin hammastikut kynttilöiksi ompelulankasydämineen.

Jakkarat olivat pitkään ihan puunvärisiä, kunnes päätin tarttua härkää sarvista ja kokeilla koristemaalailla niitä hiukan.

Maalaus olikin niin kivaa, että tilasin nipun tarjottimia Nukkekoti & Lelusta. Ohuinkin siveltimeni tuntui tosipuuhassa aivan liian paksulta ja ohuestakin viivasta levesi äkkiä paljon suunnittelemaani leveämpi lehti tai muu viiva. Mutta tällaisia tein näistä:

Yhdessä tarjottimessa on maalaukseni sijasta tarra - DH poimi sen suosikikseen, kun kysyin mikäs näistä olisi hienoin... Väärä vastaus siis! :O)

Leipälapioissa jatkuu sama kukkaisa linja. Leipälapiot ovat valmiita, ostin ne kesällä Suskin ja Ainon kanssa askartelukauppoja kolutessamme.

Joulukalenteriaskartelut ovat loppusuoralla ja oikeastaan vain paketointia vailla. Laitan blogiin tiedot lähetetyistä paketeista. Muutamia joulukalenteriluukkukirjeitä on minullekin saapunut, oi tule jo joulukuu! :O)

Suuri sydän

2009-11-01T15:35:00.003+02:00

Surua on vaikea pukea sanoiksi, miniatyyritaituri Jaana on poissa. Harrastuksen kautta tutuksi tullut Wooper on ollut niin minulle kuin varmasti kaikille suomalaisille nukkekotiharrastajille suuri innoittaja ja inspiraation lähde loputtomalla kekseliäisyydellään ja taidoillaan. Naurua, lämpöä ja huumoria ja vilpitöntä auttamisen halua Jaanalta sai aina, milloin minivinkkien ja ideoiden muodossa, milloin muulla tavalla. Aina hän auttoi, aina lähti pyyteettömästi mukaan kaikkeen, kun jotakin kysyi tai ehdotti.

Alla on kuva Jaanan tekemistä ankoista ja pupuista, jotka saivat minut kyyneliin pari joulua sitten ja joista kerroin teille silloin.

Sain joulun aikaan yllättäen suuren paketin postista. Jaana oli ommellut kymmenittäin pupuja ja ankkoja pehmeistä velourtilkuista. Kaikilla oli eriväriset nokat, vartalo ja korvat ja kaikille käsin kirjotut silmät ja pupuilla nenät. Pupuissa helisi kulkunen. Minä lähetin helisevät pehmot Vita Karlan kautta Petroskoin lastensairaalan pienille asukkaille jaettavaksi.

Jaanan sydän oli suuren suuri ja olen kiitollinen, että sain hänet tavata.

Korttikauppa

2009-10-28T07:02:00.009+02:00

Tervehdys miniystäville! Minirintamalla on taas vähän hiljaisempi jakso käynnissä, mutta pinnan alla kytee. Joulukalenteri valmistuu vähitellen ja yksi pikkuinen kalenteriluukkupakettikin on jo minulle tullut - kiitos vaan Reettalle!

Varsinainen postaukseni koskee tällä kertaa korttikauppiaan uraani. No, ei nyt sentään, mutta olen mukana projektissa Joulu - ja lelumuseon ystävät, jossa kuvattiin kauniita vanhoja jouluisia esineitä joulukorteiksi. Tähän joukkoon mahtui mukaan yksi kuva myös Vailista ja Vienosta joulufiiliksissä, vaikka eiväthän neidit mitään antiikkisia olekaan. Kaupustelen siis alla olevaa joulukorttia yhdistyksen hyväksi, hinta postikorttikokoisella kortilla on 1.20e kpl tai 20kpl 18 euroa. Postikulut tulevat tähän lisäksi.

"Kurjenpolven joulu" on siis kuvattu Kurjenpolven teehuoneessa ja sieltä löytyvät talon kaikki asukkaat: Vaili ja Vieno, lattialla kehräävä Manu ja Kerttu-koira. Kuvassa on paljon teiltä, rakkaat nukkekotiystävät, lahjaksi ja swapeissa saamani kauniita esineitä; himmeli, olkipukki, tonttusia, kranssi, sokeriastia, kuusenkoristeet... Ja tietysti pääosan esittäjät, Vaili ja Vieno, jotka ovat Taru Astikaisen nukkeja, huopaeläinten tekijä on Hanna Meronen. Joulukortti on postikorttikokoa ja toisella puolella siinä on osoiteviivat sekä toivotus Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. Kortti on pinnaltaan himmeä eikä siis kiillä.
Kortin alareunassa lukee Joulu- ja lelumuseon ystävät Kuva: Virpi Kanniainen 09/12

Korttia voi tilata sähköpostiosoitteestani virpi.kanniainen ät gmail.com (välit pois ja @-merkki tilalle). Joulu- ja lelumuseon ystävät on tukemassa kotikaupunkiini suunnitteilla olevaa Joulu- ja lelumuseota. Kiitokset siis ja innokasta joulunodotusta kaikille!

Jouluisia kuvia

2009-10-09T18:43:00.006+03:00

Aikaisehko joulutervehdys Kurjenpolvesta!

Järjestelin neitien jouluhuonetta vähän jouluiseen tunnelmaan. Minulla on paljon swapeista saatuja ihania joulutavaroita, jotka kaikki eivät edes mahtuneet tähän yhteen huoneeseen.

Kaikki kuvassa: Vieno, Vaili, Manu & Kerttu

Paljon tärkeitä aarteita: Hannan kisu, Minnan pukki, Kristiinan kranssi ja palli, Piipan amaryllis, Katjaliinin tontut...

Tykkään kuin hullu puurosta näistä olkipukeista, sekä isossa että pienessä koossa. Kurjenpolvessakin näitä on jo kokonainen pukkiperhe. Ovat veikeitä otuksia!

Tällaisia joulutunnelmia tällä kertaa!

Korvaavaa toimintaa

2009-10-04T16:48:00.008+03:00

Nykyään on pakko postata hassu lintukuvakin. Tässä nukkuva Isoveli ja poseeraava Pikkuveli. Linnuista olen löytänyt värejä, joita en ole tiennyt olevan enää olemassakaan. Kuva ei tee absurdille mintunvihreälle oikeutta, Isovelin rintaväritys on kuin keittiönkaapit lapsuudenkodissani...

Minirintamalla on vain näennäisesti hiljaista, olen puuhastellut kaikenlaista pientä. Minun pitäisi päästä rakentamaan Kurjenpolveen jouluhuonetta, toivonkin pääseväni pian kertomaan miksi. Jotenkin vain syystuulet ja kylmät sateet eivät millään saa minua inspiroitumaan joulukoristeluista... Siispä teen kaikkea muuta kuin mitä pitäisi, kuten tämä pieni tyyny, ohje kirjasta Pamela Warner Miniature Embroidery for the Victorian Doll`s House. Tyyny on täytetty huovutusvillalla ja sen taustana on silkkikangas. Tupsut -eh- vaativat näköjään vielä harjoitusta.

Ristipistotyö on työskentelytavoista ehdottomasti rentouttavin, tykkään!

Kaustinen pullavadilla sekä muita lintujuttuja

2009-09-19T16:32:00.009+03:00

Tirppalaumamme vasemmalta oikealle: Luleå, Pikkuveli eli Woody, ruotsintytsyt eli Bodie ja Bee, alhaalla vasemmalla the boss neiti Kaustinen, oikealla Isoveli eli Penny.

Vaikka en ole erityisesti harrastanut valokuvausta, se on hauskaa puuhaa. Erityisen kivaa ja kiinnostavaa se on ollut sen jälkeen, kun tirpat saapuivat meille. Tulee räpsittyä tosi paljon kuvia, linnut ovat niin kauniita ja kuvauksellisia. Ja hauskoja! Heikkohermoiset saattavat kyllä nielaista tyhjää seuraavassa kuvan kohdalla. Vannon ja vakuutan kuitenkin, että pullalautanen pestään seuraavaksi kerraksi, kun tulet nisukahville! :O)

Kaustinen, lutino undulaattineito iltalennon taukopaikalla.

Lintuparvemme on nyt kuusihenkinen -kolme tyttöä ja kolme poikaa. Linnuilla on häkki, joka avataan alkuiltapäivästä ja kaikki halukkaat saavat lennellä sitten mielensä mukaan. Kaikki ovat käyneet jo ihan kunnon lennoilla ja ovatkin tosi taitavia lentäjiä. Myös laihanlainen eläinkauppaostos Luuleo, eli Luleåsta kotiutunut vanhempi herra. Luulimme ensin, että se ei oikein osaa lentää, mutta kylläpä osaa! Mitä lentämisen riemua! Ja kun lentelee oikein kunnolla, jaksaa syödä paljon vadelman ja pihlajanlehtiä, hirssiä ja siemeniä. Ja sotkea, sillä sitä nämä veitikat kyllä tekevät. Mutta ei haittaa, näiden seuraaminen on tosi hauskaa!

Tässä ruotsalainen neiti Bee.

Olen harkinnut lintukuvien keräämistä omaan blogiinsa. Kahden blogin ylläpito on kyllä aika iso haaste, joten ainakin toistaiseksi ujutan kuvia vielä tänne nukkekotiblogini väliin.

Lappu poikineen

2009-09-19T16:11:00.011+03:00

Joulukalenterivaihto lähestyy ja kaikenlaista pientä sinne on jo kasassa. Tässäpä patalappusia, jokaisen nukkekodin keittiössä tarpeellinen juttu. Ompelulankaa ja olematon koukku työvälineinä.

Hattu hienostelijoille. Mallasin Kurjenpolven neideille, mutta he ovat liian käytännöllisiä tällaisiin hattuihin. Ehkä joulun alla jostain nukkekodista löytyisi hienostuneempi leidi tätä kantamaan.

Naltsut on aina ihania, erityisen söpöjä ne on näin pieninä. Omilla peipposillani on tällaiset taskussa koulutiellä, tuovat kuulemma turvaa. Nuorimmaiseni, eskarilainen, siis vielä vauva, ei millään olisi halunnut lähteä retkelle maatilalle. Onneksi mukana oli nalle, joka oli kovasti innostunut lampaista ja muista eläimistä. Päivästä olikin tullut oikein kiva!

Meän tyärten Minihuushollit-kerhomme kokoontui jälleen, allekirjoittaneen vetämä jakkaranvalmistus aiheenamme tällä kertaa. Askartelimme jakkaroita kirjan Dolls`House Furniture Easy-to-make projects in 1/12 scale, kirjoittanut Freida Grey, ohjeilla. Omani ovat vielä koristemaalauksia vailla. Ne ovat aina haaste, en millään tohtisi ruveta sörkkimään pensseleineni näitä. Käteni vapisee ja jälki on karmeaa. Ellen keksi kuvioksi sitten jotakin äärimmäisen minimalistista.

Laitan vielä jonain päivänä tänne kuvan Ressu-kokoelmastani, jota tämän päivän jälkeen voi jo kutsua melkein kokoelmaksi! Minulla on nimittäin n. 35-vuotias Snoopy-pehmo, joka on ollut minulle erityisen rakas lelu ihan pienestä pitäen. Nyt sama Ressu on keskimmäisemme ehdoton unikaveri. Ilman sitä ei uni tule! Löysin vuosia sitten kirpputorilta saman valmistajan isomman ressun ja tänään kirpparilta pikkuressun! Kolme pehmeää Snoopya siis. Lisäksi minulla on kaksi lasista pientä, hyvin halvalla kirpparilta ostettua, varmastikin kiinalaisvalmisteista, koriste-Snoopya. Tykkään Ressusta! Ja Kaustisesta kanssa, kurkkaas vaikka seuraavaan postaukseen! :O)

Kranssia, pitsiä ja hankintoja

2009-09-06T16:20:00.011+03:00

Meän Tyärten Minihuushollit-kerhomme kokoontui syksyn ensimmäiseen varsinaiseen askartelutuokioon. Heli opasti meille kranssintekoa. Hienoja tuli, kun ohjeet ja idea olivat tosi onnistuneet! Näissä on paistettu Fimopohja ja kanervankukat ja vihreät lehdet on liimattu Tacky Gluen Fast Grap-liimalla. Oli muuten todellakin fast ja mukava liima muutenkin. Rusetit vielä niin söpöä tuli!

Kanervakranssit ovat minikerhomme syksyn satoa.

Marian Välitalon olohuoneen pitsiverhotkin ovat valmiina. Toivottavasti ovat sopivat niille ajatelluille paikoille.

Malli on näissä tämä perinteinen, Maria halusi hieman modernimpaa tyyliä mutta kuitenkin jotain ekstraa Välitalon hienostuneeseen henkeen sopivaksi. Reunassa on nyt sitten vähän koristusta.

Verhoissa on integroidut lenkit. :O) Ne voi ottaa poiskin, jos haluaa pitää verhoa suorana.

Käväisin työreissulla pääkaupunkiseudulla ja tein treffit Ainon ja Susannan kanssa, mukana oli vielä Susannan herttainen tytär. Jo perinteeksi muodostunut kierros nukkekotikauppaan ja Hobby Pointiin. Hankintoja tein varsin vähäsen, kun mitään erityistarpeita ei oikein ollut. Kuvasta on jo häippäissyt muutama pikkujuttu, joista yksi superihana Suskin vohvelilautanen kermavaahdolla ja mansikoilla.

Kuvassa olevan kynttiläkaaren olen aikonut ostaa jo monesti ja nyt sen sitten ostin. Tykkään tuosta kovasti, minusta se on tosi nätti! Kynttilät ovat oikeita, joten ne voi panna sitten palamaan. Saa vain olla todella tarkkana, alle viiden millin kynttilät on aika äkkiä polteltu...

Joulukynttelikkö Kurjenpolven keittiön ikkunalla.

Ja sama ikkunan takaa katsottuna.

Oli tosi kiva reissu, joka huipentui sitten vielä tutustumiseen Susannan sekä talon tyttösten tosi hienoihin nukkiksiin, unohtamatta sushibaaria tai iglua! Hienoja ja taitavasti tehtyjä minejä oli kiva nähdä livenä. Kiitos siis Ainolla ja Susannalle, ensi kerralla uudelleen!

Patja & Sänky

2009-09-01T07:16:00.012+03:00

Ostin vuosi sitten Forssan Wanhanajan Lelumarkkinoilta Väinölän Marian tekemän ihanan patjan. Siitä asti olen haeskellut sille sopivaa sänkyä. Nyt sellainen sitten on, kun Maria nikkaroi sellaisen minulle ja patjalleni vaihdossa. Ja millainen sänky siitä tulikaan!

Mittatilaussänky, patjasi mukaan nikkaroituna! :O)

Sattuneesti Kurjenpolven asukkailla on samat nimikirjaimet kuin minulla. "VK" tämän sängyn päädyssä tarkoittaa Vienoa. Voi että -mitä tässä voi sanoa, niin kerrassaan kaunista koristelua!

Vieno on ryhtynyt heti touhukkaana petaamaan uutta sänkyään. Sänky passaa kauniisti Vienon huoneen väreihin!

Tämä sänky tarvitsee sänkyvaatteet. Tosin nyt kun saan käyttöön ja näkyville ihanan patjan, en kyllä raaski sitä heti peittää. Olkoot vaikka leikisti lakanat pesussa nyt hyvän tovin, niin saan ihailla sänkyä ja patjaa pidempään! Sängynpeitto tähän tarvitaan uusi, vanha neliöpeitto on vähän liian lyhyt.

Vailikin on jo sekaantumassa petauspuuhiin. Voi ihanuus miten hieno sänky on, kiitokset Marialle! Minä olen rustaamassa Marialle vaihdossa jotakin takaisin, josta postausta sitten kun valmista tulee.

Nukkekotikurssi Torniossa!

2009-08-30T08:27:00.002+03:00

Nyt kaikki innostuneet ilmoittautumaan! Tornion kansalaisopisto järjestää nukkekodinrakennus kurssin. Rakennetaan nukkekoti. Putaan koulukeskus. Pe - su 11.-13. ja 18.-20.9. Pe klo 17.30-20.30, la ja su 10-16.15. Kurssimaksu 45 e.

Pikkusängyn patja ja petivaatteet

2009-08-23T15:36:00.009+03:00

Tei Marialta saamaani pieneen nukensänkyyn viikonloppuna sänkyvaatteet. Ensin pieni patja pikkuisesta puuvillatilkusta, täytteenä huovutusvillaa.

Pikkunuket osallistuivat tietysti patjan testaukseen, pienin ja kurittomin on minun tekemäni, kaksi sievää kultakutria ovat Marialta.

Olen saanut tämän ruusuisen kankaan vaihdossa. Se sopi oivallisesti kera kapean pitsin pikkusängyn tyynyyn ja peittoon.

Sänky on kyllä mahdottoman pieni ja suloinen kapistus!

Ompelin loppuun myös kirjomani tyynyn. Kirjottu silkille, malli on kopioitu jostakin, muistini mukaan jostakin nukkekodin kirjontajuttuja käsittelevästä kirjasta. Silkistä tulee ihanan hohtavia tyynyjä, mutta tämä minun kankaani rispaantuu herkästi. Lisäksi se imaisi kuin sieni FrayStayt, joka sitten vähän tahrasi tyynyn alareunaa.

Maria on tehnyt Vienolleni niin upean sängyn, että minun on sitä vaikea sanoin kuvailla, kurkatkaapas itse!

Sohva

2009-08-20T18:47:00.006+03:00

Valo tulee jo nyt sellaisesta kulmasta olohuoneeseen, että Kurjenpolven kuvaus luonnonvalossa on aika vaikeaa. Keinovalossa taas kaikki kivat asiat eivät näytä yhtä upeilta, kuin ne oikeasti näyttävät. Niin kuin nyt tämä sohva, jonka pinta näyttää oikeassa valossa ihanan pehmeytensä! Ja pehmeä se onkin, ja ihana! Näkyyhän se kissankin naamasta, tosin lieneekö tuolla asiaa nahkasohvalle terävine kynsineen...

Ja kyllä, Marian upea työ on tämäkin sohva.

Tuolit ja ihanuudet

2009-08-16T19:58:00.003+03:00

Tänään tein vielä kaksi tuolikokeilua. Sahauksessa alkaa selvästi jo taito karttua, eikä teräkään katkea enää ihan joka käänteessä. Kysymykseni edistyneemmille nikkareille: millaisilla työkaluilla tuolin saa liimattuoa suoraksi? Käsipelillä tuolin osia yhteen puristaen lopputulos jää aina vähän lenkuksi ja toispuoleiseksi. Pitäisi olla joku systeemi, jolla osat voi puristaa yhteen suoraan. Sitten ihanuuksien esittelyyn: Vieno on saanut punatukkaisen neidon toveriksi punamekkoisen neidon. Ihana Marian tekemä pikkunukke täydentää Vienon kokoelman. Se on niin kaunis! Marian käsialaa on niin ikään kuvassa näkyvä hieno punottu jakkara sekä aivan hurmaava pikkusänky nukeille. Ihania, niin suloisia juttuja! Vieno on selvästi myös ihan haltioissaan!

Pikkuinen nukensänky tarvitsee vielä pienet petivaatteet.

Tässä nämä söpöläiset vielä lähikuvassa. Olen kartuttanut kokoelmaani vielä ihan mielettömällä nahkasohvalla, Marian käsialaa sekin. Kameralla oli kuitenkin niin suuria vaikeuksia saada esiin pehmeän nahan sävyä ja sohvan kaunista muotoa, että kuvaan uudelleen paremmalla valolla. Ah, kyllä pienet asiat voivatkin suoda suuren onnen! :O)

Inspiraatio

2009-08-15T18:52:00.006+03:00

Sain eilen kaksinkertaisen inspiraation: postipoika kantoi laatikkooni uusimman Nukkekoti-lehden. Lisäksi kipaisin hakemaan paketin postista. Jälkimmäisestä lisäinfoa myöhemmin! Vaan olipa taas niin maan mainio Nukkekoti-lehti! Erinomaisia juttuja, kiinnostavaa luettavaa ja kuvia, joita voi tuijotella uudestaan ja uudestaan. Suosittelen tätä lämpimästi kaikille, on huippulehti! Larissa Vannisen Viipuri-huone löytyy lehdestä myös ja on niin kaunis, että se on nähtävä, vaikka vain kuvissa. Empirelinjaiset tuolit saivat aikaan sydämentykytystä - miten noin kaunista voi ollakaan! Lisäksi se "lisää myöhemmin"-pakettini aiheutti ihan vastaavaa huokailua. Niinpä päätin taas pitkästä aikaa kokeilla hieman puutöitä. Ei ole meikäläisen heiniä, sen olen tiennyt aikaisemminkin, mutta puutyösormi kutkutti niin pakko oli tarttua! Päässä visio Larissan empiretuoleista, kieli keskellä suuta, liimassa sormet... Proxxon laulamaan ja tässä tulos:

Eh, ei siis ihan empiretuoli eikä oikein sinne päinkään.... Mutta ensimmäinen puutyökalusteeni, jota en aio paiskata polttokoriin. Se ei nimittäin juurikaan keiku ja on melko tukeva, vaikka huteroiselta vähän näyttää. Ihan kauhea homma, kunnioitukseni nikkareita kohtaan säilyy edelleen korkeana!

Niin, ensi kuussa Tornion kansalaisopistossa on nukkekodinrakennuskurssi kahtena perättäisenä viikonloppuna. Tämä aloitteleva puuseppä löytyy sieltä myös, tarkoitus on nikkaroida peipposille oma nukkekoti. Jännittävää jatkoa siis seuraa! :O)

Rappausta ja maalausta

2009-08-09T19:40:00.006+03:00

Jaahas, olin tänään niin aikaan saava, että laitetaanpa heti postausta perään. Siispä rappaukseen: kunnon loraus valkoista Helmi-kalustemaalia sekoitetaan FolkArtin keltaiseen. Vähän jännitystä oli ilmassa, kun en tiennyt miten vahvaa tuo pigmentti on. Reiluhko loraus keltaista muutti vitivalkoisen Helmin vaniljaiseksi, aika kivaksi väriksi.

Sitten vain sutimaan! Maali oli aika ohutta ja levittyi helposti ja ihan hyvin myös pikkuisiin nurkkiin sun muihin kolosiin.

Maali myös kuivuu tosi nopsaan, aamulla sutimiseni olivat nyt alkuillasta ihan kuivat. Rappasin kattoikkunat vielä kevyesti sävyttämälläni HobbyPointin laastilla. Tälläsin ovet paikalleen, meillä kun kokoontuu huomenna Meän Tyärten Minihuushollit ensi kertaa tälle syyskaudelle. Ja kyllä minua kovasti houkutti nähdä, mitä ihmettä keltaisella kaunokaiselleni olen tekemässä! Jaa-a. Nyt täytyy sanoa että tämän päälle täytyy ottaa vähän etäisyyttä, nukkua yön yli ja funtsailla, mitä mieltä tästä kaikesta olen. Onko valkoinen liian valkoista, vai pitäisikö ottaa uusinta keltaisemmalla sekoituksella?

Ovi ja mannaryynirappausta

2009-08-09T07:34:00.009+03:00

Maalari teki päätöksen ja ovi sudittiin siniseksi. Voi että kun sävyn osaisin saada näkymään kamerassa samanlaisena kuin omin silmin! Tässä ovi on vähän tummempi ja synkeä, oikeasti se on hitusen sinisempi ja myös heleämpi.

Sitten tuokiokuva tämänhetkisestä tilanteesta muuten. Ikkunan umpeenmuuraus on aloitettu, mutta työt ovat kesken, kun tiilet loppuivat ja joku unohti tilata lisää... Arvatkaahan, kuuluuko talosta kirpeäsanaista motkotusta? :O)

Aloitin myös mannaryynirappaamisen - korppujauhoilla. Ensin siveltimellä reilu kerros liimaa pintaan, itse käytin Erikeeperiä. Sivellin oli paras työväline, käytin ensin kuvassa näkyvää "lastaa", joka on margariinirasian kannesta leikattu. Sivellin on hyvä ja liima pois pestävissä. Liiman kanssa kannattaa käydä joka nurkka läpi huolellisesti ja sitä on hyvä levittää ihan reilu kerros.

Mannaryynit eli tässä tapauksessa siis korppujauhot esiin ja rappaamaan! Tätäkin tuotetta on muuten yllättävän erilaisilla karkeuksilla. Minulla oli käytössäni K-kaupan versiota, joka oli mielestäni aika keskitasoista kooltaan. Niitä on myös pienempiä ja suurempia murukokoja! Kauppias ei aina voi arvatakaan, mitä rouva hyllyjen välissä niin tarkkaan vertailee :O) Korppujauhotusta ripottelin säästelemättä pintaan. Sitä varmasti myös yli ja liimautumatta, ylimäärän voi ravistella pois liiman kuivuttua.

Sitten vain odotellaan liiman kuivumista. Ja mietitään rappauksen väritystä, se aiheuttaa vielä hitusen päänvaivaa.

Nalleja edelleen

2009-08-06T09:17:00.002+03:00

Illat ovat taas niin lyhyitä, että muurauspuoli on jäissä. Silloin voi syventyä pienempiin juttuihin.

Vieno ja nalluskat sekä punapää, edelleen soffalla.

Elokuun eka

2009-08-03T16:50:00.004+03:00

Vielä kuva suloisesta punapäästä sekä Ikikukka kokoelmani esikoisesta. Kuvattu uudella pinnasoffalla, joka odottelee Kurjenpolven julkisivuremontin edistymistä. Sisätilat saavat kuitenkin vielä odottaa - lapset,työ, kesä, mustikat ja hillasuo... - kiirusta piisaa!

Sohvalla nojailee myös nalle, jollaista ei ihan heti taida tulla toista.... Hikeä ja kyyneleitä saa paljon mahtumaan noin pieneen otukseen! Ohje on täältä.

Nalle on ompelulankaa, silminä pikkuiset helmet ja villalankainen rusetti.

Muuraus jatkuu...

2009-07-28T08:17:00.005+03:00

Muuraushommat jatkuvat hitaasti mutta varmasti. Ajatuksenani oli laittaa tiiltä talon keskiosaan ihan ylös asti, muuten rappaan ylimmät kaksi kerrosta. Näin nyt toistaiseksi suunnitelma, toisaalta, tiilenlatominen on niin rentouttavaa puuhaa, että voisin jatkaa sitä vaikka kuinka pitkään!

Kakkoskerroksen ikkuna puuttuu syystä, se pysyy huonosti paikallaan, joten keksin, että muuraan sen umpeen.

Kyllä KP:n ulkonäkö vaan muuttuu! Olen aika arka kokeilemaan mitään ja tekemään muutoksia pelätessäni peruuttamattomia tunarointeja, mutta kyllä tässä tapauksessa talon ulkonäkö muuttuu paljon elävämmäksi. Ehkä vähän rapsutan Flower Softista sammalta sinne tänne lopuksi. Projektista rohkaistuneena olen ajatellut maalata oven myös.

Punainen, sininen vai vihreä, sitä jään pohtimaan seuraavaksi!

Forssan markkinoilla

2009-07-27T08:21:00.008+03:00

Niin, minähän en harmillisesti ole ollut siellä päinkään tänä vuonna, vaan jäin rannalle ruikuttamaan. Vaikka ei sentään, sateinen viikonloppu kotosalla oli varsin mukavaa, pihapuuhia, lenkkeilyä ja tietenkin vähän muuraushommia. Pienen siivun markkinatunnelmaa toivon pääseväni haistelemaan niiden onnekkaiden blogeista, jotka Forssan minimarkkinoille pääsivät. Lohdutusta suo lisäksi forssantuliaiset, joita nappaamaan rekrytoin Susannan . Olen himoinnut näitä (muiden muassa) Väinölän Marian sivuilta ja nyt sellaiset ovat minullakin!

Punatukkainen tyttö ja Arabian Ikikukka, olisiko kellokukka? Suloinen kuva on Susannan.

Arabian Ikikukka ja iiihana punatukkainen sinimekkoinen tyttönukke! Olin antanut Suskille ohjeistuksen siepata minulle nukke ja kukkapallero, mutta enpä olisi arvannut että saan juuri tämän kaunottaren! Ihana! Tästä saa Vieno nyt oman keräilynukkensa, Vaililla kun on viimevuotinen. Ja eihän sitä tiedä, jos neidit innostuvat keräämään Ikikukkia. Tiedän, että he ovat alttiita monenmoisille hömpötyksille, just niin kuin minäkin! :O) Kiitos Susanna, olet huippu!

Muurarihommia

2009-07-17T14:29:00.006+03:00

Julkisivuremontti on alkanut! Tiiliä tilasin kuorman FinnAimosta, kaivelin esiin pikaisloitteen, liiman ja sakset ja sitten hommiin! Ihanan terapeuttista palapelintekoa, helppoa ja jäljestäkin tulee ihan mukavan näköistä.

Sutaisen pikasiloitetta tiilen alareunaan ja toiseen sivuun ja liimaan sen paikalleen. Seuraavan samaan tapaan ja lopuksi siloittelen saumaa sormella. Pikasiloite on ihan vitivalkoista, joten voi olla, että yritän värjätätä sitä jollakin vähäsen haaleammaksi.

Sitten "taidekuvausta", ikkunasta näkyy pieni otanta ruusu- ja kurjenpolvipenkkiäni...

Tässä näkyy koko totuus. Olen latonut nyt parina iltana sitä KP:n pienempää etuovea, jäljellä on enää toinen puoli ja talon sivut. Voi mennä melkoinen ikuisuus, ennen kuin minulla on valmista näytettävää... Olin kaavaillut yläosan rappaukseen vaaleankeltaista sävyä, mutta se ei nyt enää jotenkin passaa alaosan tiilen väriin. Täytyy keksiä suunnitelma b ja sävyttää se sitten ennemminkin ruskeaan päin.

Huomenna starttaan äitini kanssa ulkomaille Piteån kesäkirppikselle koko päiväksi, muurausoperaatiosta lisää sitten kun homma taas hitusen edistyy!

Mauno

2009-07-13T20:09:00.004+03:00

Kurjenpolven vastikään entratussa keittiössä istuskellaan iltateen parissa, neidit kera koiran. Kaikki kolme ovat kuitenkin suunnanneet tarkkaavaisuutensa johonkin muuhun kuin hilloleipään. Mikä sohvalla on herättänyt kaikkien kiinnostuksen?

Neljä valkoista jalkaa, pullea massu ja vaaleanpunainen nenä...

Juu, postilaatikosta kuului tänään kovia maukaisuja - Hanna oli laittanut Manun matkaan jo perjantaina ja ilmeisesti aika oli käynyt pitkän viikonlopun aikana Itellan huomassa pitkäksi. Nyt onkin sitten nukuttanut oikein makeasti!

Näin suloisesti se Mauno A. siellä sohvannurkassa sikeitä vetelee -Kurjenpolven ihana kisumirri!

Visio ja suunnitelma

2009-07-12T18:48:00.002+03:00

Sain monta hyvää ja inspiroivaa kommenttia koskien Kurjenpolven julkisivuremppaa. Kiitos teille! Kommenttien pohjalta olikin aika helppo tehdä päätös. Laitan tännekin suunnitelmani. Käytän julkisivussa sekä rappausta että tiilipintaa. Rappauksen laitan 2. ja 3. kerroksen kohdalle, ykköskerros ja tuleva basement tulevat tiilipintaiseksi. Rappaukseen päädyin säästösyistä tekemään mannaryynitekniikalla, josta kokeilussa on mannaryynin sekoitus suoraan kalustemaaliin ja pigmenttiin. Näin ollen siis en käyttäisi ollenkaan liimaa mannaryynien kiinnitykseen. Minulla on tätä pieni pläntti testissä ja jos ryynit pysyvät ruodussa, aion kokeilla rapata vähän suuremmankin alueen. Talon yläosa siis vaalean keltaiseksi sävytetty rappaus ja alaosa kellertävää tiiltä. Lisäksi voisi valkoisesta tiilestä laittaa pystyriveja vaikka muutamaan ikkunariviin ikkunaa kehystämään. Lisäksi aion kokeilla rappauksen kuluttamista jostakin nurkasta niin, että sen alta tiilipinta pilkistäisi... KP:n "pylväät" ajattelin rapata niin ikään valkoisiksi , siihen käytän arvokkaan Hobbypointista ostamani struktuurimaalin. Tällaiset suunnitelmat siis! Enää puuttuu vain toteutus; aika, paikka ja rauha! :O)

Kuvaton postaukseni näytti tylsältä, joten laitanpa tähän otteen aarteistani. Ovat ne vain niin kauniita, Wooperin astiat siis. Tykkään erityisesti tästä värikolmikosta!

Julkisivuremonttipohdiskelua

2009-07-10T20:33:00.006+03:00

Arkkitehtuuria tai taidehistoriaa laajasti tunteva herkkä henkilö voi järkyttyä tästä postauksesta, näin varoituksen sananen alkuun.

Tjaahas, kun aikansa pohtii yksikseen, eikä pääse puusta pitkään, lienee paikallaan julkistaa aatoksensa täällä. Eli olen pitkään suunnitellut Kurjenpolven julkisivulle uutta ilmettä. Pidän usein talon ovia kiinni, että pölyt ja kutsumattomat vieraat pysyvät poissa. Siksi silopintainen julkisivu on vähän tylsää katsottavaa. Siis ajattelin kivetystä sinne, laudoitusta tänne ja väriä pintaan. Minulla on jemmassa kiviefektimaali, johon lisäksi vaalea keltainen sävy ja tätä olen suunnitellut taloon laittavani. Mutta mitä muuta? Muuttuuko julkisivu nyt sitten kummemmaksi, paitsi silopinta rosoiseksi? Haluaisin siihen yksityiskohtia, jotain mukavaa katseltavaa. Plus ongelma; kiviefektimaalini ei varmaan riitä koko taloon, sillä on nimittäin tehty myös keittiöremppa.

Olen tullut siihen tulokseen, että KP:n arkkitehtuuri vastaisi ehkä lähinnä Yrjönaikasta englantilaista, jos nyt ei olla nöpönuukia ja tartuta yksityiskohtiin. Oikeasti KP on kai tanskalaisen nukkekotidisainerin mielikuvitusta, mutta minun maallikkosilmääni eniten ehkä kuitenkin tällaista tyyliä edustava:

Ja tässäpä sitten KP koko komeudessaan, minusta yhtymäkohtia on, ainakin verratessani sitä vaikka ihaniin Tudor-taloihin tai uudempiin Viktoriaanisiin.

Tässä kohtaa apua tarvitaan! Mihin sutisin kiviefektimaalini? Siitä tulee hieno rappausjälki, joten sen käyttäisi mielelläni. Arvelisin sen riittävän ainakin puoleen taloon. Mutta mitä muuta, voisiko alaosassa tai yläosassa olla jotakin muuta ja jos niin mitä? Kellarikerros taloon tulee, kun joskus sellaisen saan rakennettua eli sen voisi ottaa tässä jo huomioon.

Mau Miau Mau

2009-07-10T06:49:00.003+03:00

Otsikon sanoin peipposeni kutsuivat tätä perheemme rentoreinoa, Mauno A. K:ta, kun olivat pieniä ja Manu tuntui vaikealta lausua. Ihana kisumme syntyi huopataiteilija Hannan taitavissa käsissä nyt lisäksi 1:12 koossa, Kurjenpolven neitien stressinpoistajaksi ja elämän sulostuttajaksi. Koska Maunon perusasento, silloin kun se on kotona, on lepoasento, mielestäni se oli erinomainen asento myös huopakissalle. Hanna on vanginnut Manun asennon niin perusteellisesti, että kaueampaa katsoen se voisi olla ihan oikeasti meidän Manu! Asento, väritys, vatsan kuviointi ja muodot :O), söpö vaaleanpunainen nenä sekä piiitkä ohut häntä - ne ovat niin ominaisia kisulillemme. Ihan uskomattoman taitava Hanna on, en voi muuta sanoa.... Olen mykistynyt ja onnellinen, minulla on nyt Kurjenpolven aarteistossa uusi hieno aarre! Ehkä peipposet muistavat sitten joskus aikojen päästä nukkekotia katsellessaan, että hei, meillähän oli kotona just tällainen mirri!

Kuva on Hanna & Leijona-blogista.

Tässä vielä esikuvansa, meidän aristokatti Manu. Asento on tyypillinen, Manu harvoin nukkuu kippuralla kuin kisut usein, vaan yleensä näin rennosti venyttäytyneenä.

Kurjenpolvessa odotellaan jo kissan kotiutumista innolla. Siellä on tehty myös hieman keittiöremonttia, siitä lisää tuonnempana!

Kirjontaharjoituksia

2009-07-06T07:40:00.005+03:00

Kirjonta on tempaissut mukaansa! Homma on tarpeeksi joutuisaa, että se ei aiheuta tekemättömänä stressiä. Kun homma edistyy, tulee myös joka kerta pistoista tulee pikkuisen sievempiä. Tällä kertaa kirjottu ompelulangoin silkille.

Helppo ja nopea malli on poimittu Väinölän Marian ohjeista löytämästäni linkistä. Tyynyn täytteenä on huovutusvillaa. Kävin vielä tyynyn saumat ympäri ketjusilmukoiden ompelulangalla ja tein nurkkiin tupsut, joista yksi on vallan kuriton!

Say Cheese!

2009-07-04T16:36:00.010+03:00

Meistä näpättiin tänään oikein yhteispotretti; minä, Vaili ja Vieno sekä mini-Kerttu samassa kuvassa. Neidit eivät ymmärrä katsoa ollenkaan kameraan, enkä kyllä minäkään! Koira on kylläkin oikein asennossa.

Uudistin samalla tuon profiilikuvani blogiin sopivammaksi. Olisi niin hauskaa saada neideistä yhteiskuva, jonka voisi teettää pienenpieneksi Kurjenpolven seinälle ja isoksi 1:1 kodin seinälle. Nämä neidit tuovat minulle ja tähän harrastukseeni niin paljon iloa ja hauskuutta! Niin ja neideillähän on ihan oikeat esikuvatkin oman sukuni naisista.

Kuvaaminen on kyllä aika vaikeaa, vaikka nämä neidit kiitollisia filmattavia ovatkin!

Sitten potretti oman talon edustalla. Vaililla näyttäisi olevan jo muita kiireitä, näyttää ihan siltä kuin olisi jo puoleksi lähdössä. Taitaa olla sitä mieltä, että nyt tämä turhuus saa piisata, työt kutsuvat!

Pikku-Kerttu on näin teerevä rellu, aina valppaana ja silmät loistaen valmiina toimintaan.

Sitten taas vähän perheenlisäysuutisia, kun en millään malta olla näitä hurmureita esittelemättä! Olen aina ihaillut lintuja ja joskus miettinytkin, että jos saisin joskus vaihtaa päiväksi rooleja jonkun kanssa, haluaisin kokea millaista on olla pääskynen! Linnut ovat todella uskomattomia, ne ovat pieniä ja kauniita, niin hentoisiakin ja tekevät uskomattomia juttuja; muuttavat tuhansia kilometrejä, vääntävät tukevat pesät pelkistä risuista tai savesta tai esimerkiksi pärjäävät Suomen talvessa. Ruokimme 1:1 talvilintuja aina pihallamme ja bongailemme niitä satunnaisesti. Lintujen tunnistus on mukavaa ja on tosi palkitsevaa, kun vaikkapa oppii tunnistamaan jonkun uuden tirpan laulun.
No, me saamme sitten nämä veljekset luoksemme alkusyksystä. Nämä ovat syntyneet huhtikuussa ja niiden elämän alkua munasta tähän päivään voitte vaikka kurkata täällä.

Eivätkös olekin kauniita! En malttaisi millään odottaa että sulokäpyset saapuvat! Minusta myös tuntuu, että Kurjenpolvessakin saatetaan pian aikaa kuulla kaakatuksen lisäksi myös kaunista viserrystä!

Ja kirjontaa...

2009-07-03T20:25:00.002+03:00

Sama malli kuin edellisessäkin postauksessa. Harjoitusta vaatii! :O)

Kirjontaa

2009-06-28T18:36:00.006+03:00

En ole aikaisemmin kirjonut mitään 1:12, enkä tosin enemmälti isommassakaan mittakaavassa. Löysin tosi kauniita kirjottuja tyynyjä Pamela Warnerin Miniature Embroidery for the Victorian Dolls´House-kirjasta.
Tästä tyynystä ei tullut ihan samanlaista kuin mallista, en saanut millään mahdutettua kaikkia kuvioita samaan tyynyyn... Minulla taisi olla liian vahva lanka ja suuri neula. Kangas on puuvillabatistia, langat muliinilangan säikeitä. Vähän iso se on ja tikit näyttävät megapituisilta, mutta onpahan ensimmäinen pieni kirjontatyöni. Aion jatkaa harjoittelua, tämä oli kivaa vaihtelua puolipistoaddiktille.

Neidit mallailivat sitä teehuoneeseen. Kuvakulma on sama kuin pari päivää aikaisemminkin. Huoneessa on käymässä mööpleeraus, joka näyttää ottavan aikansa. Muut nurkat ovat täysin kuvauskiellossa! Aika isolta tyyny näyttää, mutta Vaili on tainnut antaa sille hyväksyvän tuomion eli tähän huoneeseen se passaa.

Ryhdyn selvittelemään joulukalenterin tilannetta. Kaikki te ihanat joulunodottajat, jotka ette mahtuneet kalenteriini: minä lähden tosi mieluusti mukaan vaikka pariswappiin tai johonkin muuhun kivaan juttuun! Eli jos et mahtunut mukaan kalenteriin, nykäise hihasta niin keksitään jotain! :O)

Joulukalenteri 2009

2009-06-25T14:59:00.019+03:00

Kuvassa Kurjenpolven joulunviettoa v. 2007

Oma blogi, omat säännöt... :O) Juuri on selvitty juhannuksesta, voi siis siirtyä sulavasti jouluaiheisiin! Tänä vuonna haluaisin rakennella itselleni joulukalenterin monen harrastajan kanssa swapaten. Haluan aloittaa tämän nyt näin hyvissä ajoin, ehkä ei tule sitten kiire...Alla on joulukalenterini päiväykset, jos haluat kanssani kalenterivaihtoon ja tehdä yhden tai useamman luukun, ilmiottaudu vaikka kommentoimalla tähän, lisään sinut toivomaasi kalenteripäivämäärään. Vastavuoroisesti minä teen sinulle sitten joulukalenteriyllärin! Sähköpostiosoitteeni löytyy yltä, sinne sitten vielä osoitetietosi kalenteriylläripylläriä varten!

Kiitos teille kaikille jotka olette innolla lähdössä mukaan ikimuistoiseen joulukuun viettoon! Päätin nyt tehdä niin, että rajoitan luukut kahteen per osallistuja, niin saadaan mahdollisimman monta halukasta mukaan. Toivottavasti tämä sopii kaikille ja jos ei, sumplitaan sitten lisää! :O) Kuka tässä jaksaa odottaa joulukuuhun saakka...

30.11 Heli 1. Tiina 2. MarEve 3. Outi ja Veikkolan vaari 4. HoO 5. Sinikka 6. Leilukka 7. Tiina 8.Tiina 9. Piipa 10. Aino 11. Aino 12. Lissu
13. Lissu 14. Sirkka 15. Sinikka 16. anname 17. anname 18. anneve 19. anneve 20. Leilukka
21. Tippaliisa 22. Tippaliisa 23. Reetta 24. Saana 25. HoO 31.12 Minna

Kesäkuulumisia!

2009-06-25T07:33:00.004+03:00

Kävin alkukuusta pienen työreissun Helsinkiin. Koko matkan hauskin anti näkyy tietysti tässä kuvassa! :O)

Susanna tarjoutui ystävällisesti opastamaan minua pääkaupunkimme parhaisiin paloihin näin miniharrastajan silmin. Minimaailmasta haettiin ensin kassilliset tuliaisia ja tietysti pari kivaa juttua itselle. Sitten matkasimme HobbyPointiin, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Käynti ei käynyt viimeiseksi, nyt suuntaan tuonne ihan ensimmäiseksi seuraavalla kerralla. Aivan ihania juttuja, joista en ole kuullutkaan koskaan! Susanna tuntee kaikenmaailman tökötit joilla saa vaikka mitä ihmeitä aikaiseksi. Sellaisen asiantuntijan kanssa tuolla kannattaakin käydä, silmäni olivat teevadin kokoiset joka hyllynkulmalla, kun sain asiantuntevaa selvitystä kunkin purnukan toimintakyvystä. Aivan ihana kauppa! Susanna piti myös huolen Minimaailman jättimäisestä tuliaiskassista, joka tahtoi unohtua käsistäni kaiken keskellä. Viimeinen etappi oli Hobboks, joka kruunasi päivän. Olipa uskomaton rivistö nukkekotikirjallisuutta! Nautiskelimme teekupit ja keksit ja selailimme kirjoja. Mikä taivas, tuonne menen taatusti toistekin!

Lopuksi tutustuimme tarkemmin vielä Ben&Jerrys Cherry Chocolate-jätskimakuun Stockmanilla. Olipa se iltapäivä, kiitos Susanna, otamme tämän uudelleen seuraavalla kerralla!

Ja sitten vähän Kurjenpolvenkin asioita. Tovi sitten ryhdyin pistelemään tätä pientä mattoa. No, siitä tuli näin pieni, vaikka olin laskenut saavani siitä ison maton teehuoneeseen. Tästä tulee sitten pöydänedusmatto, täytyy etsiä vielä ohjetta isompaan malliin. Ohjeen löysin Auliinan blogista.

Käykääpä katsomassa Auliinan upeaa mattoa! Ja sitä miten väreillä mattoihin saa aivan tyystin erilaisen ilmeen! Helsingin tuomisina näkyy Hua Mei-sarjan sivupöytä, jonka ostin itselleni. En ollut ajatellut ollenkaan ryhtyä keräämään tuota sarjaa, mutta olikin livenä kaunis ja se sopii KP:n teehuoneeseen. Myönsin itselleni luvan ryhtyä kartuttamaan sarjaa tähän huoneeseen. Seuraavaksi tarvittaisiin sohva ja jonkinlainen kaappi.

Pöydällä lisää omia tuliaisia, Reutterin koristelamppu. Nämä(kin) vetoavat minuun, vaikka niihin ei tule valoakaan. Tykkään kaikesta Reutterista!

Hobbypointista ostin materiaalit ulkoremonttiin! Susanna esitteli minulle tämän struktuuritökötin, johon voi lisätä haluamansa värisävyn. Lopputuloksesta tulee sellainen rapattu. Kurjenpolvessa alkaa siis ulkoremontti, kunhan pääsen toteutusasteelle suunnitelmassani.

Kurjenpolvessa on kaikki vähän hyrskynmyrskyn. Keittiössä oli irronnut huuva joka on nyt liimauksessa. Lisäksi mielessäni rupesi kaihertamaan keittiön tapetit. Pitäisikö sinne lisätä puolipaneeli.. vai mitä keksisi! Lisäksi ei haittaisi, vaikka seinät olisivat valkoisemmat. Huoneet ovat niin syvät, että takaseinää ei tahdo nähdä, jos valot eivät ole päällä.

Laitan tänne kuvat myös taloutemme toisesta nukkekodista. Keskimmäinen peipposeni on ilahduttavan innostunut nukkekotimaailmasta ja järjestelee tomerasti Pikkaraistensa Lundbya. Tavarat ovat pääosin Kurjenpolvesta lainassa. Tänne kurkkaan monesti, koska täälä on usein tosi suloisia ja hauskoja asetelemia - isä-Pikkarainen kylpemässä tai lapset tekemässä jotakin. Äiti on tietysti aina keittiössä.

Pikkaraiset saavat elantonsa herkkukaupan pidosta. Herkkukauppa on rakennettu Meän Tyärten Minihuushollit-kerhomme keijuboksiin.

Koska olemme jo ohittaneet juhannuksen, lienee juuri sopiva aika keskittyä joulusuunnitelmiin! Juu-juu! Olen aikaisempina vuosina osallistunut Nuket-listan joulukalenteriin, mutta nyt haluaisin tehdö sen useiden harrastajien kanssa vaihdellen. Siis siten että minä teen sinulle luukun ja sinä minulle. Lisäksi Pikkaraisharrastajani toivoo samanlaista kalenteria kuin äidillä, joten rakentelen hänelle sitten sellaista myös. Tätä täytynee nyt suunnitella! Jos sinulla on vastaavia suunnitelmia ja haluaisit joulukalenteriparikseni, vinkkaa, niin vaihdetaan kalenteriluukkuja yhdessä!

Vaili & Vieno sekä Kerttu

2009-06-04T20:10:00.009+03:00

Vaili ja Vieno ovat tänään kahvitelleet teehuoneessa. Tunnelma on ollut oikein leppoisa!

Kurjenpolvessa on uusi asukas: Hannan huovuttama upea Kerttu-koira! Teimme Hannan kanssa vaihdon, tein hänelle keinutuolipeiton ja siihen sopivan koristetyynyn. Vaililla näyttäisi olevan vankka näkemys koirankasvatuksesta ja tässäpä hän tarkistaakin tulijan: hyvältä näyttää!

Sitten otettiin yhteispotretti keittiön pöydällä, koska keskikesästä huolimatta valoa tulee nukkekotiin aika niukasti.

Tässä neidit yhdessä. Eivätkö nämä nuket olekin kauniita, minä olen monesti ihan mykistynyt näiden herkän kauneuden edessä. Mikä upea taito Tarulla, joka osaa tällaiset kasvot luoda.

Ja sitten otos rellusta, tykkään tästä ihan kauheasti! Unelmanani on saada Kurjenpolveen myös 1:1 aristokattimme Mauno. Niin talossa olisi oikeita ihmisiä ja eläimiä, jos tämä joskus vaikka lapsenlapsille vaikka kulkeutuisi. Sitten voisivat peipposeni muistella, että tällainen paksu katti meillä tosiaan oli ja tuollainen koira!

Tässä iso- ja pikku-Kerttu. Vähän vaarallisen nokatusten ollaan, tuntien Kertun historiaa nukkekotiaarteiston tuhoajana. No, pikku-Kerttu nostettiin korkeuksiin heti kuvan oton jälkeen. Muuten, iso kiitos kaikille Kerttua Maakunnan kaunein koira-kilpailussa äänestäneille! Kumma kyllä voitto ei osunut kohdalle, mahtoi olla virhe ääntenlaskennassa, mutta Kerttu kiittää silti kovasti kaikkia ja tietää olevansa kaunein ilman että sitä tarvitsee lehdestä lukea.

Tällaista ihanaa kuuluu tänään Kurjenpolveen. Lähden viikon kuluttua työreissulle pääkaupunkiseudulle, joten täytynee kurkkaista Minimaailman tarjontaa. Minulla on erittäin innokas 7-vuotias nukkekotistelija täällä kotona, joka on tehnyt jo A4 verran listaa ostettavasta hänen pikkaraistaloonsa sekä herkkukauppaan. Kummallekin puolelle paperia...

Vaili

2009-05-23T17:37:00.007+03:00

Kaunis Vailini on saapunut! Kristiinan ja Rauhaniemen väen luona Turussa mukavan loman viettänyt Vaili palasi turvaisasti Itellan kyydityksellä takaisin kauniiseen Torniolaaksoon. Vienohan on kera Kurjenpolven edelleen näyttelyssä Tornion kirjastossa, joten Vaili ei ole häntä päässyt vielä tapaamaan. Otimme kotiintulovalokuvat sitten vain Kurjenpolven irtonaisen etuseinän edessä.

Vaili on niin kaunis ja seesteinen neiti, nyt huomaan jälleen hyvin näiden kahden samanlaisen nuken, Vailin ja Vienon, erot ulkonäössäkin. Vienokin on kaunis, mutta Vaili on ihanan seesteinen ja viisaan näköinen nukke!

Vailihan lähti Turkuun tapaamaan Rauhaniemen taitavaa suutaria Kristiinaa, joka valmistikin Vailille upeat kengät. Näistä näet Kristiinan ottaman hienon kuvan ja voit lukea lisää täällä. Hienojen kenkien lisäksi Vaililla oli muutakin tuomista. Hän oli saanut näin upean nahkaisen käsilaukun! Tämä meidän hienolta neidiltä puuttuikin mutta nyt tämä laukkukaunotar viimeistelee Vailin asun hienosti. Laukun suljinsysteemi on ihana, tiedän nuo osaset, mutta enpäs olisi ehkä heti osannut niitä näin laukun sulkimeksi asentaa. Laukku on muuten tavattoman pehmeää nahkaa!

Yritin kovasti ottaa hyvää kuvaa Vailin hienoista kengistä, mutta kuvaustaitoni eivät siihen yltäneet. Aion yrittää jahka opin vaihtamaan kameraan toisenlaisen putken... Seuraavassa kuvassa näkyvät kuitenkin uusien hienojen kenkien lisäksi muutakin uutta; kenkien lisäksi suutari Kristiina oli neulonut Vailille villaiset nilkkaimet pienenpienine nappeineen! Aivan ihanat, niin pienet ja niin täydelliset! Ja niin hyödylliset, Kurjenpolvessa on vetoisat nurkat eikä sääriänsä kannata palelluttaa. Voi että nämä ovatkin suloiset:

Tämä Kristiinan kanssa käymäni vaihto oli niin hauska ja ihana, tästä jäi mitä mukavimmat muistot! Ja muistojen lisäksi jäivät nämä Kristiinan tekemät hienot jutut, joita tulen vaalimaan arvokkaina aarteinani. Kiitos Kristiina! :O)

Arvokkaista aarteista puheen ollen täytyy vielä näyttää tämä hieno esine, jonka sain viimekertaisesta Meän Tyärten Minihuushollit-kerhokerran swapista. Heli vääntää myös rautalangasta mitä vain, mm. tällaisen upean kolmikynttiläisen kynttilänjalan. Aivan upea esine!

Minun swappiyllätykseni oli jälleen kerran tyyny. Kerhossa oli hauska tunnelma, koolla olivat Helin ja minun lisäkseni äitini, peipposeni sekä modernia Aaltotaloa rakentava Leena. Teimme hortensioita ja hauskaa oli, kiitokset vielä!

Vuoden koiranmuonat = paaaljon euroja vaikka nukkekoteiluun!

2009-05-11T16:58:00.003+03:00

Juu, ihan OT, mutta blogikoira Kerttu osallistui Pohjolan Sanomien "Maakunnan kaunein koira"-kisailuun ja tarvitsemme juuri sinun äänesi! :O) Äänestys tapahtuu netissä ja palkintona on voittajahauvalle vuoden koiranmuonat! Siinäpä olisikin huippupalkinto ja mikä parasta, siinä säästyisi sen verran euroja, että ne voisi sijoittaa esim. nukkisteluun! Siispä klikkaa Posariin ja napsauta äänesi albuumista 5 löytyvälle Kertulle! Ja tämän näköinen koirulihan oli kyseessä, ihan söpökin vielä siis. Joku Kurjenpolven vanhoista tutuista saattaa muistaa, että ko. rellulla on kontollaan Vailin alkuperäisen hiuspehkon syöminen. Mutta ei muistella sitä nyt!

Ole hyvä, kilpailulinkkiä saa vapaasti levittää eteenpäin!

Meän tyärten minihuushollit-näyttely Tornioviikolla

2009-05-08T21:09:00.005+03:00

Meän tyärten minihuushollit-kerhomme oli kutsuttu rakentamaan näyttely Tornioviikon iloksi hienoon kirjastoomme Rajakartanoon. Olipa urakka mutta erittäin hauska ja opettavainen sellainen! Omalta osaltani kaikki alkoi Kurjenpolven tyhjentämisestä. Purin huoneen kerrallaan muovirasioihin. Muutama arvomööpeli sai paikan ihan omassa pakastusrasiassaan, ettei mikään kallisarvoinen vain mene särki. KP oli hieman lohduton näky näin riisuttuna. Tuossa keinutuolissa vietän paljon aikaa, nostan koipeni rahille ja ihailen taloani, joskus samalla mineillen. Nyt tämä paikka on kyllä tosi tyhjä!

Talo saatiin mahtumaan autoon, kun takapenkit kaadettiin. Kantaminen oli kyllä aika jännittävä prosessi, mutta niin vain saatiin talo turvallisesti vitriiniin! Tässä rakentelemme näyttelyä, joka koostui kaikkiaan kolmesta vitriinistä. Merja, Hille, Heli ja HoO täyttivät upeilla asetelmilla, interiööreillä ja roomboxilla yhden vitriineistä. Leenan hieno, moderni Aalto-talo näkyy vasemmalla. Tässä vaiheessa alkaa meikäläistäkin jo naurattaa, muutama tunti oli nimittäin jo kulunut huoneita uudelleen rakenneltaessa! Tätä edeltävät tunnit naamani oli samanvärinen kuin paitani, kun aikataulu tuntui niin tiukalta. Miten rakentaa muutamissa tunneissa se, mitä on rakentanut viimeiset pari vuotta!

Niin se Kurjenpolvikin vain valmistui! Vieno nauttii kahvikupposesta teehuoneessa ja kanat kaakattavat talon katolla. Nyt vain peukuttamaan, että TackyWaxit pitävät ja kaikki pysyvät paikallaan! Tässä Leenan komea talo. Leena aloitti tämän rakentamisen MDF-levystä maaliskuussa ja tässä se on tämänhetkisessä kuosissaan. Valtavasti kauniita Aalto-huonekaluja ja esineitä, Marimekkoa ja muita design-tavaroita. Myös hieno panoraamakuva Tornion kaupungista. Alin kerros on kauppakeskus, jossa mm. Marimekon myymälä.

Tässä Merjan ottama kuva interiööri-vitriinistä. Laitan tähän vielä toisen, koska Helin kauniit asetelmat ovat ylimmällä hyllyllä. Paljon upeita juttuja, taitavia käsintehtyjä minejä ja sieviä asetelmia!

Näyttelymme avaajaksi saimme Tornionlaakson maakuntamuseon maakuntamuseotutkija Minna Heljala. Todella inspiroiva ja mielenkiintoinen puhe nukkekotiharrastuksen historiasta 1700-luvulta näihin päiviin. Olisi tosi ihanaa, jos voisi joskus päästä vaikka yleisöluennoille nukkistelun historiasta. Voihan sitä lukea itsekin, mutta mikään ei lyö vertoja sille, että joku osaa elävästi ja mielenkiintoisella tavalla kertoa asiasta!

Minna sai meiltä kiitokseksi upean hortensian design-maljakossa ja tietysti minikokoisen Meän tyärten minihuushollit-kortin, joka Heli teki. Kiitos Minna, oli todella upeata että tulit avaamaan ensimmäisen yhteisen näyttelymme!

Ihan oman kuvansa ansaitsee Minnan saama hortensia viheroksineen ja kauniine vaaseineen. Hortensian on valmistanut miniatyyrifloristitaituri Susanna ja maljakko on luonnollisesti Wooperin taidonnäyte. Tässä kukka upeasti paketissaan ja Helin suloinen pikkukortti vieressä!

Kiitos kaikille ihanille meän tyärille kerhosta, olipa uskomattoman jännä ja hauska kokemus! Näyttely on pystyssä yleisön pyynnöstä (tosi on, vaikka tänään olivatkin vasta avajaiset!) koko toukokuun, jolloin koululaisryhmät ehtivät sen käydä katsomassa vielä ennen kesälomaa.

Omat peipposeni olivat tietysti mukana avajaisissa ja heitä myös haastateltiin lehteen. Keskimmäinen aarteeni on saanut oman Lundbyn Hilleltä, joten uuden talon sisustus käy kuumana. Nuorimmainen peri Pikkaraisten pienen puutalon, joten nyt meillä on kaikilla projektia!

Nukkekodittomana on vähän orpo olohuone, mutta toisaalta, saapas pölyt pyyhittyä oikein kunnolla nukkekodin pöydän takaa ja sähköjohdoista. Kurjenpolven osan huoneiden puuttuvat listat eivät aiheuta huonoa omaatuntoa, ne kun pitäisi rakennella, mutta on niin hauskaa tehdä kaikkea näkyvämpää! Voi siis hyvällä omallatunnolla vaikka pistellä ristipistoja tai miksei vaikka aloittaa jälleen jotain uutta minityötä!

Vienon tukka, nukke ja kanaset

2009-05-03T19:04:00.006+03:00

Olen urakoinut viikonloppuna Vienon uuden tukan kanssa. Niin kaunis kuin hänen nutturansa onkin alkuperäisasussaan, Vailin sisaren frisyyriin kaipasin pöyhkeyttä ja kuohkeutta, jonka peruukki aikaansaa. Siispä Heidi Ottin valmisperuukki kynitään kolmasosaan ja liimataan nukelle päähän. Sitten vain neula ja lankaa ja ompelemaan. Muotoilin hiukset muutamaan osioon, joita kiersin kutakin niin että ne muodostivat helposti käsiteltävät suortuvat. Sitten ompelin hiussuortuvia sinne ja tänne, ristiin ja rastiin, vähän nutturakampauksen muotoon.

Kun ompeleita on riittävästi, ei lanka enää näy tukasta ja tukka pysyy tukevasti muodossaan. Leikkelin harittavat karvat pois ja sudin tukkaan vielä Fray Checkiä. Se pitää haituvat kurissa.

Tein viikonloppuna muutaman pikkunuken. Nämä ovat edelleen suosikkimineilyni, ohje on Marian.

Myös Kurjenpolven kanala sai vahvistusta, kun sain maalattua kolmannen kanan. Myös tämä on Cernit-rotua rautalankavarpain ja tuo maalaustekniikkani on nähtävästi aina sama: suditaan muutamaa väriä päällekäin ja sinne tänne.

Kurjenpolven kanalassa kaakatellaan mukavat pyhäillantoivotukset kaikille!

Kuulumisia

2009-04-30T09:44:00.008+03:00

Eilinen päivä meni syntymäpäivähuumassa. Kuulun Nuket-ryhmän syntymäpäiväswappiin ja päivä kuluikin rattoisasti uskomattoman upeaa lahjaröykkiötä availlessani. Talletan kaikki kauniit muistamiset rakkaaseen Kurjenpolveeni tulevan vuoden aikana. Kiitos kaikille!

Kuvassa Vieno on uusine virkattuine liiveineen pelargonioita vasten kuvattuna.

Nukkekotirintamalla on jälleen kiirusta, vaikka blogissa onkin hiljaisempaa. Puuhaamme Meän Tyärten Minihuushollit-kerhomme kesken nukkekotinäyttelyä Tornioviikolle. Olemme saaneet näyttelymme avaamaan maakuntamuseotutkija Minna Heljalan. Eilen tilasin juhlapuhujalle kukat - saatte sitten nähdä mistä ja millaiset! :O)

Olimme Vienon kanssa eilisessä ilmaisjakelulehdessä, jossa kerrottiin Kurjenpolvesta ja tulevasta näyttelystä. Vienosta oli oikein edustava kuva ja juttu oli muutenkin ihan mukava.

Harrastelupuolelta mainittakoon, että uusi pistelytyö, teehuoneen matto, on aluillaan ja kanalassakin tapahtuu: olen muovaillut uuden asukkaaan, maalia vailla olevan kanasen sekä hukannut yhden alkuperäisen! Minne voi kadota käsittääkseni lähes lentokyvytön kana nukkiksen pihapiirin kanakopista?!?

Toivon itselleni vapuksi ristipistorauhaa, aikaa hieman haravoida ja vaikka unelmoida kesästä. Lisäksi toivon pääseväni järjestelemään Kurjenpolvea, viikon kuluttua koko komeus pitäisi olla siirrettynä kirjastoon. Jännittävää! Hyvää vappua teille kaikille!

Kerhoilua ja kukkoilua

2009-04-13T19:48:00.007+03:00

Meän tyärten minihuushollit-kerhomme kokoontui tänään. Hulppeana suunnitelmanamme on osallistua toukokuussa rakkaan kotikaupunkimme synttäreille Tornioviikolle, jossa esittelemme harrastustamme kirjaston tiloissa. Lisäksi olemme ideoineet roomboxin, joka löytyy Tornioviikon aikana Tornion kaupunginkirjastosta. Lisää meistä ja tästäkin boxista löytyy yhteisestä blogistamme. Kuvassa keittiöni pöydällä Heli ja HoO ovat lyöneet viisaat päänsä yhteen, Anja näpertää rintaliivejä ja Hille sekä Merja neuvottelevat, kenties listojen mittaustavasta.

Kurjenpolvessa työn alla on edelleen Vienon huone, johon kudoin uudet räsymatot, Eurokankaan markiisikankaasta. Lisäksi uusina aarteina näkyy tässä kuvassa Heliltä saamani upea rautalankainen kynttilänjalka. Ihana, kiitos Heli, tämä on todella kaunis esine. !

Viikonlopun aikana pistelin Vienolle kukkoaiheisen ristipistotyön. En ole siihen kovin tyytyväinen, minulla ei ollut oikein ohjetta ja väritys on pliisu. Otan ilolla vastaan vinkkejä kukko- tai kana-aiheisista pistelymalleista! Olen päättänyt, että kun Vaililla on koiransa ja nukkensa, Vieno harrastakoot kananpitoa. Siksi olen kehystänyt muutaman löytämäni valmiskuvan kukoista ja kanoista hänen seinilleen ja yritän keksiä jotain muuta kivaa kanamaista kotkotusta koristeeksi.

Tässä kuvassa näkyy vielä hieman Helin rautalankakynttilänjalka sekä mitä upein kolvattu kehys peileineen! Siis vitsi, että ihmisellä voi olla erikoisia taitoja. Kuten nyt esimerkiksi kolvaus, ajatelkaapas! Peilin kehys on todellinen ihanuus ja laitoin sen kunniapaikalle Vienon seinälle. Minun pitäisi nyt rustailla Helille jotain yhtä kivaa takaisin.

Vienon huone

2009-03-29T18:10:00.008+03:00

Tästä lähdettiin: yksi Kurjenpolven huoneista on säilynyt täytenä arvoituksena näihin päiviin saakka. Siihen olen vaihtanut tapettia ja se on ollut ruokahuoneena, kirjastona, tutkimushuoneena... Kaikkea on kokeiltu, mutta mikään ei ole oikein tuntunut luontevalta. Oikea tabula rasa koko huone! Mutta sitten yhtäkkiä sainkin mummokuumeen ja Vailin sisar, Vieno muutti Kurjenpolveen.

Tilasin Colonial Cardens -tapetin Minimaailmasta ja pistin tuulemaan. Uudet tapetit, listat ja katto valmistuivat ja huoneen sisustukseen käytin kaikenlaista ylimääräistä, jolle ei oikein luontevaa paikkaa ole löytynyt. Ja vaikka huone ei olekaan vielä valmis, olen siihen oikein tyytyväinen.

Meille jäänee ikuiseksi arvoitukseksi tämä kirstun "Aila", luultavasti vain kirstumaakari Maria tietää vastauksen! :O) Ellei nyt sitten jonain päivänä siskoja ilmesty lisää...

Kun sisustelin Vienon huonetta ja eritoten, kaivelin esiin kehyksiä ja mietin, mitäs kuvia Vienon huoneessa voisi ollakaan. Sitten leikkasi: tietenkin kanoja! Kun Vaililla ovat corgikoirat Sylvi ja Ulvo, Vieno on tietysti kanojen ystävä! Miten loogista ja nyt ymmärrän, miksi pakottava kanalaprojekti ajoi minut kanakopin nikkarointiin tovi sitten!

Vailin kengät

2009-03-25T09:15:00.004+02:00

Rauhaniemen Kristiina, joka muiden taitojensa lisäksi on myös armoitettu nukkesuutari, on valmistanut Vaililleni kengät. Kuva puhukoon puolestaan!

Suosittelen myös hankkimaan päivän piristysannos lukemalla koko suutarin ja Vailin tarina Rauhaniemen blogista, se on hauskaa luettavaa!

Kuva on kopioitu Rauhaniemen blogista ja se on Kristiinan ottama.
Kengät on maalattu ja niissä on kultaiset soljet sekä nappien avulla tehty kolmiulotteinen koriste. Pinta on lakattu. Uskomaton taidonnäyte, olen ihan mykistynyt - Vailillani on maailman kauneimmat kengät!

Kurjenpolven neiti Vieno Lemmikki ajatuksiinsa vaipuneena. Näitä nukkeja on ihana kuvata ja kuten moni on huomannutkin, "samasta muotista" tehdyt Taru Astikaisen taidenuket ovat kaikki ihan oman näköisiään persoonallisuuksia!

Vieno Lemmikki

2009-03-23T17:12:00.004+02:00

Päätös on nyt tehty, valitsin ihanista ehdottamistanne nimistä tämän yhdistelmän: Vieno Lemmikki. Etunimeksi Vieno siksi, että Vaili-nimi on mummani etunimi ja hänellä on ollut hyvä ystävä, Vieno nimeltään. Nimet sopivat yhteen ja Lemmikki valikoitui Orvokin pariksi. Orvokki on muuten myös äitini sekä edesmennyt kummini. Kiitos teille jokaiselle upeista ehdotuksistanne!

Kuvassa Vieno Lemmikki, Vaili Orvokin sisar.

Siskon vaatetus - hame

2009-03-22T19:13:00.005+02:00

Sain Vailin sisarelle tehtyä tänään hameen. Helma on kääntämättä, kun arvuuttelen vielä sen soveliasta pituutta. Tällä neidillä on todella muodokkaat sääret verrattuna Vailiin, jonka sääret ovat enemmän tyyppiä hankisääski.
Olen aikonut vaihtaa tälle nukelle myös tukan. Olin tilannut tällaisen tuhkanvaalean peruukin, mutta kokeillessani sitä tulin siihen tulokseen, että väri ei passaa ollenkaan. Tukka näyttää ihan punaiselta ja neidiltä pakenee väri kasvoilta. Ei hyvä, harmaa sopii näihin kasvoihin paljon paremmin! Tilasin uuden uuden tukan Doloresilta, joten siitä lisää sitten.

Tässä nojaillaan sitten Tacky Waxiin ja haravaan Vailin kamarissa. Työn alla on tällä hetkellä sen tyhjän huoneen rakentelu makuuhuoneeksi. Ihana tapettikin on tilattu, joten toivon kovasti että pääsen pian näyttämään kuvia rakenteluvaiheista.

Siskolle vaatetta

2009-03-21T19:58:00.005+02:00

Puhutaanpa vielä sisaresta, en nimittäin millään pysty nyt päättämään, mikä uuden neidin nimeksi tulee, hyviä vaihtoehtoja tuli niin paljon! Lupaan kuitenkin tehdä päätöksen pian, eihän sitä nimetönnä sovi täällä blogimaailmassakaan esiintyä!

Ryhdyin tänään vaatettamaan neiti äksää. Ompelin puhvihihaisen puseron suoraan nuken päälle, kangas on vähän nukkekotinukelle jäykähköä puuvillabatistia. Ohuempi kangas, vaikka joku ihana silkki, olisi ollut kiva myös. No, seuraava puvustus sitten! Ompelin pitsin kaulukseksi. Rispaantumisen estävä Fray Stay oli tässäkin puuhassa ihan ehdoton juttu.
Pitsiä laitoin myös hihansuihin, jotta vaatteeseen tulisi vähän eloa.

Ompelin pienen napin kaulukseen ja sovittelin vähän pitsiä miehustaan. Toisen hihan pitsit kiinnitin myös, vaikka eivät tässä kuvassa vielä ole paikallaan. Minulla olisi myös tallessa Doloresista tilaamani kiva solki, jonka haluaisin tälle nukelle. Nappeja voisi paidassa olla ehkä useampi.

Löysin Vailin vanhan pliseeratun villahameen ja kokeilin sitä alaosaksi. Valoa oli jo sen verran vähän että kuva näyttää tärähtäneen. Hame kyllä ei oikein passaa, täytyyhän siskoksille nyt olla omat hamekankaat.

Oikein antoisa ministelypäivä! Kanalassa kaakattaa aamupäiväisen lelukaupparetken tuloksena uusi ruskea Schleich-kana ja Cernitiä on ostettu muotoiluinspiraatiota odottelemaan. Mikäpäs voisi olla sen mukavampaa!

Nimiäänestys

2009-03-18T06:51:00.012+02:00

Kuvassa Heliltä swapissa saamani, rautalangasta väännetty amppeli.

Kurjenpolven uusi nukkekaunotar on nimeä vailla. Nimiehdotuksia tuli jo muutama postaus sitten, mutta lisää kaipailisin. Kivoista nimiehdotuksista voisi valita Vailin sisarelle sitten sen sopivimman! Yksi nimiehdotus olisi omasta takaa, peipposten keksimänä: Vaili Orvokin sisar voisi olla Heili! Jos mieleesi juolahtaa jotakin, rustaa se kommenttilooraan!

Listaan tähän ehdotuksianne:

Heili Elviira

Suoma Ainikki

Sylvi Onerva

Hilja Kyllikki

Viviika / Valentiina
Fretriika, Malvi, Aaja, Edvina tai Ilse
Vieno Annikki
Lyyti/ Lyyli Lemmikki
Aila Ulpukka
Vilma Malviina
Vieno Unelma
Maili Kanerva
Heili Maria
Anja Malvia tai Siiri Malvia
Viola/Violet
Saimi Veronika
Aila Talvikki
Lyyli Madilta, Madilta Lyyli, Saima Katariina
Aili Alisa
Mailis
Vilja Vellamo, Lilja Esteri, Oivi Margetta
Alma, Raili, Raila, Elviira tai Saini
Lili Kielo, Floora Kukka, Marke Marketta
Petronella Alexandra
Aili Ulpukka
Lilli Matilda, Lilli Matleena
Vieno Annikki

Suuri päivä!

2009-03-10T18:36:00.012+02:00

Kuten kaikki Kurjenpolven tapahtumista tietoiset tietävätkin, viime päivät ovat olleet yhtä jännitystä! Löytyykö Tampereen messuilta Vailille sisko, onnistuuko Tiina nappaamaan mummelin kotiin? No onnistui tietenkin ja tämä nukkekaunotar saapui tänään kauniisiin kankaisiin ja reiluun kuplamuovikerrokseen käärittynä. Kiitos Tiina!
Mikä sulotar!
Kyseessä on siis samanlainen nukke, kuin oma Vailinikin, Taru Astikaisen upea nukke. Vailin sisar siis! Ja näössä on eroavaisuuksia, ihan selkeästi! Tällä lyylillä on reilut ripsivärit ja kulmissakin korostusta sekä hentoista punaa poskilla. Vailin hillittyyn olemukseen ei meikkaukset kuulu, tämä sisar on siis vähän rempseämpää mallia. Tällä nukella on myös erittäin muodokkaat pohkeet ja maalatut korkokengät, Vailin sääret ovat selvästivähän kuivetumpaa sorttia. Aivan upea ilmestys! Olen tilannut nukelle uuden tukan. Vailin tarinasta muistavat muistanevat hiusepisodin, jossa nukke joutui corgin hampaisiin ja menetti hiuksensa. Tilasin Doloresista peruukin ja Kuuralehdon Anjan kanssa sitä sovitettiin varmaan useamman kuukauden, (myös Anjan tukkaa soviteltiin..) ennen kuin sopiva malli muotoutui. Tälle rouvalle on uusi tukka myös tulossa. Lisäksi solkia ja nappeja ja nauhaa vaatteisiin ja tänään kipaisin kangaskaupasta hakemaan vielä puuvillabatistinia sekä vaaleanruskeaa hamekangasta. Katsotaan, millainen tästä nukkerouvasta sitten muotoutuu!

Nukkelähetyksen mukana tuli myös pieni salaperäinen lähetys: tervehdys joulukalenteripariltani Minnalta! Upea väri, minulla ei ole tätä ennestään! Kyseessä tietenkin Wooperin haluttuakin halutumpaa nukkekotiposliinia. Ihana Mariaskooli, kokoelmiini jatkoksi, sekä piirakkavuoka. Kiitos Minna!

Vailin kanafarmi sai myös uutta verta, kun viime vuotinen Ystävänpäiväystäväni Riikka lähetti kaksi sievää luksianialaista kanaa pesineen. Ovat niin somia! Näyttävät munivalta sortilta, tiedoksi vain naapurikaupan Dagmarille! :O) Riikka saa paluupostissa pari pikkuista tyynyä.

Ja sitten viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä uusi aluevaltaukseni: Pikkaraiset! No, nämä ovat oikeasti Peipposten tuliaislelut, mutta ovat kyllä hurmanneet minutkin. Ehkä alamme rakentamaan tyttösten kanssa pikkaraistaloa. Tässä ollaan ilmeisesti asemalla, taustalla höyryää viime kesän Forssan Wanhanajan Lelumarkkinoilta Nukkekoti & Lelusta ostamani peltijuna.

Vielä pieni otos viime aikaisista hankinnoista. Työmatkalla Helsingissä poikkesin Minimaailmaan ja ostin tämän jo pitkään himoitsemani kirjoituslipaston rulokannella, Hua Mei Collection-sarjaa. Saman sarjan pökerryttävän ihana lintuhäkki jäi edelleen kauppaan, rahat kun ottivat ja loppuivat heti alkuunsa. Tässä lipasto Vailin kamarisa.

Punainen yllätys

2009-03-04T18:45:00.003+02:00

Tuulia Sekametelisopista pistäytyi tuomaan Villasukka!-keräykseen ison pussillisen pikkuisia villasukkia. Kiitos vielä Tuulialle ja kaikille näppäräsormisille auttajille, sukkasaldo on jo huima!

Eikä tässä tietysti kaikki, sukkalähetyksen lisäksi Tuulia ojensi minulle aivan upean yllätyksen: vaatetta Vailin kauan (ja edelleen, ainakin ensi viikonloppuun!) kadoksissa olleen sisaren vaatetarpeisiin näin upea tulipunainen takki sekä asuun sopiva, aivan upea lierillinen, virkattu pitsihattu. Siis vau!! Nämä ovat ihan täydellisiä pikkuminejä, takissa on pikkuiset napit, tyylikäs kaulus ja takana tamppi. Aivan ihana! Uskon, että nämä sopivat aivan täydellisesti tulevalle omistajalleen. Hmm... onkohan Vailin sisaressa hiukan tulisempaa temperamenttia kuin ehkä vähän harmaassa sisaressaan? Jää nähtäväksi. Tässä nämä kauniit käsityöt, kiitos Tuulia!

Mitä mukavin päivä siis, toivottavasti teillä muillakin!

Kanakoppi

2009-03-01T18:14:00.008+02:00

Kanafarmaus edellyttää tietenkin asianmukaisen kanakopin valmistusta. Niinpä aikani Luksianian edistyksellistä kanakoppimuotoilua opiskeltuani päätin yrittää. Malli on siis kopioitu Riikan kanakopista niin hyvin kuin vain on osattu. Ja ei kun saha laulamaan! Puutavarana käytin Nukkekoti & Lelun arkkivaneria. Tässä kanan kanssa ihmettelemme, mitä tästä oikein tulee!

Ajattelin kerrankin tehdä kuvasarjan tekeleistäni, mutta kanakopinrakennus osoittautui niin haasteelliseksi, että kesken jäi. Seuraavassa kuvassa onkin jo valmista.

Osmovahasin puuosat, sinisävyinen on kyyhkynsinistä Osmoa, tumman värin nimi on "Eebenpuu". Liimasin kappaleet yhteen kuumaliimalla. Oikea liimaus olisi varmasti parempi. Etuseinämän liukuovi liukuu ihan oikeasti, siitä olen ylpeä! Kattoon täytyy hankkia vielä saranointi ja sisustaa koppi sisältä heinillä. Lisäksi puuttuu tuo luiska, millä kanat pääsevät nousemaan koppiin.

Klaara rohkeimpana on kiivennyt koppiin. Päivä paistaa takanurkasta, puutyötaitoni ovat kyllä heikot, pehmeät materiaalit ovat enemmän alaani.

Kanalassa on myös uusi jäsen, viikolla syntynyt pilkullisen kukertava, tuntematonta rotua edustava kananeito. Ihmettelee tässä Kurjenpolven kanafarmin menoa. Lakkasin kanaset, akryylimaali tuntuu sormiin siten miellyttävämmältä. Vaikkakaan eiväthän kanat oikeasti noin kiiltele.

Kaunis ja mukava sunnuntaipäivä mineillen takanapäin. Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!

Vailille sisko - apua kaivataan!

2009-02-26T08:59:00.003+02:00

Päätös on sinetöity: Lyyti Lemmikki, Aila Ulpukka vai Vanamo tai Talvikki... Nimiehdotuksia on jo tullut, mutta sisko itse on vielä maailmalla! Tarvitsisin siis apuasi! Olen itse ko. viikonlopun työmatkalla Helsingissä, enkä pääse Tampereelle vaikka sydän kyllä kovasti halajaisi. Jos olet menossa maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Tampereelle Taikasormet-kädentaitomessuille ja sinulla on kyynärpäätaktiikka hallussa... ei sentään: jos olet menossa messuille ja haluat auttaa, tarvitsisin apulaisen mummonhankintaan. Taru Astikainen on messuilla mukana ja koska Vaili on myös hänen tekemänsä, siskon pitäisi olla samaa geeniperimää. Lähettäisin siis tarvittavat varat mummonhankintaan, sinä nappaisit Tarulta Vailin sisaren ja lähettäisit mummelin minulle. Samalla systeemillä kotiutui Vaili viime vuonna, kiitos Riikan. Ikikiitollisuuden lisäksi mummoagentille voisin vielä rahakorvauksen lisäksi valmistaa jotakin.

Jos mummoagentin pesti tuntuu juuri sinun hommaltasi, saat minuun yhteyden
virpi.kanniainen ät gmail.com tai täältä blogin kautta kommentoimalla. Jään peukut pystyssä odottamaan! :O) EDIT: mummoagentti löytynyt!

Kana

2009-02-22T19:58:00.003+02:00

Kiitos kaikille kanaideaa kannattaneille ja blogissani käyneille! Taidanpa tehdä niin, että ryhdyn tekemään suunnitelmia kanafarmin perustamiseksi! Tästä innostuneena sain sudittua Klaarallekin varsin mielikuvituksellisen höyhenpeitteen ja säikähtäneen ilmeen.

Vaili Orvokille selvästi toivottiin myös seuralaista Kurjenpolveen. Minäkin olen sitä miettinyt ja lähisukulaisen, esimerkiksi sisaren muuttaminen _siihen_ huoneeseen voisi olla hyväkin ajatus! Nukkesisko voisi olla vaikka Taru Astikaisen samanlainen mummeli. Vailin ilme on muuttunut uuden tukkatyylin ansiosta aika paljon muista mummeleista, joten saman voisi tehdä sisarellekin... Lyyti Lemmikki? Vai Aila, se nimi löytyy Kurjenpolvesta kauniista kapiokirstusta. Hmmm... Tämähän kävi jännittäväksi!

Vailistako kanafarmari?

2009-02-22T09:15:00.007+02:00

Kurjenpolven sisätiloissa ei etene: huone, joka oli ensin tutkimushuone, kirjasto, alivuokralaisen huone, mitä milloinkin, on jäissä. En keksi sen funktiota, se ei tunnu luontevalta kun sitä yritän kalustaa joksikin. Nyt siellä säilyy kaikenlaista tarpeellista työkalua ja varastoin sinne kalusteita, jotka menevät muualle.
Olen miettinyt sinne alivuokralaistakin tai vaikkapa siskoa Vailille, toisen makuuhuoneen kalustaminen voisi olla kivaa... en tiedä, mikään ei kolahda oikein kunnolla ja mysteerinä tämä edelleen säilyy. Ideoita vastaanotetaan!

Olen aikaisemminkin maininnut Kurjenpolven basement-tarpeesta. Vaikka ei huoneita, mutta sellainen kunnon korotus, että talo vähän nousisi. Ja kun olisi kellarikerros, sen voisi tehdä hieman taloa leveämmäksi, näin olisi pihakin! Ihastelen aina Schleich-eläimiä, mutta en ole niitä hankkinut, kun en ole keksinyt mitään syytä niiden keräämiseen. Kaikkeenhan pitää olla aina hyvä syy... Mieheni toi kauppareissultaan minulle kuitenkin kerran kanan ja minä ostin hänelle kukon. Ja siitäpä se idea lähti - Vailihan voisi ryhtyä kanafarmariksi! Kaunis kanakoppi pihan perälle, kanasia sinne tänne nokkimaan ja komea kukko. Sieviä heinäisiä pesiä, munia ja tipusia!

Siispä tuumasta toimeen ja pusertelemaan Cernitiä pölyiseksi ja tahmaiseksi. Tällainen oli paiston jälkeen lopputulos - saanko esitellä Klaara, ruskea kana:

Klaara saa pintaansa vielä maalia, kun olen saanut tutkiskeltua, millaisia kanoja sitä onkaan. Ja sitten voisi ryhtyä suunnittelemaan kukko Komean haaremiin vielä muutamaa typykkää.
Klaaraa muovaillessani tuli taas eläväisesti mieleen, miksi mineilen: rentoutus jotain tällaista tyystin tulosvastuutonta tuskarrellessa on ihan täydellinen!

Yläkerran eteinen

2009-02-16T17:34:00.003+02:00

Postaus tälle päivälle. Aloitin viikonloppuna tämän välihuoneen, eteisen remppaa. Tapetit, lattiat, listat, katto. Ihan ookoo, olen tyytyväinen värimaailmaan. Sisustusta vain puuttuu. Kaikki näyttää aina hyvältä, kun lätkäisen Piipan amarylliksen kuvaan etualalle. Huomaatte sen varmasti vanhemmista postauksista! :O) Oikealla Vailin makkari nuppineulaisine mattoineen, oikealla kylpyhuone.

Piti kuvata vielä Vailin lasieläinkokoelma uuninreunalla. Rakastan noita, kuten myös tuota ainokaista Aution lasilintuakin.

Vailin kamari

2009-02-15T17:46:00.008+02:00

Olen työskennellyt jo tovin Vailin kamarin kimpussa. On niin tylsää näyttää keskeneräistä, mutta koska minun nukkekodissani keskeneräisyys on sääntö, tässä muutama kuvapläjäys.
Kurjenpolven huoneet ovat syviä ja matalia, joten huonekalut täytyy sijoitella aika etualalle, ainakin ne, jotka haluaa nähdä hyvin. Vailin sänky on aiheuttanut päänvaivaa, kun mieluisaa ei ole löytynyt. Nyt on Reuttersin sänky kelpuutettu, ainakin toistaiseki, joten se olkoon nyt tuossa. Se täydellinen sänky olisi sellainen, johon mahtuisi Marialta markkinoilta ostettu patja, mutta kuten Mariakin arveli, ei sellaista sänkyä ehkä löydy. Aion kuitenkin jatkaa etsimistä, koska patja kuuluu Kurjenpolven aarteistoon!

Tässäkin kuvassa on paljon rakkaita aarteita swapeista ja markkinoilta. Itse tehtyä on aika paljon myöskin.

Tässä Cocosta tilattu kehto, johon Vailin "tyttöset" ovat päässeet kiikkumaan.

Listoja ja muuta rakenneltavaa tässäkin huoneessa riittää. Lisäksi tauluja ja koriste-esineitä, mutta täytyy ensin tuijotella huonejärjestystä tarpeeksi pitkään, että oikeat paikat tavaroille löytyvät. Minä olen liimannut osan tavaroista paikoilleen silloin, kun olen löytänyt niille juuri sen oikean paikan. Ehkä vähän tylsää, mutta kun mielestäni joku on hyvin, se siinä sitten olkoon!

Kurjenpolvesta puuttuu vielä parin huoneen ja ullakon remontointi. Nyt on työn alla pikkueteinen Vailin kamarin ja pesuhuoneen välissä. Palataan siis asiaan, kun jotain (keskeneräistä) taas valmistuu!

Ystävänpäiväswap 14.2

2009-02-13T07:29:00.013+02:00

Osallistuin Nuket-ryhmän Ystävänpäiväswappiin, jossa ystävät arvottiin. Minä ryhdyin valmistamaan pakettia Piialle. Koska tämän vuoden teemanani ovat tyynyt, Piian pakettiin pakkasin kaksi samanlaista tilkkutyynyä isoäidinneliöistä. Lisäksi Piia saa ryijyn, joka on virkattu villalangalla aidakankaalle. Ryijyn taustakankaassa on kuja tankoa varten, tässä on tällainen väliaikainen tikkutanko.

Ryijyssä on vähän modernia tunnelmaa, toivottavasti se sopii Piian kauniin talon kalustukseen. Mittasuhteita vielä selventämään tämä kuva:

Minä sain ystävänpaketin Kirsiltä. Iso kirjekuorellinen kaikenlaista kivaa. Tässä kuva materiaaleista:

Sitten kuva paketin muusta sisällöstä. Todella runsas ystävänpäivälahja, kiitokset Kirsille!

Tämän söpöläisen halusin kuvaan vielä erikseen, todella kaunis pikkuinen punottu kori!

Hyvää Ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille!

Anna hyvän kiertää!

2009-01-13T18:30:00.004+02:00

Osallistuin syksyllä Helin blogissa Anna hyvän kiertää!-tempaukseen. Sain Heliltä iiihanan kanervakranssin ja kauniin maton suloisesti pakattuna. Mikä ihana ja kaunis yllätys joka teki kyllä tosi mukavan mielen! Minun haasteeseeni vastasivat Nanna, Tiina ja Maria! Nannalle lähetin virkkaamani sipulipussin sisältöineen ennen joulua, Tiinan ja Marian yllätyksiksi päädyin tekemään pienet tyynyt isoäidinneliöistä. Yritin miettiä saajalle sopivia värejä ja päädyin sitten tällaisiin. Arvaattekos, kumpi on kummalle? :O) Juu, Maria vasemmalla, Tiina oikealla!

Vuoden 1. kerhokerta

2009-01-12T09:48:00.007+02:00

Kerhoilimme viikonloppuna meillä bunkailun merkeissä. Kivaa oli, kiitos kaikille! Erityiskiitos Hillelle, Peipposet olivat ihan murheellisia palatessaan ja kuullessaan, että olit jo lähtenyt!
Bunkailin Vailin kamariin tällaisen pikkumaton. Homma oli taas niin kivaa, että taidan yrittää tästä vähän toisenlaista versiota, joka mieleen putkahti tätä viimeistellessä.

Tässä yksityiskohtaisempi kuva. Kiitos Anjalle materiaalivaihdosta ja Hannalle kuviosta!

Osallistuin taannoin "Anna hyvän kiertää!"-tempaukseen. Yksi kolmesta ilmoittautuneesta eli Nanna sai yllärinsä, sipulipussin sipuleineen ennen joulua ja nyt alkavat olla valmiit Marian ja Tiinan pienet tervehdykset. Postia siis pian tulossa!

Jouluaatto

2008-12-24T08:55:00.005+02:00

Aattoaamuna avattiin viimeinen Joenmäenvuorenpajan Minnan valmistama joulukalenteriluukku. Kurjenpolven jouluihin kuuluu tästedes tämä kaunis seimi:

Kiitos Minnalle ikimuistoisesta joulukuusta 2008! Jokainen aamu oli täynnä jännitystä ja iloa, kun taidokkaat, hauskat ja Kurjenpolveen niin sopivat yllätykset paketeistaan löytyivät.

Minä tein 24. päivän luukkuun - yllätys - jakkaran. Pistelin ensin puolipistoin päällystyskankaan. Pistomallin löysin valmiina kirjasta, se on osanen porrasmattoa.

Tässä jakkarani kokonaisuudessaan, jalat ovat valmistavaraa.

Kurjenpolvi ja minä toivotamme kaikille rakkaille harrastajatovereilleni sekä kaikille vuoden aikana blogissani vierailleille

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Ilonaiheita!

2008-12-23T07:54:00.005+02:00

Viimeisten kolmen päivän kalenteriyllätykset ehdin päivittämään vasta nyt. Viime päivät ovat olleet työn puolesta ja muutenkin sen verran hektisiä, että olen ollut välillä ihan pökerryksissä. Mutta mitä silloin tapahtuu, kun mielessä pyörii vähän sitä sun tätä, pientä huolta ja murhettakin? No tietysti postilaatikosta löytyy yllätys poikineen, joulutervehdys rakkailta harrastajatovereilta! Minulle kävi näin eilen ja oli pakko tirauttaa parit ilonkyyneleetkin, niin ihana oli yllätys! Tällaiset jouluterveiset minulle oli lähettänyt Tippaliisa:

Pukkikokoelmani karttui kertaheitolla koko pukkiperheellä! Isäpukki, äitipukki ja pieni kilipukki tulitikkulaatikon päällä! Suloisia! Lisäksi tuo ällistyttävä liina kuvassa: se on hädintuskin sormenpääni kokoinen ja silmukat ovat niin pieniä, että ne juuri ja juuri näkyvät. Voi että, ihanaakin ihanampia yllätyksiä,, kiitos Tippaliisa!

Ja nämä tunnistattekin, nukkekotimaailman haluttu keräilykohde eli Wooperin Mariaskoolit! Ihania, piti ottaa parit tanssiaskeleet skoolit kädessä, ovat niiiin pieniä, niin suloisia, kauniita, ihanan värisiä ja mitä vielä! Voi tätä keräilijän onnea ja voi että tätä iloa, kun nukkekotiharrastuksen parista on löytynyt näitä ihania harrastajaystäviä! Kiitos Wooper, nämä ovat rakkaan Wooper-kokoelmani helmiä! Ja siitä toisesta jutusta isoiso kiitos myöskin, se oli aivan hurmaava! Nyt se on jo takanreunalla, josko joku toisi sinne jotakin! :O)

23. joulukuuta

2008-12-23T07:49:00.003+02:00

Tämän aamuisen yllätyksen sisältö löytyy tästä kuvasta: ihana pieni enkelityttö ja herkullinen suklaapiiras polkakeppeineen ja kukkakoristeineen. Suloinen ja niin suklainen - tykkään! :O) Minun yllätykseni Minnalle sisälsi vähän kaikenlaista pientä tarvekalua EM:lta.

22. joulukuuta

2008-12-23T07:44:00.004+02:00

Voi mikä herkullinen kahvikattaus! Kauniit kupit, servietit ja todella sievä kynttilänjalka. Ja katsokaa noita torttuja, joulutorttujen ystävälle herahtaa vesi kielelle!

Minä olin piilottanut 22. luukkuun nämä pienet hyödyllisyydet: vyönsolki, pikkkunappeja ja puuvalmis lokerikko.

21. joulukuuta

2008-12-23T07:12:00.004+02:00

Rakastan pikkuprinttejä, minulla ei ole väritulostinta ja nämä ovat aivan upeita aarteita. Ihania, pieniä, jouluisia - kiitos Minna!
Minna oli tehnyt lisäksi tosi hienot lampetit ja sujauttanut pakettiin mukaan ison pussin helmiä.

Minä olin paketoinut Minnan luukkuun erilaisia pitsejä.

20. joulukuuta

2008-12-20T08:02:00.004+02:00

Päivän kalenteriyllätys oli tänään tällainen pähkinänkuoreen sommiteltu koriste, kiitos Minna!
Tämä tapaus onkin tuttu, itse tuskartelemani kliivia, Wooperin ruukussa.

19. joulukuuta

2008-12-19T08:07:00.003+02:00

Voi että, arvatkaa vain, kiljaisinko melkein kun avasin aamun luukun! Aivan ihania juttuja! Olen hulluna noihin pieniin pujoteltuihin sydänkoristeisiin, joita paketista löytyi monta. Pieni pöytäkuusi, pakettipaperirullia ja kuusennauhoja kurkistamassa arkusta, lahjanarua ja aivan ihania pieniä kortteja ja kuvia, kipsikranssi ja kaiken huipuksi Vailille tonttulakki! Ai että tämä joulunodotus voikin olla ihanaa!

Minun luukkuyllärini sisälsi näitä Peekaan kankaita.

18. joulukuuta

2008-12-18T08:28:00.003+02:00

Päivän paketista kuoriutui ihanaakin ihanampi säästöpossu ja Kurjenpolven ikkunoihin joulutonttuset, aivan ihania juttuja!

Minun paketistani Minna löytää tänään tällaiset virkatut pitkät sivuverhot.